Kirjotanpa nyt ku en oo kirjottanu miljoonaan vuoteen, jos mietititte miksi niin vastaus on hyvin yksinkertainen; tallaisen arjen keskella on helppo laiskistua ja olla tekematta mitaan ja eihan taalla kylla mitaan ole tapahtunutkaa. Antti on tossa noita kohokohtia jo iskenyt tonne niin maa voisin vaan molista jostaki turhaaki turhemmasta menemaan ihan aikaa tappaakseni. Voisin vaikka survasta tanne menneita tapahtumia joita taalla Melbournessa asuessa on nyt sattunut jaamaan mieleen.
Tana aamuna Antin mennessa alakertaan joku takoi ovea suu vaahdossa ja koitti paasta sisaan, eli homman nimi oli seuraava: Billy (Bill, whatever), meidan vuokraisantamme oli tilannut uuden jaakaapin kun entinen oli levennyt jo sata kertaa ja sopinut tapaamisen aamulle. Sopinut siis etta tulee vastaanottamaan kyseisen kaapin, mutta miesta ei tapansa mukaa nakynyt missaa ja me sitte antin kanssa autettiin jaakaappi sisalle ja kuitattiinki mokoma paska. Kysyin viela etta tapahtuuko tallaista useinki ja vastaus oli kuin olikin kovin yllatykseton: "we're in Australia, what do you think?" Eli yksi ammatti vahemma mita taalla kannattaa harjottaa jos ei ole karsivallisyytta toimittaa tavaroita ihmisille, jotka saattavat olla vaikka kahden viikon lomalla sovitusta tapaamisesta huolimatta. Niin eli jos aikaisemmista BLOGAISUISTA joku ei ole sita tajunnut, etta australialaisten sovitut tapaamiset ovat painonsa arvoisia kullassa, ottaen tietysti huomioon sen, etta hengitysilma ei paina kovin paljoa. Kavin tastakin mielenkiintoisen keskustelun tyokaverini Stephanien kanssa, joka oli samaa mielta asiasta, etta jos jotain sovitaan niin se on vaan sellaista tyhjaa energiankayttoa ja suunpieksamista, en ymmarra miksi ihmiset valittaa etta Suomalaiset eivat puhu paljoa, kun vaihtoehtona on se, etta puhutaan paljon vaan ei sanota mitaan. Toki pidan siita aspektista, etta kun kavellaan ohi ja vaha tormataan niin sitte heti tulee ku automaationa "sorry", kun Suomessa taas ehka mumistaan jotaki ja kadotaan johonki nurkan taakse. Tamahan on taas minun vapaata nakemysta pohjautuen omiin kokemuksiini, mutta en maa tanne tullutkaan paasaamaan mitaan kovin objektiivista.
Voisinkin tahan kirjoittaa pikaisesti toisen esimerkin siita, etta kun puhutaan jotain niin ei sitte sanota kuiteskaan mitaan. Tapahtumapaikkana paikallinen Boost-pirtelobaari, jossa ylipirtea tyontekija aloittaa keskustelun tekohymylla joka hyokkaa silmille kuin viikon lanituksen jalkeinen auringonpaiste.
Boost-tytto: HELLO HOW ARE YOU???
Antti: Not too good, thank you, and how are you?
Mina: Bad.
Boost-tytto: (ei muutaku lisaa volyymia jos haluatte esittaa taman vaikka naytelmana) I'M GREAT, SO WHAT ARE YOU GUYS UP TO? (ottakaa pihdit avuksi jos hymya ei saa vaannettya enempaa)
Mina: Commiting a suicide
Boost-tytto: SO YOU'RE GONNA CHILL OUT?! HAVE A GREAT DAY!!!
Mina: Jeah...
Toki vahvana vaihtoehtona voisi aatella, etta tytto aatteli meidan suorittavan kyseisen operaation syvajaadytyksella, jolloin kommentissa olisi ollut jonkinlaista tilannekomiikkaa (heh, heh.) Pessimistina joudun kuitenkin kyseenalaistamaan edellisen.
Tasta seuraavasta en ole varma etta onko tama joku ehka yleinenkin ilmio mihin en ole vain osannut kiinnittaa huomiota Suomessa, jos sama asia patee niin pistakaa toki kommenttia. Eli koska aikaa pitaa tappaa olemme Antin kanssa repaisseet ja aloittaneet maanisen kuntosalitreenin, etta saamme massiiviset lihaxet ja naytamme ihan vitun kadehdittavilta kun tulemme takaisin Suomeen. Homman nimi on seuraava, salilla kun kattelee itseaan peilista ja siina sitte melkee pitaa aaneen ihailla, etta kyllapa sielta hymyilee takasi kovakuntoisen nakonen kaveri, mutta kun kampille paasee niin sama laskihan se sielta tuijottaa takasi ku ennenki... mista tallainen ilmio voi johtua? Tassa nyt kaikenmaailman amatoorit suu vaahdossa alkaa kiljumaan, etta lihaxet on ihan vitun pumpis ku siella salilla rehkii, voin paljastaa etta olette vaarassa. Tosiasia on, etta ne salin peilit vaaristavat, tama ei ole siis mitaan tuulesta temmattua roskaa vaan ihan tosiasia. Ne vitun peilit LEVENTAVAT ihan pienehkon maaran lahelta, mutta jos siirrat katsetta vaha kauemmas niin alkaa olemaan suorat seinat hiukan kuperia ja ihmiset jo aika massiivisen kokosia. Jos peilia katsoo itse kauempaa niin koko helvetin sali on ihan solmussa. Ihmisten itsepetos on toki niin massiivista luokkaa, ettei tallaista ilmiota varmaa monikaan ota huomioon vaan se on niin vitun hienoa ku on se massiivinen ylakroppa siella salilla, kotona sitte kierretaan ne peilit kaukaa. Sukupuolista tasa-arvoa unohtamatta, kaikki "naisten"-puolen peilit kaventaa. Naisten puolella tarkotan sita, missa on enemman naita aerobisia laitteita ja vahemman isoja puntteja, sovinistin leimaa voi lyoda ihan vapaasti, jos se aiheuttaa hyvia viboja. Kaytannossa tama tarkottaa sita, etta kun reenaan niin valilla kamppa-sali-kamppa vartaloni muovautuu seuraavasti, normaali-vitunlihaksikas-anorektikko-normaali. Anorektikko siis tulee siita, etta venyttelyni suoritan siina ns. naisten puolella. Paasiahan on, etta tulosta tulee ja viela parempi jos jokaiseen suuntaan saman tunnin aikana. Huonompi homma on kun myohastyy toista kun rakastuu itseensa salin peilin edessa.
Toista sen verran, etta mina tiskaan. Tiskaaminen ei ole haastavaa, se tappaa aivosoluja, jos ei ole tiskattavaa (n. 3 tuntia tyovuorosta) on tappavan tylsaa ja tasta kaikesta huolimatta minun aikanani on erotettu 5 eri tiskaajaa niiden epapatevyyden takia. Itse voin ylpeana ilmoittaa saaneeni palkankorotuksen, koska olen niin vitunmoinen uranuurtaja astioidenpesupiireissa. Tosiasiassa perusteluni paakokille palkasta oli seuraava, "the faster I work the less I get paid, that doesn't make sense does it?" "Thats a good point, I talk to the guys upstairs" Eli tuntipalkalla seilataan ja jos olen valmis aikaisemmin saan vahemman rahaa ja mita nopeampi olen niin sen paskempi juttu se periaatteessa on. Tosin tyo on sellaista, ettei siina rotankolossa vieta hetkeakaan tarvetta pitempaan. Mukavana bonuksena on tosin ilmaiset ateriat ja kalja paivan paatteeksi, jonka jatan juomatta johtuen reenaamisesta . Fanaatikot voivat sammuttaa soihtunsa, koska kylla mina sielta aina pari pulloa kampille tuon, ettei ihan hukkaan mene. Eli tyo on tylsaa, mutta tyotoverit on jees, varsinkin tukeva kokkimme Tim, joka on kiertanyt puoli maailmaa ja juttua piisaa, hanella on jopa ollut suomalainen tyttoystava jonka puheluita han joutuu valttelemaan joka paiva, koska kyseinen henkilo on ilmeisesti seinahullu. Muukin keittiohenkilokunta on mukavaa, mutta ei mitaan erityista mainittavaa paitsi ehka Stephanie, joka nayttaa nauravan mun jutuille vaikka ne yleensa aiheuttaakin paheksuntaa, muutenkin tytto on erittain mukava. Baarin puolella olevat tyypit on myos mukavia, mutta kun nimimuisti on mita on niin en kolmen kuukauden jalkeen voi nimeta kovinkaan montaa, hyvia tyyppeja joka tapauksessa. Ostin jopa yhdelle Niinalle kukkia, kun se lopetti tyot ja vaihtoi paikkakuntaa, laksiaisbileiden osoitetta tosin ei tullut tekstiviestilla yllattaen vaikka niin luvattiin, mutta kulttuuriin tottuneena olin jo varautunut kasalla vuokrattuja elokuvia ja muita suunnitelmia. Voisin viela itsekorostusta harrastaa sen verran, etta toimenkuvaani kuuluu jaapussien kantaminen lahikaupasta baariin ja pidan hallussani paikan epavirallista ennatysta kun pystyn tuomaan KUUSI pussia kerralla. Jos joku ei tieda milta tuntuu kun ihmiset katsoo sinua ihaillen ja miettii mielessaan "onpa siina kova jatka kantamaan jaapusseja", niin voi paljastaa etta se tuntuu ihan vitun hyvalta.
Koska tyonmaaraan en ollut tyytyvainen yritin jossain vaiheessa hankkia toista tyota, paatyin sellaiseen lafkaan kuin DOMINO'S PIZZA kuskiksi, eli kaytannossa odottelin, etta joku haluais syoda sita paskaa ja tilata viela extrakalliin kotiinkuljetuksen ja saisin toimittaa mokoman ja voisin nayttaa mun uskomattomat skillzzit skootterin selassa. Tosin eihan kukaan taysjarkinen sita paskaa tilannut vaikka kahteen otteeseen siella olin tilausta oottelemassa. Yhteensa viisi tuntia vietettyani tassa "harjoittelussa" ja pakattuani kaikenmaailman kinkkua ja juustoa jaakaappiin, aloin turhautua ja paatin mielessani, etten kyseiseen lafkaan taidakkaan haluta toihin. Kirsikkana kakun paalla pomo oli joku egovammainen idiootti joka oli vissiin pyorittanyt sita pitsaa enemman kuin mielenterveydelle on sopivaa. Kyseinen tyyppi nimittain kulki ympari lafkaa pomottaen debiileja joita se nyt itse oli sinne palkannut, ilmeisesti palkkauksen vahvana perusteena se, etta kengannumero pitaa olla isompi kuin alykkyysosamaara. Tama kaveri ihan vitun patevana myos minulle selitti, etta han pystyy siirtamaan paprikat purkista a, purkkiin b neljassa minuutissa ja minun tulisi pyrkia samaan... joo no, mulla ois ehdotus sulle herra Craig, mita jos vittu koittaisit maksaa ihmiselle jotain siita? Voiskohan se auttaa jotain, en tieda kylla mita tutkimukset sanoo, mutta kummasti se itsea olisi motivoinut. Eli kiinnostus ei riittanyt kuunnella tyypin mussutusta silla palkalla ja kun johtoporras ei osaa edes tyoharjoittelua jarjestaa sillee, etta ois asiaankuuluvaa tekemista niin hoidin asian kunnialla loppuun maan tavalla, eli en mennyt siihen seuraavaan harjoitteluun, josta sovittiin ja jossa niita kuljetuksiakin oisi kuulemma ollut. Virheista oppineena olen ottanut kaikki lisavuorot toissa ja tehnyt niilla sita ylimaarasta massia. Parempi palkka ja kaikkea, sitapaitsi tuolla Dominosissa oisi viela saanut TYONTEKIJAHINTAAN niita pitsoja... Siis mita vittua, eiko pitserialla ole varaa tarjota tyontekijoille pitsaa ilmaiseksi... pfft. No jos kyseiseen lafkaan viela palaan niin se on sitte polttopullon kanssa. Ainakin voin kunnialla ajatella viela olevani alyllisten ihmisten kirjoissa kun kyseista tyopaikkaa en ottanut vastaan.
Mitahan tahan loppuun voisi mainita, Sonja tosiaan tulee parin viikon paasta tanne Melbourneen, joka on melkoisissa maarin positiivisin juttu hyvin pitkaan aikaan, ikava on ollut ja kaikkea. Voipi olla, etta menemme antin kanssa katsomaan ku tytot laulelee tuolla kampuksella sitten ensi kuussa. Pitanyt koittaa rahaa saastaa sen verran, etta saa sen Sonjan kanssa tehtya kaikkea mukavaa ja se on kaytannossa tarkottanut aikamoista itseruoskintaa viimekuukausina, mutta todennakoisesti se on sen arvoista. Eipa tassa muuta nyt keksi tahan hataan, pistakaan kommenttia jos on pahoja epaloogisuuksia ja muita, kun en jaksa kovin paljo tarkistella tahan hataan.
-Timo
21.3.07
Oon nina
Paremman jutun puutteessa yritan apinoida mun kirjoittajaidolia ninaa, ja angstaan tanne tyoasioista. Nimittain! Jatskia myydessa oon tehny seuraavia havaintoja.
Ensinnakin, kaikki parhaimman nakoset sinkkutyttaret kavelee aina jatskipaikan ohitse. Ilmeisesti tama australialainen, saasta johtuva, vahaisesti vartaloa verhoava pukeutumiskulttuuri vaatii pitamaan mielen temppelin hyvassa kunnossa ja esittelykelpoisena. Pariskunnat (tytto/poika ja aika paljon myos tytto/tytto) eivat enaa valita kavella kaupan ohi vaan saapuvat surutta ostoksille. Ricottaa, suklaata, honey crumblea, cookie crumblea - kaikki kay, nam nam nam.
Jatskia myydessa tuppaa arsyttamaan yks tietty asiakastyyppi - Rakentelijat (engl. Builders). Casa Del Gelato on aika suosittu mesta ja monesti siella on hyvin paljon asiakkaita. Tama ei kuitenkaan esta Rakentelijoita toimimasta heille ominaisella tavalla, eli tulemasta siihen tiskin eteen viestittaen etta haluavat palvelua ja alkamasta vasta sitten miettimaan makuja. "Hmm... Can I have a small cup.. no, make it a cone... can i have it with... hmm.. chocolate and... hmm.. hmm.. strawberry and banana... no, hey, can i change strawberry to boysen berry please?" Rakentelija ei IKINA voi sanoa kaikkia makuja heti, vaikka hanella olisikin joku kasitys siita mita han haluaa. Pitaa aina odottaa, etta myyja on laittanut yhden maun, ennen kuin voi ilmoittaa seuraavan. Paljastanpa teille salaisuuden: Jos yrittaa laittaa loysan ja kevyen jaatelon paalle kovaa ja raskasta, koko paska kaatuu. Eli eikohan saasteta kaikkien aikaa ja parannetaan samalla oman jaatelototteron kestoa tilaamalla ne kaikki maut sitten samassa kun on ne ensin paatetty.
Rakentelijan vastakohta ja paras asikastyyppi on Tykittaja (engl. Shooter). Nama tulevat sisaan kauppaan puolijuoksua rahat kourassa ja huutavat lahes puolimatkasta mita haluavat. Nopeaa ja tehokasta - nain sen pitaakin olla.
Vanhat aasialaisnaiset ovat ovelia: nama kun monesti vaativat myyjan huomiota heittamalla "excuse me" ja ilveilemalla siihen malliin etta joku kuolemanhata paalla. Kun niille sitten antaa huomionsa, ne alkavatkin tekemaan tilausta. Siina menee vuoro sitten joltain, joka on odottanut heita kauemmin. Vertailukohtana siis tama normaali malli, jossa asiakas seisoo kohteliaasti vuoroaan odottaen tiskilla, jolloin palvelu tapahtuu ostajien saapumisjarjestyksessa. Sallittu poikkeus tahan kronologiaan on esim. lisalusikan pyytaminen (alkaa juurikin sanoilla "excuse me..")
Sitten grande finale, eli kaikista eniten arsyttava asia. Tama nostaa kiukun pintaan ja vakivaltaiset ajatukset mieleen. Ei, kyse ei ole kaytettyjen lusikoiden jattaminen tiskille (Haloo?! Roskis on takanasi!) eika edes 20 eri maun maistaminen ennen paatoksen tekemista (Hei, olet tekemassa $4 riskisijoituksen. Mietihan ainakin yon yli mita otat!). Kaikista vittumaisinta on kiittaminen typeralla brittilyhenteella "ta" [thaa]. Siis mita hittoa?! Ja mika typerinta, tata voi nakojaan kayttaa normaalin kiitoksen kanssa!! Tama keskustelu tuli kaytya tanaan:
- Can i have a single chocolate, please, ta?
(ojennan jatskin)
- Thank you, ta.
- That's 4 dollars please.
(annan vaihtorahat)
- Thank you, ta.
KUINKA VITUN TYPERA PITAA OLLA, ETTA HOKEE JOTAIN TYPERAA KIRJAINPREFIKSIA NORMAALIN KOMMUNIKOINNIN PERASSA? Suomennetaanpa tama esimerkki ja mietitaan kuinka fiksua tuon "ta:n" kaytto on. Se muodostuu sanoista thank you / thanks. Tuosta on jotenkin poimittu kirjaimet t ja a. Namako on kiittamisen ydinemootiot omaavat merkit? Otetaan sitten kiitos-sanasta ensimmainen ja kolmas kirjain myos. Ki. Ki. Ki.
"Saisinko jaatelon, kiitos ki?
"Vaihtorahat 6 dollaria.
"Kiitos, ki!"
"Kiitos, ki!"
W T F !??!?!
Pistetaanpa englanniksikin, jos joku aussi sattus lukemaan..
How stupid can you be using "ta" instead of "thank you"?? What the fuck is on your mind? Is it such a hard task to say the whole word "thanks" or even TWO WORDS in "thank you" - OMG, NOT THAT, TWO COMPLETE WORDS!! Well, if you find yourself short of breath after using two complete words instead of a short prefix, i have an advice for you.
If you still like short and handy prefixes like "ta", here's another one for you. FU.
AJ
PS. Kaytiin Great Ocean Roadilla ja Kimi voitti vormulat. Kuvia tuolta maailmankuululta tiepatkalta seka video suomalaisista voitonbileista pitas pistaa nettiin. Joskohan Timo jatkais tasta..
Ensinnakin, kaikki parhaimman nakoset sinkkutyttaret kavelee aina jatskipaikan ohitse. Ilmeisesti tama australialainen, saasta johtuva, vahaisesti vartaloa verhoava pukeutumiskulttuuri vaatii pitamaan mielen temppelin hyvassa kunnossa ja esittelykelpoisena. Pariskunnat (tytto/poika ja aika paljon myos tytto/tytto) eivat enaa valita kavella kaupan ohi vaan saapuvat surutta ostoksille. Ricottaa, suklaata, honey crumblea, cookie crumblea - kaikki kay, nam nam nam.
Jatskia myydessa tuppaa arsyttamaan yks tietty asiakastyyppi - Rakentelijat (engl. Builders). Casa Del Gelato on aika suosittu mesta ja monesti siella on hyvin paljon asiakkaita. Tama ei kuitenkaan esta Rakentelijoita toimimasta heille ominaisella tavalla, eli tulemasta siihen tiskin eteen viestittaen etta haluavat palvelua ja alkamasta vasta sitten miettimaan makuja. "Hmm... Can I have a small cup.. no, make it a cone... can i have it with... hmm.. chocolate and... hmm.. hmm.. strawberry and banana... no, hey, can i change strawberry to boysen berry please?" Rakentelija ei IKINA voi sanoa kaikkia makuja heti, vaikka hanella olisikin joku kasitys siita mita han haluaa. Pitaa aina odottaa, etta myyja on laittanut yhden maun, ennen kuin voi ilmoittaa seuraavan. Paljastanpa teille salaisuuden: Jos yrittaa laittaa loysan ja kevyen jaatelon paalle kovaa ja raskasta, koko paska kaatuu. Eli eikohan saasteta kaikkien aikaa ja parannetaan samalla oman jaatelototteron kestoa tilaamalla ne kaikki maut sitten samassa kun on ne ensin paatetty.
Rakentelijan vastakohta ja paras asikastyyppi on Tykittaja (engl. Shooter). Nama tulevat sisaan kauppaan puolijuoksua rahat kourassa ja huutavat lahes puolimatkasta mita haluavat. Nopeaa ja tehokasta - nain sen pitaakin olla.
Vanhat aasialaisnaiset ovat ovelia: nama kun monesti vaativat myyjan huomiota heittamalla "excuse me" ja ilveilemalla siihen malliin etta joku kuolemanhata paalla. Kun niille sitten antaa huomionsa, ne alkavatkin tekemaan tilausta. Siina menee vuoro sitten joltain, joka on odottanut heita kauemmin. Vertailukohtana siis tama normaali malli, jossa asiakas seisoo kohteliaasti vuoroaan odottaen tiskilla, jolloin palvelu tapahtuu ostajien saapumisjarjestyksessa. Sallittu poikkeus tahan kronologiaan on esim. lisalusikan pyytaminen (alkaa juurikin sanoilla "excuse me..")
Sitten grande finale, eli kaikista eniten arsyttava asia. Tama nostaa kiukun pintaan ja vakivaltaiset ajatukset mieleen. Ei, kyse ei ole kaytettyjen lusikoiden jattaminen tiskille (Haloo?! Roskis on takanasi!) eika edes 20 eri maun maistaminen ennen paatoksen tekemista (Hei, olet tekemassa $4 riskisijoituksen. Mietihan ainakin yon yli mita otat!). Kaikista vittumaisinta on kiittaminen typeralla brittilyhenteella "ta" [thaa]. Siis mita hittoa?! Ja mika typerinta, tata voi nakojaan kayttaa normaalin kiitoksen kanssa!! Tama keskustelu tuli kaytya tanaan:
- Can i have a single chocolate, please, ta?
(ojennan jatskin)
- Thank you, ta.
- That's 4 dollars please.
(annan vaihtorahat)
- Thank you, ta.
KUINKA VITUN TYPERA PITAA OLLA, ETTA HOKEE JOTAIN TYPERAA KIRJAINPREFIKSIA NORMAALIN KOMMUNIKOINNIN PERASSA? Suomennetaanpa tama esimerkki ja mietitaan kuinka fiksua tuon "ta:n" kaytto on. Se muodostuu sanoista thank you / thanks. Tuosta on jotenkin poimittu kirjaimet t ja a. Namako on kiittamisen ydinemootiot omaavat merkit? Otetaan sitten kiitos-sanasta ensimmainen ja kolmas kirjain myos. Ki. Ki. Ki.
"Saisinko jaatelon, kiitos ki?
"Vaihtorahat 6 dollaria.
"Kiitos, ki!"
"Kiitos, ki!"
W T F !??!?!
Pistetaanpa englanniksikin, jos joku aussi sattus lukemaan..
How stupid can you be using "ta" instead of "thank you"?? What the fuck is on your mind? Is it such a hard task to say the whole word "thanks" or even TWO WORDS in "thank you" - OMG, NOT THAT, TWO COMPLETE WORDS!! Well, if you find yourself short of breath after using two complete words instead of a short prefix, i have an advice for you.
If you still like short and handy prefixes like "ta", here's another one for you. FU.
AJ
PS. Kaytiin Great Ocean Roadilla ja Kimi voitti vormulat. Kuvia tuolta maailmankuululta tiepatkalta seka video suomalaisista voitonbileista pitas pistaa nettiin. Joskohan Timo jatkais tasta..
10.3.07
Ennakkoaanestyksesta suomalaisiltaan
Poyristyttavaa, etta vain yksi kommentti viime postauksessa on vaatinut meita kirjoittamaan lisaa. No, tassa nyt kuitenkin tulee yleison pyynnosta poliittista propagointia! Ei oo kylla teksti sinisella eika punaisella pohjalla :[
Eilen, armon paivana 9.3.2007 kavimme ennakkoaanestamassa Suomen kunniakonsulaatissa. Matka oli rattoisa ja siita loytyy videoita ja kuvia. Illalla Timo suuntasi toihin ja mina menin suomalaiskokoontumiseen, johon meita tuli n. kymmenkunta henkea. Netissa oli sovittu, etta kaikki kynnelle kykenevat suomalaiset lahtisivat kaymaan ulkona porukalla ja ryhma olikin todella heterogeeninen. Pitkasta aikaa tuli otettua pari olutta ja hiukan viinta, joka tietenkin kihahti hattuun resistanssin puutteessa.
Monimuotoisesta ryhmasta loytyi ainakin yksi Critical Backpacking -aatteen kannattaja. Kyseinen aatehan on (-tanaan nimetty-) suhteellisen harvojen reissaajien lahestymistapa Australiaan ja tassa se pahkinankuoressa: a) kaikki taalla ei ole Ihan Vitun Siistia b) pelkka alkoholin juominen ei ole sita, mita taalta on tultu hakemaan c) aidot interaktiot paikallisen kulttuurin ja luonnon kanssa ovat mielekkaapia, kuin valmiiksi pureskellut backpacker-kokemukset. Siis sita kun vois luulla etta reppureissaamisessa ei ole kyse siita, etta valitaan viiden eri matkanjarjestajan valilta kenen safarille lahdetaan, vaan asioihin pitais itse paneutua ja itse ottaa selvaa - siis seikkailla omatoimisesti. Enka nyt sano, etta turismi ei sais olla kehittynytta ja kaiken pitais olla vaikeaa, mutta Australia on selvasti lansimaa, jossa kaikki ollaan enemman tai vahemman turisteina. Hyva esimerkki tasta on ehka nama jarjestot/firmat, jotka rahtaavat ylisuuresta maksusta uusavuttomimmankin tollon tanne "seikkailemaan".
Tama ei ole mikaan madventures, jossa tutustutaan eksoottiseen paikalliskulttuuriin leirinuotiolla ja opitaan katsomaan elamaa aivan toisesta nakovinkkelista, vaan enemmankin juodaan irkkubaarissa alankomaista tuotua olutta eurooppalaisten kanssa ja mietitaan etta onpa kivaa.
Sita aitoa alkuperaiskulttuuria ajattelin henkilokohtaisesti lahtea etsimaan Tongalta, silla niin hyvaa palautetta olen saanut noista vahemman turistien suosiossa olevista saarista eli Samolta, Tongalta ja Vanuatulta. Naistakin loytyy nama turistiversiot eli Bali, Fidji ja Hawaii.
Tanaan oli hyva paiva, nimittain yks paikallinen tytto lupas vieda meidat kuuluisalle Bell's beachin surffausrannalle. Hypittiin siina sitten mina, Timo ja Noora auton kyytiin ja parin tunnin paasta olikin semmoset maisemat nokan edessa ihmeteltavina, etta kamerastakin loppui akku! Seka multa ja Nooralta. Surffaamisen koettaminen jai viela tulevaisuuteen, mutta uiminen ja hyppely giganttisilla aalloilla oli tarpeeksi hauskaa ilman muiden valineiden, paitsi ultramassiivisten rintalihasten, apuakin. Rusketusta hankittiin sitten makaamalla rannalla, mutta kyllapa me oikeastaan vielakin naytetaan ihan kalkkilaivan kapteeneilta, siis englanniksi The captains of a ship carrying calcareous earth, eli ei oikein rimmaa.
Kuvia ja videoita on netissa aimo tukku:
http://joqets.shadow.fi/melbourne/
http://joqets.shadow.fi/melbourne2/
http://joqets.shadow.fi/ei_lapsille/
http://joqets.shadow.fi/hiphopfestarit/
http://joqets.shadow.fi/elintarha_ja_st_kilda_fest/
http://joqets.shadow.fi/vaalipaiva/
http://joqets.shadow.fi/bells_beach/
AJ
Eilen, armon paivana 9.3.2007 kavimme ennakkoaanestamassa Suomen kunniakonsulaatissa. Matka oli rattoisa ja siita loytyy videoita ja kuvia. Illalla Timo suuntasi toihin ja mina menin suomalaiskokoontumiseen, johon meita tuli n. kymmenkunta henkea. Netissa oli sovittu, etta kaikki kynnelle kykenevat suomalaiset lahtisivat kaymaan ulkona porukalla ja ryhma olikin todella heterogeeninen. Pitkasta aikaa tuli otettua pari olutta ja hiukan viinta, joka tietenkin kihahti hattuun resistanssin puutteessa.
Monimuotoisesta ryhmasta loytyi ainakin yksi Critical Backpacking -aatteen kannattaja. Kyseinen aatehan on (-tanaan nimetty-) suhteellisen harvojen reissaajien lahestymistapa Australiaan ja tassa se pahkinankuoressa: a) kaikki taalla ei ole Ihan Vitun Siistia b) pelkka alkoholin juominen ei ole sita, mita taalta on tultu hakemaan c) aidot interaktiot paikallisen kulttuurin ja luonnon kanssa ovat mielekkaapia, kuin valmiiksi pureskellut backpacker-kokemukset. Siis sita kun vois luulla etta reppureissaamisessa ei ole kyse siita, etta valitaan viiden eri matkanjarjestajan valilta kenen safarille lahdetaan, vaan asioihin pitais itse paneutua ja itse ottaa selvaa - siis seikkailla omatoimisesti. Enka nyt sano, etta turismi ei sais olla kehittynytta ja kaiken pitais olla vaikeaa, mutta Australia on selvasti lansimaa, jossa kaikki ollaan enemman tai vahemman turisteina. Hyva esimerkki tasta on ehka nama jarjestot/firmat, jotka rahtaavat ylisuuresta maksusta uusavuttomimmankin tollon tanne "seikkailemaan".
Tama ei ole mikaan madventures, jossa tutustutaan eksoottiseen paikalliskulttuuriin leirinuotiolla ja opitaan katsomaan elamaa aivan toisesta nakovinkkelista, vaan enemmankin juodaan irkkubaarissa alankomaista tuotua olutta eurooppalaisten kanssa ja mietitaan etta onpa kivaa.
Sita aitoa alkuperaiskulttuuria ajattelin henkilokohtaisesti lahtea etsimaan Tongalta, silla niin hyvaa palautetta olen saanut noista vahemman turistien suosiossa olevista saarista eli Samolta, Tongalta ja Vanuatulta. Naistakin loytyy nama turistiversiot eli Bali, Fidji ja Hawaii.
Tanaan oli hyva paiva, nimittain yks paikallinen tytto lupas vieda meidat kuuluisalle Bell's beachin surffausrannalle. Hypittiin siina sitten mina, Timo ja Noora auton kyytiin ja parin tunnin paasta olikin semmoset maisemat nokan edessa ihmeteltavina, etta kamerastakin loppui akku! Seka multa ja Nooralta. Surffaamisen koettaminen jai viela tulevaisuuteen, mutta uiminen ja hyppely giganttisilla aalloilla oli tarpeeksi hauskaa ilman muiden valineiden, paitsi ultramassiivisten rintalihasten, apuakin. Rusketusta hankittiin sitten makaamalla rannalla, mutta kyllapa me oikeastaan vielakin naytetaan ihan kalkkilaivan kapteeneilta, siis englanniksi The captains of a ship carrying calcareous earth, eli ei oikein rimmaa.
Kuvia ja videoita on netissa aimo tukku:
http://joqets.shadow.fi/melbourne/
http://joqets.shadow.fi/melbourne2/
http://joqets.shadow.fi/ei_lapsille/
http://joqets.shadow.fi/hiphopfestarit/
http://joqets.shadow.fi/elintarha_ja_st_kilda_fest/
http://joqets.shadow.fi/vaalipaiva/
http://joqets.shadow.fi/bells_beach/
AJ
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)