Eli koska postilaatikkoni on nyt taynna viesteja missa ihmiset toivoo lisaa tietoa fantastisesta elamastani Griffithissa tein pienen koosteen normipaivasta upouudella digitaalikamerallani. Niin mina ostin sellaisen vehkeen itselleni kun eras anynonyymiksi jaava Sonja sellaista minulta vaati ja budjettivajeen takia olen nyt viikon syomatta. Onhan se toki silti mukavaa vieda jotain muistoja tastakin mestasta kotiin sitte joskus ku sinne palaa niin ei se kameran ostaminen minusta mikaa hukkasijoitus ollut, hintakin oli varmaa 1/3 siita mita se on suomessa.
Videot (joita upin talla hetkella, kestaa pari tuntia ja ne ei valttamatta viela ole siella) varmaa puhuu omasta puolestaan ja luulisin, etta niista jotain selvaa saa ainakin tyopaivan osalta. Eli homman nimihan oli kerata heinapaaleja pellolta, lastata niita kuormuriin ja survoa sopivaksi pinoksi latoon. Homma ei ehka kuulosta kummalta, mutta kun kertoo paalin tuhannellaviidellasadalla ja lisaa soppaan auringon, heinapolyn, karpaset ja liikkuvan auton lavalla tasapainottelemisen 5 metrin korkeudessa paalien paalla, niin soppa onkin paljon moniulotteisempi. Latoon paastessa lammotilan voi myos kertoa kahdella, koska heinapaalit ovat mukavasti siella hautoneet ilmaa ja varsinkin katon rajassa alkaa tuntua jo hiukan suomalaiselta saunalta johon joku on keksinyt laittaa heinapaaleja kannettavaksi. Mielenkiintoisena faktana mainittakoon, etta jos johonkin valiin ladossa erehtyy tunkemaan maran heinapaalin ja auringon lammittaessa kasaa lampotila kasan keskella voi nousta yli sadan asteen ja tama kyseinen kostea paali saattaa spontaanisti itsesyttya ja polttaa koko ladon! Tanaan pakkasimme paaleja myos traktorin perakarryyn ja siihen mahtuikin melkeen tuplaten paaleja verrattuna kuorma-autoon. Ainoaksi ongelmaksi muodostui se, etta farmari joka kyseista traktoria sitten koitti kuskata pois pellolta kaatoi osan lastista jorpakkoon >_< Yleisesti ottaen tyo on helvetin raskasta kuormurin ajamista lukuunottamatta, mutta paivat ovat lyhyita, koska energiaa ei vaan ole loputtomasti ja olen kampilla about yhden maissa.
Voitte nyt mielessanne kuvitella seuraavan tilanteen: Tulet edellamainitusta suhteellisen raskaasta duunista kotiapain ja ehdotat, etta voisinpa nyt nauttia kylman limonadin tyokaverillesi Paulille joka autoa ajaa. Paul suostuu ja kaartaa jonkin ajan kuluttua huoltoasemalle, joka sijaitsee noin kilometrin paassa kampilta.Menet sisaan, katselet kylmioon jossa virvoitusjuomat sijaitsee ja otat vaihtelun vuoksi tolkki-fantan itsellesi. Tietysti olet hyvin tietoinen siita, etta jokin tekija saa virvoitusjuomat maistumaan tolkista juotuna paljo paremmalle ja perustelet silla valintasi. Maksaessa pistat merkille kirpaisevan kovan hinnan (2 dollaria)ja runkkarin nakoisen myyjan tiskin takana joka hymyilemisen sijaan miettii paallesi sylkemista, mutta tyytyy keraamaan ryostohinnan sen sijaan. Poistuessasi vilkaiset taaksesi ja naet kuinka myyja poistuu ylakertaan hakkaamaan vaimoaan ja sen jalkeen avaa tv:n, surffaa kanavia kunnes loytaa vapaapainia ja itkevan vaimon tuodessa oluen mies vaivautuu liikkumaan sen verran, etta viimeistelee homman koukulla vaimonsa alavatsaan, nappaa oluen ja istuu takaisin sohvalle (oletettavasti). Itse huomaat vasta kotiovella avatessasi fantan, etta saatanan perkele, tolkin vari on haalistunut ja kun viimein loydat sen best before-paivamaaran tolkin pohjasta niin se on jostain viime vuosituhannelta. Eniten hommassa ei vituta se, etta maksoit tolkista 2 dollaria joista noin vahintaan 40 senttia on reilua ylihintaa. Eika siina vituta edes se, etta palvelu oli paskaa ja ehka tuollaisen tyopaivan jalkeen oisi mukava saada jonkinlaista ihmismaista kohtelua. Itseani tilanteessa vitutti se seikka, etta kaveri oli ryostanyt minulta tarkean hetken, hetken jota koko paivan olin vaalinut mielessani ja suunnitellut tarkasti jokaista aspektia myoten. Tama kyseinen hetki oli siirtynyt ajatuksen tasolta hyvin onnistuneeksi muistoksi, ellei ihan jokainen aspekti siina olisi mennyt vitulleen. Kaikesta paskasta huolimatta selvisin kampille ilman autokolaria, otin tolkin kateen, kysyin ajo/kavely-ohjeet huoltoasemalle, kavelin pari kilsaa harhaan ja Griffithin vammaisen ympyra-kaavan takia loysin itteni sadan metrin paasta omasta kampasta. Kysyin suunan uudelleen vuokra-isannaltani Ianilta ja loysin viimein juurikin samalle huoltoasemalle mista olin kyseisen tolkin ostanut, iskin tolkin tiskiin ja vaadin tilalle uutta. Vastahakoisesti tiskin toisella puolella oleva limainen paskakasa ehdotukseen taipui ja sain kuin sainkin uuden tilalle, mutta fantaan pettyneena otin tolkki-colan. Tarkistin tolkin paivamaaran, kiitin, kavelin ulos ja aukaisin viilean cola-juoman ja join sen kavellessani kampille puiston lapi, jossa joku paikallinen kemisti veteli paivauniaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tarinan opetuksena on varmaan se, etta jos nyt viitsii nahda ihan helvetisti vaivaa ja uhrautumista korjatakseen pikkuasioita jotka vituttaa, niin ehka ne ei sitten loppujen lopuksi ota aivoon niin paljoa, sainhan minakin sentaan sen virvoitusjuoman loppujen lopuksi. En tieda oisko joku muu toiminut samoin ja ehka Suomessa en olisi vain tyytynyt uuteen colatolkkiin, vaikkakaan ei minun olisi sita edes tarvinnut edes vaatia, koska suomalaisilla on sen verran selkarankaa, etta kauppiaan mokat yleensa hyvitetaan asiakkaalle kyselematta ja en epaile ettenko olisi suomessa kavellyt lafkasta ulos vahintaan 1,5 litran pullon kanssa tapahtuneen jalkeen. Ei voi kauhalla vaatia kun on lusikoimalla (oz) annettu, suomi 1, australia 0.
-Timo
ps. Aion jatkossakin kayttaa otsikoissa pistetta ilman mitaan muuta jarkevaa perustetta kuin se, etta muutama ihminen ehka vahingossa puree kielensa poikki lukiessaan postauksiani.
24.10.06
22.10.06
Kirjotanpa nyt kuiteski
Eli aattelin nyt jotain tanne rykasta, vaikkei taalla ole tapahtunut tasan mitaan. Oon siivonnu viinitarhaa aktiivisesti tassa viikon, 6 paivaa talla viikolla, eika loppua nay. Jokainen rivi joka pitaa siivota on yli 200 metria, riveja on 2,5 metrin valein ja niita on rinnakkain sellaset 2 kilometria nain pikaselta arviolta. Horisontissa nakyvat puut ovat merkkina siita, etta viinitarhan taytyy ennemmin tai myohemmin loppua. Tata paskaa sitte jauhan tassa ilmeisesti niin kauan, etta selka antaa periksi tai se viinitarha kalutaan loppuun.
Ceasar on meidan paallepasmarina ja kanssani tyoskentelee sellaset 12-15 henkiloa paivasta riippuen joista 99,5 prosenttia on saksasta. Toivon pilkahdus tahan saksalaishelvettin loppumiseen kavi kun asuntoon muutti korealainen tyyppi, mutta sekin oli adoptoitu pentuna saksaan, vittu. Eli no more Germans plz, ei sinaansa mitaan vikaa, mutta ku ne ei vaan osaa enkkua kovin hyvin ja sitte ne tyytyy jauhamaan saksaa keskenaan. Itsehan en opetellut kaukonakoisena koulussa saksaa niin tyydyn seuraamaan tata karmeaa mongerrusta vieresta, koitan sitte ilmeista paatella puhuuko ne minusta paskaa vai ei. Todennakoisesti puhuu. Tapaus Ceasar onkin sitte hiukan ristiriitainen, kaveri antaa itsestaan sellasen kuvan etta se on maailman reiluin ja avokatisin kaveri, mutta terve jarki vaan huutaa paassa, etta se mulkku vetaa joka valista rahaa itselleen. Toki tulen hanen kanssa varsin hyvin toimeen vaikka ikaeroa taitaa olla 20 vuotta, mutta jutut ovat about samaa tasoa, eli riman ali on kaivettu syva tunneli. Palkka on kohtuullinen niin ei tassa alyttomasti ole valia, mutta periaattesta sita on vaan niin pirun skeptinen kaikkea tuollaista kohtaan, eika se nyt sinaansa ole mikaan kauhean huono asia jos meinaa tassa maailmassa jotenkin parjata. Eli kun saan tarpeeksi todisteita jostakin niin voin alkaa kiristamaan.
Mun elama taalla rakentuu tasan parin asian ymparille, tyot, salilla kayminen ja juokseminen, futiksen pelaaminen pleikalla felixia ja youngia vastaan ja tietysti niiden piekseminen siina ja tietysti nukkuminen on myos aika vahvoilla, koska herata pitaa puoli kuuden maissa. Suuren osan ajasta myos pelaan arvauspelia saksalaisten kanssa, eli koitan arvata mista ne milloinkin puhuvat ja joskus ymmarran ehka sanan tai pari. Sitten kun ymmarran ne kokonaiset lauseet ja kaikki solvaukset mita ne mulle syytaa niin alkaa kirves heilua. Fantastisen mielenkiintoista ja tarkempia kysymyksia voi laittaa mailiin jos haluatte kuulla mista tahansa edella mainituista aiheista.
Olen myos holtittomasti syytanyt rahaa ja ostin itselleni mp3-soittimen, hintaa 100 dollaria ja vuoden takuu! Oisin toki saanut kahdenkin vuoden takuun lisahintaan, mutta tuskin palaan tanne sen takia, etta "ku se mp3-soitin nyt vaan hajos" 1300 euroa tanne ja takaisin ja saastaisin sellaset -1240 euroa. Nyt parhaimmillaan lataan tata kyseista soitinta tayteen toolia ja muuta mystista, josta koitan ottaa selvaa tyoskennellessani pellolla. Itselleni kun tama kyseessa oleva erittain arvostettu bandi on jaanyt hiukan vahalle huomiolle, vaikka suuri osa kavereista sita aika avoimesti palvookin.
Taman verran talla kertaa, asiaa tyhjasta ilman mitaan pointtia. Jos jotain jannaa ilmenee niin ehka vaivaudun kirjottamaan uudestaan sitten joskus, kuulumisiin.
-Timo
Ceasar on meidan paallepasmarina ja kanssani tyoskentelee sellaset 12-15 henkiloa paivasta riippuen joista 99,5 prosenttia on saksasta. Toivon pilkahdus tahan saksalaishelvettin loppumiseen kavi kun asuntoon muutti korealainen tyyppi, mutta sekin oli adoptoitu pentuna saksaan, vittu. Eli no more Germans plz, ei sinaansa mitaan vikaa, mutta ku ne ei vaan osaa enkkua kovin hyvin ja sitte ne tyytyy jauhamaan saksaa keskenaan. Itsehan en opetellut kaukonakoisena koulussa saksaa niin tyydyn seuraamaan tata karmeaa mongerrusta vieresta, koitan sitte ilmeista paatella puhuuko ne minusta paskaa vai ei. Todennakoisesti puhuu. Tapaus Ceasar onkin sitte hiukan ristiriitainen, kaveri antaa itsestaan sellasen kuvan etta se on maailman reiluin ja avokatisin kaveri, mutta terve jarki vaan huutaa paassa, etta se mulkku vetaa joka valista rahaa itselleen. Toki tulen hanen kanssa varsin hyvin toimeen vaikka ikaeroa taitaa olla 20 vuotta, mutta jutut ovat about samaa tasoa, eli riman ali on kaivettu syva tunneli. Palkka on kohtuullinen niin ei tassa alyttomasti ole valia, mutta periaattesta sita on vaan niin pirun skeptinen kaikkea tuollaista kohtaan, eika se nyt sinaansa ole mikaan kauhean huono asia jos meinaa tassa maailmassa jotenkin parjata. Eli kun saan tarpeeksi todisteita jostakin niin voin alkaa kiristamaan.
Mun elama taalla rakentuu tasan parin asian ymparille, tyot, salilla kayminen ja juokseminen, futiksen pelaaminen pleikalla felixia ja youngia vastaan ja tietysti niiden piekseminen siina ja tietysti nukkuminen on myos aika vahvoilla, koska herata pitaa puoli kuuden maissa. Suuren osan ajasta myos pelaan arvauspelia saksalaisten kanssa, eli koitan arvata mista ne milloinkin puhuvat ja joskus ymmarran ehka sanan tai pari. Sitten kun ymmarran ne kokonaiset lauseet ja kaikki solvaukset mita ne mulle syytaa niin alkaa kirves heilua. Fantastisen mielenkiintoista ja tarkempia kysymyksia voi laittaa mailiin jos haluatte kuulla mista tahansa edella mainituista aiheista.
Olen myos holtittomasti syytanyt rahaa ja ostin itselleni mp3-soittimen, hintaa 100 dollaria ja vuoden takuu! Oisin toki saanut kahdenkin vuoden takuun lisahintaan, mutta tuskin palaan tanne sen takia, etta "ku se mp3-soitin nyt vaan hajos" 1300 euroa tanne ja takaisin ja saastaisin sellaset -1240 euroa. Nyt parhaimmillaan lataan tata kyseista soitinta tayteen toolia ja muuta mystista, josta koitan ottaa selvaa tyoskennellessani pellolla. Itselleni kun tama kyseessa oleva erittain arvostettu bandi on jaanyt hiukan vahalle huomiolle, vaikka suuri osa kavereista sita aika avoimesti palvookin.
Taman verran talla kertaa, asiaa tyhjasta ilman mitaan pointtia. Jos jotain jannaa ilmenee niin ehka vaivaudun kirjottamaan uudestaan sitten joskus, kuulumisiin.
-Timo
18.10.06
Kiama
Pomo kaski pitaa tanaan vapaata ja puskea duunia sunnuntaina. Tein tyota kaskettya ja piipahdin Kiamassa.
Junalla matka kesti parisen tuntia ja ikkunoista nakyi vihreita maisemia ja lopussa valtamerta. Itse Kiama on pieni kaupunki, jossa oli ainakin nain arkena aika hiljaista, mita nyt joitain aussimatkaajia porraili infokeskuksella. Nahtavyyksia ei kummemmin ole, paitsi majakka ja blowhole, jossa vesi parskyy kunnolla oikeissa olosuhteissa. Lyhyen automatkan paasta loytyis kylla sademetsaa ja komeita pikku vuoria, eli pitanee joskus tulla uudemman kerran Timon ja auton kera.
Suunnitelmani kayda jossain opastetulla kierroksella karisivat kun kuulin, etta sellaiset tourit pitais varata aina etukateen. Noh, eipa siina, Plan B oli pitaa oikein laiska paiva. Mulla oli mukana kirja ja aurinkokin alkoi tulla esiin pilvien takaa, joten oli helppo ottaa lunkisti. Kiersin osavaltion ainoat vanhanaikaiset terassitalot, jotka oli muutettu kodikkaiksi putiikeiksi ja joka kaupassa jouduin kertomaan olevani Suomesta ja kaukana kotoa :).
Paivan paras hetki oli tietenkin suunnaton hedonismi, kun siirryin merinakoalalla varustettuun ravintolaan. Katkarapuja alkuun, lohta paaruuaksi, valkkaria meni pari lasia. Lohi ei parjannyt kotitekoiselle, mutta toimi ihan tarpeeksi hyvin. Ensimmainen pitkan kaavan mukainen ruokailu talla mantereella rentoutti todella hyvin, ja te lukijat voitte arvata minka ratkaisun tein jalkiruokalistan kanssa, kun sielta loytyi "Chocolate Death" -niminen annos. Kahvit viela paalle ja kun aloin jo vasya kirjan lukemiseen taydella vatsalla, sain huomata etta koko lystyi maksoi vain $58. Eli siina 36e! Ha-la-pa. Vietin viela hiukan aikaa puun alla loikoillen ja aaltoja katsellen kunnes siirryin junaan ja otin suunnaksi Sydneyn. Lamminta tietenki oli koko paivan ajan varmaan reilusti yli 30C.
Paluu arkeen oli tietenkin karu, kun pomo soitti junamatkan aikana ja kuumotti etta tuloksia pitas alkaa huomenna tehda oikein urakalla. Joopa joo. Eivat paljo paata silita jos ei bisnes suju. Nakee nyt etta miten tama lahtee kayntiin ja siirrytaanko ens viikolla jo kilometritehtaalle :D.
Antti
PS. Kuvia, videoita:
Sandyn synttarit ja muuta
Akvariumikaynti ja jokivenematka
Kiama-kuvia ja videoita en valitettavasti viela ehdi laittaa nettiin, mutta ne ilmestyvat kylla pian kiama-kansioon
Junalla matka kesti parisen tuntia ja ikkunoista nakyi vihreita maisemia ja lopussa valtamerta. Itse Kiama on pieni kaupunki, jossa oli ainakin nain arkena aika hiljaista, mita nyt joitain aussimatkaajia porraili infokeskuksella. Nahtavyyksia ei kummemmin ole, paitsi majakka ja blowhole, jossa vesi parskyy kunnolla oikeissa olosuhteissa. Lyhyen automatkan paasta loytyis kylla sademetsaa ja komeita pikku vuoria, eli pitanee joskus tulla uudemman kerran Timon ja auton kera.
Suunnitelmani kayda jossain opastetulla kierroksella karisivat kun kuulin, etta sellaiset tourit pitais varata aina etukateen. Noh, eipa siina, Plan B oli pitaa oikein laiska paiva. Mulla oli mukana kirja ja aurinkokin alkoi tulla esiin pilvien takaa, joten oli helppo ottaa lunkisti. Kiersin osavaltion ainoat vanhanaikaiset terassitalot, jotka oli muutettu kodikkaiksi putiikeiksi ja joka kaupassa jouduin kertomaan olevani Suomesta ja kaukana kotoa :).
Paivan paras hetki oli tietenkin suunnaton hedonismi, kun siirryin merinakoalalla varustettuun ravintolaan. Katkarapuja alkuun, lohta paaruuaksi, valkkaria meni pari lasia. Lohi ei parjannyt kotitekoiselle, mutta toimi ihan tarpeeksi hyvin. Ensimmainen pitkan kaavan mukainen ruokailu talla mantereella rentoutti todella hyvin, ja te lukijat voitte arvata minka ratkaisun tein jalkiruokalistan kanssa, kun sielta loytyi "Chocolate Death" -niminen annos. Kahvit viela paalle ja kun aloin jo vasya kirjan lukemiseen taydella vatsalla, sain huomata etta koko lystyi maksoi vain $58. Eli siina 36e! Ha-la-pa. Vietin viela hiukan aikaa puun alla loikoillen ja aaltoja katsellen kunnes siirryin junaan ja otin suunnaksi Sydneyn. Lamminta tietenki oli koko paivan ajan varmaan reilusti yli 30C.
Paluu arkeen oli tietenkin karu, kun pomo soitti junamatkan aikana ja kuumotti etta tuloksia pitas alkaa huomenna tehda oikein urakalla. Joopa joo. Eivat paljo paata silita jos ei bisnes suju. Nakee nyt etta miten tama lahtee kayntiin ja siirrytaanko ens viikolla jo kilometritehtaalle :D.
Antti
PS. Kuvia, videoita:
Sandyn synttarit ja muuta
Akvariumikaynti ja jokivenematka
Kiama-kuvia ja videoita en valitettavasti viela ehdi laittaa nettiin, mutta ne ilmestyvat kylla pian kiama-kansioon
15.10.06
Isoja ja pienia asioita
Sydney, Antti
Toita on nyt tullut painettua lahes kokonainen viikko ja paivat on ollu vasyttavia pitkiksi venyvien tyomatkojen takia. Oon saanu asetetut tavoitteet juuri ja juuri taytettya (potkut tulee, jos ei parjaa. Lahella on ollu jo), mutta on se vahan vaikeaa noyran suomalaisen oppia aggressiivinen myyntityyli. Siis myydahan tuo Amnestyn kannattajasenyys pitaa. Niinku kollega sen hyvin sano "Look, you're too kind. We're not looking interested people, we are MAKING people interested." Eli tassa duunissa ei todellakaan odotella, etta joku haluaa tulla lahjoittamaan rahaa ihmisoikeuksien puolesta, vaan Napoleonin ajatuksia mukaillen kaydaan paalle ja pistetaan porukka ajattelemaan niita lapsisotilasparkoja. Hommat jatkuu tassa tiistaina ja saa nahda miten aijan kay.
Keskiviikkona meinas tyomatkasta tulla yllattavan kallis, kun tietoisesti matkustin yli mun lipun valtuuksien. Tietenkin asemalla oli sitten porttiautomaatti ja viiden hengen vartijapartio. "Now let me see that ticket, boy. Boy, you've got the wrong kind of ticket... how old are you? 20? Now, this is a federal offence and there's a $200 fine for that." Eli tama jaakaappipakastinyhdistelma uhkas $200 rapsuilla. Hommat kuitenki lutviutu Australian malliin ihan hyvin kun vahan leikin typeraa turistia ja pyysin etta eiko oikean lipun ostaminen riittais. Mentiin sitte automaatille, mutta kun mulla ei ollu kateista, niin ei sitte tarvinnu ostaa sita oikeaa lippuakaan. Selvisin varoituksella ja muistoksi sain ohjekirjan julkisen liikenteen oikeaoppisesta kaytosta. No worries!
Hostellilla ei aika kay tylsaksi, kun malesialainen sekopaa paatti avata shampanjapullon kyljesta alkaen kayttaen hyvaksi jonku jenkkituristin paata. Vertahan siina vuosi pitkin lattioita ja kaveri ambulanssilla sairaalaan. Malesialainen sanoi etta kyse oli itsepuolustuksesta.
Eilen illalla sain nauttia taas kivasta aasialaisseurasta. Oli nimittain hostellilla tyoskentelevan korealaisen Sandyn 23v-synttarit, joita sitten miehissa juhlittiin! Sky Gardenissa syotiin pitsaa ja korealaisia perinneruokia seka juotiin viinia, huoneessa sitten kakuteltiin. Totta kai asiaan kuuluivat kynttilat, sadetikut, paukkuserpentiinit ja laulut! Oli jotenki haikaisevaa miten nuo kaikki minua vahintaan pari vuotta vanhemmat tyypit piti hauskaa kuin lastenkesteilla konsanaan. Enpa ole vahaan aikaan nahnyt samanlaista aitoa pienista asiosta kumpuavaa iloa kuin mita eilen todistin. Laitan kuvat ja videot myohemmin nettiin, niin paasette jyvalle siita mita tarkoitan. Japsien kanssakin hieroin sovintoa.
"Elama ilman pienia iloja on kuin pitka matka ilman majataloja" -Eino Leino
Huomenna oli tarkoitus lahtea Kiama-nimiseen kaupunkiin paivareissulle, mutta taidan siirtaa sita vahan eteenpain, silla saa on nyt vahan heikko. Sadekuurot, tuuli ja kylma ilma on vissiin ihan luonnollinen seuraamus parin paivan takaisille 38C lampotiloille. Huh, helletta!
Antti
Toita on nyt tullut painettua lahes kokonainen viikko ja paivat on ollu vasyttavia pitkiksi venyvien tyomatkojen takia. Oon saanu asetetut tavoitteet juuri ja juuri taytettya (potkut tulee, jos ei parjaa. Lahella on ollu jo), mutta on se vahan vaikeaa noyran suomalaisen oppia aggressiivinen myyntityyli. Siis myydahan tuo Amnestyn kannattajasenyys pitaa. Niinku kollega sen hyvin sano "Look, you're too kind. We're not looking interested people, we are MAKING people interested." Eli tassa duunissa ei todellakaan odotella, etta joku haluaa tulla lahjoittamaan rahaa ihmisoikeuksien puolesta, vaan Napoleonin ajatuksia mukaillen kaydaan paalle ja pistetaan porukka ajattelemaan niita lapsisotilasparkoja. Hommat jatkuu tassa tiistaina ja saa nahda miten aijan kay.
Keskiviikkona meinas tyomatkasta tulla yllattavan kallis, kun tietoisesti matkustin yli mun lipun valtuuksien. Tietenkin asemalla oli sitten porttiautomaatti ja viiden hengen vartijapartio. "Now let me see that ticket, boy. Boy, you've got the wrong kind of ticket... how old are you? 20? Now, this is a federal offence and there's a $200 fine for that." Eli tama jaakaappipakastinyhdistelma uhkas $200 rapsuilla. Hommat kuitenki lutviutu Australian malliin ihan hyvin kun vahan leikin typeraa turistia ja pyysin etta eiko oikean lipun ostaminen riittais. Mentiin sitte automaatille, mutta kun mulla ei ollu kateista, niin ei sitte tarvinnu ostaa sita oikeaa lippuakaan. Selvisin varoituksella ja muistoksi sain ohjekirjan julkisen liikenteen oikeaoppisesta kaytosta. No worries!
Hostellilla ei aika kay tylsaksi, kun malesialainen sekopaa paatti avata shampanjapullon kyljesta alkaen kayttaen hyvaksi jonku jenkkituristin paata. Vertahan siina vuosi pitkin lattioita ja kaveri ambulanssilla sairaalaan. Malesialainen sanoi etta kyse oli itsepuolustuksesta.
Eilen illalla sain nauttia taas kivasta aasialaisseurasta. Oli nimittain hostellilla tyoskentelevan korealaisen Sandyn 23v-synttarit, joita sitten miehissa juhlittiin! Sky Gardenissa syotiin pitsaa ja korealaisia perinneruokia seka juotiin viinia, huoneessa sitten kakuteltiin. Totta kai asiaan kuuluivat kynttilat, sadetikut, paukkuserpentiinit ja laulut! Oli jotenki haikaisevaa miten nuo kaikki minua vahintaan pari vuotta vanhemmat tyypit piti hauskaa kuin lastenkesteilla konsanaan. Enpa ole vahaan aikaan nahnyt samanlaista aitoa pienista asiosta kumpuavaa iloa kuin mita eilen todistin. Laitan kuvat ja videot myohemmin nettiin, niin paasette jyvalle siita mita tarkoitan. Japsien kanssakin hieroin sovintoa.
"Elama ilman pienia iloja on kuin pitka matka ilman majataloja" -Eino Leino
Huomenna oli tarkoitus lahtea Kiama-nimiseen kaupunkiin paivareissulle, mutta taidan siirtaa sita vahan eteenpain, silla saa on nyt vahan heikko. Sadekuurot, tuuli ja kylma ilma on vissiin ihan luonnollinen seuraamus parin paivan takaisille 38C lampotiloille. Huh, helletta!
Antti
11.10.06
12000 kiloa appelsiineja.
Niin, tanaan tyoskentelin 11 tuntia joista 8 meni appelsiini/sitruunapakkaamossa. Yksi laatikko painaa 20 kiloa ja niita paivan aikana pinosin sellaset 500-600 kappaletta, joten laskujeni mukaan se tekee aika monta kiloa appelsiineja yhdelle paivalle, varsinki ku osa laatikoista piti nostaa reilusti paata korkeammalle. Jostain syysta kuiteskin tyosta pidin, taustalla soi musiikki kun vieressa oli radio, joka jopa toimikin toisin kuin tuo kannettava parin euron romu jonka ostin joku aika sitten. Kaiken lisaksi tyo oli viela sisalla, koska ulkona ois ollu 31 astetta (enemma auringossa) ja kuiva tuuli joka ois tehny pellolla heilumisesta astetta paskempaa. Kadet hellana, mutta tollanen fyysisesti raskas tyo taas vituttaa mentaalisesti paljo vahemma, eli stressi vapautuu sita mukaa ku sita tulee, katevaa eiko totta?
Ostin eilen itselleni myos karpasmaskin/karpasverkon/what ever, karpaset taalla ovat nimittain aika paljo vittumaisempia kuin Suomessa. Suomessa karpaset lahtee veke ku vaha katta heilauttaa, mutta taalla nuo pirulaiset inisee korvassa niin kauan, etta vetaset puutarhasaksilla ittea paahan. Kaiken lisaksi ne on siella korvassa koko... vitun... ajan... aargghh. Eli hyvin sijoitin 6 dollaria moskiittomaskiin. Ostin eilen itselleni kirjan myos, niita alkaakin olemaan pari mukana ja en oikee tieda mihin niita tunkisin, todennakoisesti palkkaan jonkun saksalaisen kantamaan niita orjallisesti koko matkan ajan. Kavin myos hakemassa tanaan palkkani Frankilta, siis talta edellisen postauksen psykopaatti-farmarilta, joka olikin nyt erittain mukava ja tarjosi jopa oluen, whoo hoo! Huomenna menemme siivoamaan yhden australian rikkaimman naisen omistaman puutarhan, paikka naytti hienolta ja odotan ihan mielenkiinnolla. Tyot alkavat vasta yhdeksalta joka on mukavaa vaihtelua viidelta nousemisen sijaan. Aamuissa vituttaa se, etta talo jossa asun on ihan helvetin kylma aamuisin ja se ei kauheesti motivoi nousemaan lampimasta sangysta ja lahtemaan ulos paleleen. Parissa tunnissa palelu kylla muuttuu hiostukseksi kun aurinko alkaa kunnolla porottaan.
Sain tanaan tekstiviestin random numerosta englanniksi, kyseli kuulumisia ja sen sellaista. Mietin aikani, etta kuka on kyseessa ja sitte pistin vaan menemaan, etta ei oo mitaa hajua kuka on kyseessa ja vastasin kylla kuulumisiin samalla. Sitten takaisin tuli "Its Yu", eli yksi niista vitun petollisista japanilaisista jota tapasimme Sydneyssa. Eiko talla saatanallisella kohteliaisuudella ole mitaan hapya ja pistinkin tulikiven katkuista tekstiviestia takaisin johon odotan yhakin vastausta, tai lehtiuutista jossa japanilainen tytto on suorittanut harakirin ja lunastanut kunniansa takaisin. No viesti mita pistin takaisin meni sanatarkasti nain "Umm if I remember correctly you hate/despise me so don't bother with that being polite shit. No offence, but I rather have things said to my face than behind my back. I guess thats just cultural difference, but I wan't no part of it, if it makes me an asshole even if I don't mean to be one. Sorry." Siina oli minun synninpaastoni kyseisille japanilaisille ja ei paljoa liikuta vaikka tiemme ei koskaan kohtaisikaan. Saatanan kaksinaamaiset paskat.
Jospa tasta sais viela ittensa kasaan ja irtois salillekkin ennen ku se menee kiinni, noi appelsiinit kylla otti oman veronsa, mutta syyllisyys ruoskii ku ei tullu eilen kaytya. Ensimmainen personal training sessio oli ihan mielenkiintoinen ja kasittelimme ravintoa, eli mita syoda ja mita ei. Tuttua huttua ja hiukan uuttakin asiaa varsin hauskassa ja yksinkertaisessa paketissa. Niin ja jannulle sen verran terveisia, ettei se tyo minun mielesta mitaan alytonta paskaa ole, appelsiinien poimiminen on helvettia, mutta eipa noi viinitarhat paljoa hajota kun kyyristyy kumartamisen sijaan. Tuntipalkkakin takaa sen, etta voi suorittaa hommaa omaan tahtiin, toisin kuin ensimmaisessa tyopaikassa, jossa homma tuntu lahinna kilpajuoksulta kasvilta toiselle kun provikkaa piti metsastaa. Eipa tassa muuta keksi, kuulumisiin
-Timo
Ostin eilen itselleni myos karpasmaskin/karpasverkon/what ever, karpaset taalla ovat nimittain aika paljo vittumaisempia kuin Suomessa. Suomessa karpaset lahtee veke ku vaha katta heilauttaa, mutta taalla nuo pirulaiset inisee korvassa niin kauan, etta vetaset puutarhasaksilla ittea paahan. Kaiken lisaksi ne on siella korvassa koko... vitun... ajan... aargghh. Eli hyvin sijoitin 6 dollaria moskiittomaskiin. Ostin eilen itselleni kirjan myos, niita alkaakin olemaan pari mukana ja en oikee tieda mihin niita tunkisin, todennakoisesti palkkaan jonkun saksalaisen kantamaan niita orjallisesti koko matkan ajan. Kavin myos hakemassa tanaan palkkani Frankilta, siis talta edellisen postauksen psykopaatti-farmarilta, joka olikin nyt erittain mukava ja tarjosi jopa oluen, whoo hoo! Huomenna menemme siivoamaan yhden australian rikkaimman naisen omistaman puutarhan, paikka naytti hienolta ja odotan ihan mielenkiinnolla. Tyot alkavat vasta yhdeksalta joka on mukavaa vaihtelua viidelta nousemisen sijaan. Aamuissa vituttaa se, etta talo jossa asun on ihan helvetin kylma aamuisin ja se ei kauheesti motivoi nousemaan lampimasta sangysta ja lahtemaan ulos paleleen. Parissa tunnissa palelu kylla muuttuu hiostukseksi kun aurinko alkaa kunnolla porottaan.
Sain tanaan tekstiviestin random numerosta englanniksi, kyseli kuulumisia ja sen sellaista. Mietin aikani, etta kuka on kyseessa ja sitte pistin vaan menemaan, etta ei oo mitaa hajua kuka on kyseessa ja vastasin kylla kuulumisiin samalla. Sitten takaisin tuli "Its Yu", eli yksi niista vitun petollisista japanilaisista jota tapasimme Sydneyssa. Eiko talla saatanallisella kohteliaisuudella ole mitaan hapya ja pistinkin tulikiven katkuista tekstiviestia takaisin johon odotan yhakin vastausta, tai lehtiuutista jossa japanilainen tytto on suorittanut harakirin ja lunastanut kunniansa takaisin. No viesti mita pistin takaisin meni sanatarkasti nain "Umm if I remember correctly you hate/despise me so don't bother with that being polite shit. No offence, but I rather have things said to my face than behind my back. I guess thats just cultural difference, but I wan't no part of it, if it makes me an asshole even if I don't mean to be one. Sorry." Siina oli minun synninpaastoni kyseisille japanilaisille ja ei paljoa liikuta vaikka tiemme ei koskaan kohtaisikaan. Saatanan kaksinaamaiset paskat.
Jospa tasta sais viela ittensa kasaan ja irtois salillekkin ennen ku se menee kiinni, noi appelsiinit kylla otti oman veronsa, mutta syyllisyys ruoskii ku ei tullu eilen kaytya. Ensimmainen personal training sessio oli ihan mielenkiintoinen ja kasittelimme ravintoa, eli mita syoda ja mita ei. Tuttua huttua ja hiukan uuttakin asiaa varsin hauskassa ja yksinkertaisessa paketissa. Niin ja jannulle sen verran terveisia, ettei se tyo minun mielesta mitaan alytonta paskaa ole, appelsiinien poimiminen on helvettia, mutta eipa noi viinitarhat paljoa hajota kun kyyristyy kumartamisen sijaan. Tuntipalkkakin takaa sen, etta voi suorittaa hommaa omaan tahtiin, toisin kuin ensimmaisessa tyopaikassa, jossa homma tuntu lahinna kilpajuoksulta kasvilta toiselle kun provikkaa piti metsastaa. Eipa tassa muuta keksi, kuulumisiin
-Timo
10.10.06
Hengissa ollaan taallakin
Tassa on viime paivina kotoa hiillostettu kirjoittamaan ja todistamaan hengissa oleminen, joten here it goes!
Sydanhan sita sarky kun Timo lahti painamaan oikeita miesten hommia farmille, mutta eipa tasa mitaan. Uusia suomalaisia on nakynyt melkein joka paiva, eli jo siina maarin ettei niista jaksa innostua. Eika ole Satun ja Annastiinan peliseuran voittanutta loytynyt! Tassa kuitenkin ollaan Jussin kans (pateva kaveri Kuopiosta, tahtaimessa Haaga tai kauppakorkea) vahan kamppaa yritetty katella, mutta kummallaki on paivat sen verta kiireisia toiden takia, etta ei olla paljoa edistytty. Haaveena ois saada yhteinen huone, niin sais vahan omaa rauhaa eika tarvis jakaa huonetta kymmenen japanilaisen kanssa. On muuten aika taynna nama keskusta-alueen kerrostaloasunnot: parvekkeellakin asuu aina pari kaveria!
Viikonloppu meni aika tavalla pubeissa istuessa suomalaisten ja Britti-Daven kanssa. Yks helsinkilainen kaveri siina viimeisena Aussi-lomailtanaan sai 3 vuotta odottamansa puhelun Porista ja paasi kuin paasikin YK:n rauhanturvaajaksi vuodeksi. Viikon paasta kaveri on Libanonissa kovassa tilanteessa ja tekee rahaa kuin rakennusmestari. Dave on hauska kaveri vaikka Liverpoolilainen aksentti teettaakin valilla vaikeuksia. Hostellilla oon tutustunu Ranskan Cannesista kotoisin olevaan Tommyyn, maailman ystavallisimpaan kaveriin (kuuluu siihen Vikke/Olli/Janne -kategoriaan)! Kavastiin sen kanssa eilen kaupungilla kavelemassa jahka han oli saanut ensin kirjoitettua loppuun runomuotoisin kirjeensa tyttoystavalleen Ranskaan! Opiskelee markkinointia hankin ja lahdetaan varmaan kavaseen teatterissa tanaan.
Urheilupuolella on yrittany saada jotain lihaskuntoharjoitetta kehiin ja olen alkanut kayttaa hyvaksi hostellin lahella sijaitsevaa uimahallia, josta loytyy rayhakka 50m rata.
Kavin maanantaina ex tempore -reissun Pittwater-nimisessa lahiossa, jossa sijaitsee Palm Beach -ranta. Todella vaikuttava paikka rantoineen ja suojaisine poukamineen. Vuokraavat siella veneita, jarjestavat jokisafareita ja jopa vesitasokoneen kyydissa lentamista. Kuvia ja videoita voi katsella taalta, vaikkakin akku loppui ennen aikojaan..
Sydney2-kansiossa on lahinna matskua hostellilta. Meet_Boris -videossa on viela Timokin mukana!
Tyot on alkaneet ihan hyvin: perjantaina oltiin eraassa hippilahiossa kadulla ja tanaan kunnon elakelaiskylan kauppakeskuksessa standilla. Esimiehet kehuu mun asiakkaiden lahestymistapaa ja asennetta erittain hyvaksi, mutta tuota markkinointipuhetta mun pitaa viela treenata. Sen pitais tulla luontevasti, mutta vaikeaa se on, kun pitaa aina miettia sisallon lisaksi kielioppia ja rakennetta! Joka paiva on muutenki yhta pitkaa enkun tuntia. Mutta mikapa siina kun les patakka virtaa! Hyva puoli tassa hommassa on sekin, etta nakee paljon uusia paikkoja ja ihmisia, joita ei muuten nakis. Haittapuolena joutuu joka paiva miettimaan miten paasta seuraavan paivan duunipaikalle, ne kun vaihtelee ympari kaupungin lahioita!
Kunhan saan vapaata, lahden kaymaan Hunter Valleyn viinitarhoilla ja Kiama-nimisessa pikkukaupungissa rannikolla rentoutumassa!
T-t-t-thaat's all folks!
Antti
Sydanhan sita sarky kun Timo lahti painamaan oikeita miesten hommia farmille, mutta eipa tasa mitaan. Uusia suomalaisia on nakynyt melkein joka paiva, eli jo siina maarin ettei niista jaksa innostua. Eika ole Satun ja Annastiinan peliseuran voittanutta loytynyt! Tassa kuitenkin ollaan Jussin kans (pateva kaveri Kuopiosta, tahtaimessa Haaga tai kauppakorkea) vahan kamppaa yritetty katella, mutta kummallaki on paivat sen verta kiireisia toiden takia, etta ei olla paljoa edistytty. Haaveena ois saada yhteinen huone, niin sais vahan omaa rauhaa eika tarvis jakaa huonetta kymmenen japanilaisen kanssa. On muuten aika taynna nama keskusta-alueen kerrostaloasunnot: parvekkeellakin asuu aina pari kaveria!
Viikonloppu meni aika tavalla pubeissa istuessa suomalaisten ja Britti-Daven kanssa. Yks helsinkilainen kaveri siina viimeisena Aussi-lomailtanaan sai 3 vuotta odottamansa puhelun Porista ja paasi kuin paasikin YK:n rauhanturvaajaksi vuodeksi. Viikon paasta kaveri on Libanonissa kovassa tilanteessa ja tekee rahaa kuin rakennusmestari. Dave on hauska kaveri vaikka Liverpoolilainen aksentti teettaakin valilla vaikeuksia. Hostellilla oon tutustunu Ranskan Cannesista kotoisin olevaan Tommyyn, maailman ystavallisimpaan kaveriin (kuuluu siihen Vikke/Olli/Janne -kategoriaan)! Kavastiin sen kanssa eilen kaupungilla kavelemassa jahka han oli saanut ensin kirjoitettua loppuun runomuotoisin kirjeensa tyttoystavalleen Ranskaan! Opiskelee markkinointia hankin ja lahdetaan varmaan kavaseen teatterissa tanaan.
Urheilupuolella on yrittany saada jotain lihaskuntoharjoitetta kehiin ja olen alkanut kayttaa hyvaksi hostellin lahella sijaitsevaa uimahallia, josta loytyy rayhakka 50m rata.
Kavin maanantaina ex tempore -reissun Pittwater-nimisessa lahiossa, jossa sijaitsee Palm Beach -ranta. Todella vaikuttava paikka rantoineen ja suojaisine poukamineen. Vuokraavat siella veneita, jarjestavat jokisafareita ja jopa vesitasokoneen kyydissa lentamista. Kuvia ja videoita voi katsella taalta, vaikkakin akku loppui ennen aikojaan..
Sydney2-kansiossa on lahinna matskua hostellilta. Meet_Boris -videossa on viela Timokin mukana!
Tyot on alkaneet ihan hyvin: perjantaina oltiin eraassa hippilahiossa kadulla ja tanaan kunnon elakelaiskylan kauppakeskuksessa standilla. Esimiehet kehuu mun asiakkaiden lahestymistapaa ja asennetta erittain hyvaksi, mutta tuota markkinointipuhetta mun pitaa viela treenata. Sen pitais tulla luontevasti, mutta vaikeaa se on, kun pitaa aina miettia sisallon lisaksi kielioppia ja rakennetta! Joka paiva on muutenki yhta pitkaa enkun tuntia. Mutta mikapa siina kun les patakka virtaa! Hyva puoli tassa hommassa on sekin, etta nakee paljon uusia paikkoja ja ihmisia, joita ei muuten nakis. Haittapuolena joutuu joka paiva miettimaan miten paasta seuraavan paivan duunipaikalle, ne kun vaihtelee ympari kaupungin lahioita!
Kunhan saan vapaata, lahden kaymaan Hunter Valleyn viinitarhoilla ja Kiama-nimisessa pikkukaupungissa rannikolla rentoutumassa!
T-t-t-thaat's all folks!
Antti
9.10.06
Griffith, australian raahe.
Eli postaan nyt ekaa kertaa taalta keskelta aavikkoa jossa taa 24000 asukkaan pikkukyla sijaitsee, appelsiini- ja viiniviljelmien ymparoimana. Ceasar, eli se kaveri jolle soittelin sydneysta tanne oli vastassa bussipysakil ja ensihamminkien jalkeen se puotti mut kampille joka on tommonen omakotitalo josta on muokattu useamman ihmisen solukamppa. Sanomattakin selvaa olin todella pihalla kun tanne saavuin, koska mullahan ei ollu mitaa tietoa mistaan ja Ceasarilla oli niin helvetinmoinen kiire, ettei se mitaan kerinny sanoa oikeen, mita nyt sen verra etta tyot alkaa huomenna 5:15. Ensifiilikset oli jokseenkin inttiin menoon verrattavat, vitun aikasin ylos, mistaan mitaa hajua, ihan outoja ihmisia ymparilla ja eika tieda muutenkaa mistaan mitaan.
Pikkuhiljaa kuiteski hommaan alko tulla jotain rotia, seuraavana aamuna minut tultiin hakemaan toihin, tosin mita nyt tunnin myohassa. Autossa oli yksi uusi naama, Pascal joka on ranskalais-saksalainen tyyppi joka on vuosia pyorinyt ilmeisesti taalla turisti-visalla. Painelee aika rankasti pimeaa duunia rahoittaakseen matkailuaan, helvetin rento tyyppi kylla ja ikaa lienee 31 (?). Ekana paivana painettiin duunia sellaset 9 tuntia helvetillisessa helteessa ja kun mulla ei ollut ees viela kunnon tyovaatteita niin kyllaha se hiosti. Ekan paivan saldona viinitarhan putsaamisesta tienasin 112 dollaria ja vitunmoiset selkakivut kyykkimisesta. Eli koska nyt ei taalla griffithissa ole mikaan ihmeempi sesonki niin pitaa tehda tallaisia patkatoita mikali ei sinaansa haittaa, koska paasee kokeilemaan kaikenmaailman paskaduunia laidasta laitaan. Paskimpana mainittakoon appelsiinien poimiminen, piikikkaita puskia johon teloo itsensa ja yhdesta "saavista" saa 22-28 dollaria riippuen tyo-olosuhteista ja saaviin mahtuu sellanen 5 henkinen perhe eika edes tee tiukkaa. Poiminnasta siis maksetaan taytettyjen saavien perusteella jos joku ei sita ymmartanyt. Viinitarhan putsaamista on joka lahtoon ja sita en jaksa tarkemmin selostaa, mutta homman vaikeus vaihtelee valilla lapsen lyominen - ei saa nukuttua selkakipujen takia.
Vapaa-ajasta sen verran etta sunnuntaisin taalla ei edes tuuli puhalla, mita nyt viimesunnuntaina kavimme porukalla grillaamassa: mina, ceasar, pascal, ian (talon vuokraisanta) ja 10 saksalaista tyttoa. En ymmarra miksi taalla on noita saksalaisia ku sienia sateella, mutta Ceasar tosin vakuutti ettei muuta ole saatavilla. Saksalaiset ilmeisesti ovat siis jonkinlaisia australian neekereita. Saman kampan minun kanssa jakaa yllatys yllatys, 2 saksalaista tyttoa ja huoneessani on yksi korealainen 25 vuotias kaveri. Neljastaan omakotitalossa ei ole mitenkaan ahdistavaa, tilaa on ja sunnuntaina jopa siivottiinki koko talo porukalla. Tietokonetta olen surutta kayttanyt tassa naapurissa, jossa vuokraisanta majailee ja silla on laajakaista ja kaksi tietokonetta, toisen omistaa sen veljenpoika tms, joka ei ole yleensa paikalla joten konetta voi kayttaa vapaasti. Kirjastossakin toki asiansa voi hoitaa mutta yhteysnopeus on modeemin luokkaa ja siita lystista pitaa maksaakkin, tosin vain dollarin tunnilta. Hommasin itselleni salijasenyyden paikalliseen "jasons gymiin" jota pitaa joku paikallinen kehonrakentajalegenda, minimijasenyys tosin oli 3kk ja tuumasin etten ole paikalla ku kaksi niin jasoni aikoi antaa parit ylimaaraiset personal training sessiot, tanaan onkin ensimmainen ja jannityksella odotan minkalaisia steroideja kaveri suosittelee. Paivat junnaa tasaista tahtia ja tyossa kay mielellaan pelkastaan sen takia, etta ois jotain tekemista ja tata vauhtia osaan puhua taydellista saksaakin taalta poistuessani.
Mitaan mainitsemisen arvoista taalla nyt ei kauheasti ole tapahtunut, mita nyt yksi farmari menetti hermonsa kun minun piti siirtaa hanen jeeppia ja ajoinkin kyseista menopelia sitten hanen mielestaan turhan lujaa. Eli kaveri kavi rinnuksiin kasiksi ja alkoi huutamaan etta mita vittua naa oikeen hommaat, itse en ihan heti tajunnut etta missa vika oli. No annoin asian olla vahan aikaa ja sitten jonkinajan kuluttua pyysin kaverilta anteeksi, etta vaarinkaytin hanen autoaan ja odotin tietysti vastalahjaksi anteeksipyyntoa siita, etta han kavi rinnuksiini kasiksi. Mutta kun kaveri totesi vaan etta "I get angry when people toy with my machinery" niin pitihan sille alkaa rautalangasta vaantamaan, etta ei saatana sita ihmisia tuolla tavalla kohdella siita huolimatta ja minuutin parin rakentavan kaytostapakeskustelun jalkeen kaveri sitten pyysikin anteeksi, sitten me kateltiin, linnut lauloi, aurinko paistoi ja kaikki oli hyvin. Mihinhan tama maailma on menossa kun meikalaisen pitaa antaa 30 vuotta vanhemmalle ihmiselle oppitunteja kaytostavoista? Mutta eipa tassa muuta, nyt kun on jo vahan saanut rutiinia ja toita riittaa niin eipa ole valittamista. Kuulemisiin ja kirjottelen taas tassa ku aihetta ilmenee.
-Timo
Pikkuhiljaa kuiteski hommaan alko tulla jotain rotia, seuraavana aamuna minut tultiin hakemaan toihin, tosin mita nyt tunnin myohassa. Autossa oli yksi uusi naama, Pascal joka on ranskalais-saksalainen tyyppi joka on vuosia pyorinyt ilmeisesti taalla turisti-visalla. Painelee aika rankasti pimeaa duunia rahoittaakseen matkailuaan, helvetin rento tyyppi kylla ja ikaa lienee 31 (?). Ekana paivana painettiin duunia sellaset 9 tuntia helvetillisessa helteessa ja kun mulla ei ollut ees viela kunnon tyovaatteita niin kyllaha se hiosti. Ekan paivan saldona viinitarhan putsaamisesta tienasin 112 dollaria ja vitunmoiset selkakivut kyykkimisesta. Eli koska nyt ei taalla griffithissa ole mikaan ihmeempi sesonki niin pitaa tehda tallaisia patkatoita mikali ei sinaansa haittaa, koska paasee kokeilemaan kaikenmaailman paskaduunia laidasta laitaan. Paskimpana mainittakoon appelsiinien poimiminen, piikikkaita puskia johon teloo itsensa ja yhdesta "saavista" saa 22-28 dollaria riippuen tyo-olosuhteista ja saaviin mahtuu sellanen 5 henkinen perhe eika edes tee tiukkaa. Poiminnasta siis maksetaan taytettyjen saavien perusteella jos joku ei sita ymmartanyt. Viinitarhan putsaamista on joka lahtoon ja sita en jaksa tarkemmin selostaa, mutta homman vaikeus vaihtelee valilla lapsen lyominen - ei saa nukuttua selkakipujen takia.
Vapaa-ajasta sen verran etta sunnuntaisin taalla ei edes tuuli puhalla, mita nyt viimesunnuntaina kavimme porukalla grillaamassa: mina, ceasar, pascal, ian (talon vuokraisanta) ja 10 saksalaista tyttoa. En ymmarra miksi taalla on noita saksalaisia ku sienia sateella, mutta Ceasar tosin vakuutti ettei muuta ole saatavilla. Saksalaiset ilmeisesti ovat siis jonkinlaisia australian neekereita. Saman kampan minun kanssa jakaa yllatys yllatys, 2 saksalaista tyttoa ja huoneessani on yksi korealainen 25 vuotias kaveri. Neljastaan omakotitalossa ei ole mitenkaan ahdistavaa, tilaa on ja sunnuntaina jopa siivottiinki koko talo porukalla. Tietokonetta olen surutta kayttanyt tassa naapurissa, jossa vuokraisanta majailee ja silla on laajakaista ja kaksi tietokonetta, toisen omistaa sen veljenpoika tms, joka ei ole yleensa paikalla joten konetta voi kayttaa vapaasti. Kirjastossakin toki asiansa voi hoitaa mutta yhteysnopeus on modeemin luokkaa ja siita lystista pitaa maksaakkin, tosin vain dollarin tunnilta. Hommasin itselleni salijasenyyden paikalliseen "jasons gymiin" jota pitaa joku paikallinen kehonrakentajalegenda, minimijasenyys tosin oli 3kk ja tuumasin etten ole paikalla ku kaksi niin jasoni aikoi antaa parit ylimaaraiset personal training sessiot, tanaan onkin ensimmainen ja jannityksella odotan minkalaisia steroideja kaveri suosittelee. Paivat junnaa tasaista tahtia ja tyossa kay mielellaan pelkastaan sen takia, etta ois jotain tekemista ja tata vauhtia osaan puhua taydellista saksaakin taalta poistuessani.
Mitaan mainitsemisen arvoista taalla nyt ei kauheasti ole tapahtunut, mita nyt yksi farmari menetti hermonsa kun minun piti siirtaa hanen jeeppia ja ajoinkin kyseista menopelia sitten hanen mielestaan turhan lujaa. Eli kaveri kavi rinnuksiin kasiksi ja alkoi huutamaan etta mita vittua naa oikeen hommaat, itse en ihan heti tajunnut etta missa vika oli. No annoin asian olla vahan aikaa ja sitten jonkinajan kuluttua pyysin kaverilta anteeksi, etta vaarinkaytin hanen autoaan ja odotin tietysti vastalahjaksi anteeksipyyntoa siita, etta han kavi rinnuksiini kasiksi. Mutta kun kaveri totesi vaan etta "I get angry when people toy with my machinery" niin pitihan sille alkaa rautalangasta vaantamaan, etta ei saatana sita ihmisia tuolla tavalla kohdella siita huolimatta ja minuutin parin rakentavan kaytostapakeskustelun jalkeen kaveri sitten pyysikin anteeksi, sitten me kateltiin, linnut lauloi, aurinko paistoi ja kaikki oli hyvin. Mihinhan tama maailma on menossa kun meikalaisen pitaa antaa 30 vuotta vanhemmalle ihmiselle oppitunteja kaytostavoista? Mutta eipa tassa muuta, nyt kun on jo vahan saanut rutiinia ja toita riittaa niin eipa ole valittamista. Kuulemisiin ja kirjottelen taas tassa ku aihetta ilmenee.
-Timo
3.10.06
Crossroads - Whotsdadiliyooo
Kirjoitan jatkoa Timon juttuun omasta nakokulmastani. Nyt tosiaan tiet vahaksi aikaa erosivat ja mulla alkaa torstaina 15 paivan koulutusjakso Amnesty Internationalin fundraiseriksi. Palkka on 14$ tunnilta ja koulutusjakson jalkeen se nousee aina 16$ asti. Kun rahaa sitten aletaan kerata, saan myos komission (40$) joka kolmannesta tukijasta. Tukija siis sitoutuu maksamaan kuukausittain summan Amnestylle. Meika pelastaa maailmaa! (Ja samalla Australian valtion, verokoalakarhu nimittain imeee kolmanneksen mun tuloista.)
Menen tanaan katsomaan erasta kamppaa keskustasta, silla kovasti haluttas muuttaa asuntoon, jossa ois parempi keittio ja kayttokelpoinen jaakaappi. Kun nyt jonkinlainen arki alkaa tassa kaupungissa, haluaisin myos treenata ja saada vahan omaa rauhaakin. City Resort Hostellissa tuntuu muutenkin maa polttavan jalkojen alla, kun koko ajan kuulee korealaisilta uusia juttuja siita, mita japanilaiset todella ajattelevat minusta ja Timosta. Sekopainen meininki siella.
Tapasin tassa Travellers Contact Pointilla taas pari uutta suomalaista tyyppia. Vaihdettiin pikaisesti puhelinnumerot ja lupailtiin olla yhteydessa. Kiva kun saa taas uusia tuttuja. Jos pitais yleistaa ja laittaa tapaamansa kansakuntien edustajat mukavuusjarjestykseen, kylla suomalaiset edustais aussien kans kirkkainta karkea. Sanomattakin lienee selvaa ketka pitavat peraa.
Kuriositeettina mainittakoon, etta on hauska kuinka taalla kaukana ollessaan huomaa Suomen pienuuden. Mun ja Timon tapaamista suomalaisista lahes kaikki tunsi samoja tyyppeja kuin me, lisaksi se yks neljan kaverin vaihtariporukka oli siita koulusta, mihin Timo menee ens syksyna. Tata menoa taalla alkaa ilmeisesti kohta kavella ex-tyttoystavatkin vastaan! ;o
Tulevista suunnitelmista sen verran, etta varasin just 599$pp (per person) edesta purjehtimista, sukeltelua, snorklailua, arskan ottamista ja nelivedoilla saaren tutkimista mulle ja Timolle. Kumma kylla, ei tuo rahanmeno vihlo niin paljo kun kortilla maksaa ja viela tammosella pateettisella pikkuvaluutalla kuin Austreilian Dhollarit. Ja mikapa tassa kun on tosimiesten hommia painanut taas aamulla hurjat nelja tuntia.. No, voinpaha ainaki kehua olleeni varastolla duunis. On siellaki vaha eri meininki duunarien kesken mita taalla. Vai voiko suomessa olettaa etta kunnon viiksityomies, jonka hauis on metrin halkasijaltaan, sanois kellon lyodessa yhdeksan jotta "On aamuteen aika, se on paivan paras hetki!"
Reissun paalle on tarkoitus lahtea sitten tuossa joulukuun alussa, kun tyosopimus loppuu ja rahaa on ku rantarosvoilla. Suunnite: Lennetaan Cairnsiin, rullataan rannikkoa alas bussilla ja kaydaan polttamassa hurjasti rahaa kaikkiin jarjestettyihin huvituksiin. Joulua vois yrittaa viettaa suomalaistyttojen kans Gold Coastilla, ja uutta vuotta Sydneyssa - jos ehtii. Vuoden alussa tulee ehka vietettya aikaa vahan Sydneyssa, tai sitten matka jatkuu suoraan kohti Victorian osavaltiota viinitiloineen. Melbournessa vois ostaa auton ja siirtya Great Ocean Roadia pitkin Adelaideen ja tutkailla Flinders Rangesin luonnonpuistoa ja viinitiloja. Perthiin ois tarkotus menna katsomaan Josieta, jos se viela haluaa meita nahda. Valissa pitaa taas ehka tahkota rahaa ja loppuajasta (huhti-toukokuu) vois katella pohjoista Australiaa, koska sillon siella on sadekausi loppunut ja sietamaton kuumuuskin saattaa vahan vaistya. Kotiin ois tarkoitus paasta alkukesasta.
- Antti
PS. Olenko jo kertonut kuinka huono kokemus tuo The Lost Echo -teatteriesitys oli? Taydellista petosta taas. Mainonta antoi kuvan draamasta ja tragedista, mutta koko naytelma olikin alapaahuumoria ja mukahauskaa komediaa seka musikaalia. Kyllahan nama paikalliset tykkas, mutta ei oikein muhun iskeny. Ite teatteri oli kylla hieno ja naytelmassakin loisti pari kohtausta todella hienosti toteuttuna. Kokonaisuus vaan sukkas.
Menen tanaan katsomaan erasta kamppaa keskustasta, silla kovasti haluttas muuttaa asuntoon, jossa ois parempi keittio ja kayttokelpoinen jaakaappi. Kun nyt jonkinlainen arki alkaa tassa kaupungissa, haluaisin myos treenata ja saada vahan omaa rauhaakin. City Resort Hostellissa tuntuu muutenkin maa polttavan jalkojen alla, kun koko ajan kuulee korealaisilta uusia juttuja siita, mita japanilaiset todella ajattelevat minusta ja Timosta. Sekopainen meininki siella.
Tapasin tassa Travellers Contact Pointilla taas pari uutta suomalaista tyyppia. Vaihdettiin pikaisesti puhelinnumerot ja lupailtiin olla yhteydessa. Kiva kun saa taas uusia tuttuja. Jos pitais yleistaa ja laittaa tapaamansa kansakuntien edustajat mukavuusjarjestykseen, kylla suomalaiset edustais aussien kans kirkkainta karkea. Sanomattakin lienee selvaa ketka pitavat peraa.
Kuriositeettina mainittakoon, etta on hauska kuinka taalla kaukana ollessaan huomaa Suomen pienuuden. Mun ja Timon tapaamista suomalaisista lahes kaikki tunsi samoja tyyppeja kuin me, lisaksi se yks neljan kaverin vaihtariporukka oli siita koulusta, mihin Timo menee ens syksyna. Tata menoa taalla alkaa ilmeisesti kohta kavella ex-tyttoystavatkin vastaan! ;o
Tulevista suunnitelmista sen verran, etta varasin just 599$pp (per person) edesta purjehtimista, sukeltelua, snorklailua, arskan ottamista ja nelivedoilla saaren tutkimista mulle ja Timolle. Kumma kylla, ei tuo rahanmeno vihlo niin paljo kun kortilla maksaa ja viela tammosella pateettisella pikkuvaluutalla kuin Austreilian Dhollarit. Ja mikapa tassa kun on tosimiesten hommia painanut taas aamulla hurjat nelja tuntia.. No, voinpaha ainaki kehua olleeni varastolla duunis. On siellaki vaha eri meininki duunarien kesken mita taalla. Vai voiko suomessa olettaa etta kunnon viiksityomies, jonka hauis on metrin halkasijaltaan, sanois kellon lyodessa yhdeksan jotta "On aamuteen aika, se on paivan paras hetki!"
Reissun paalle on tarkoitus lahtea sitten tuossa joulukuun alussa, kun tyosopimus loppuu ja rahaa on ku rantarosvoilla. Suunnite: Lennetaan Cairnsiin, rullataan rannikkoa alas bussilla ja kaydaan polttamassa hurjasti rahaa kaikkiin jarjestettyihin huvituksiin. Joulua vois yrittaa viettaa suomalaistyttojen kans Gold Coastilla, ja uutta vuotta Sydneyssa - jos ehtii. Vuoden alussa tulee ehka vietettya aikaa vahan Sydneyssa, tai sitten matka jatkuu suoraan kohti Victorian osavaltiota viinitiloineen. Melbournessa vois ostaa auton ja siirtya Great Ocean Roadia pitkin Adelaideen ja tutkailla Flinders Rangesin luonnonpuistoa ja viinitiloja. Perthiin ois tarkotus menna katsomaan Josieta, jos se viela haluaa meita nahda. Valissa pitaa taas ehka tahkota rahaa ja loppuajasta (huhti-toukokuu) vois katella pohjoista Australiaa, koska sillon siella on sadekausi loppunut ja sietamaton kuumuuskin saattaa vahan vaistya. Kotiin ois tarkoitus paasta alkukesasta.
- Antti
PS. Olenko jo kertonut kuinka huono kokemus tuo The Lost Echo -teatteriesitys oli? Taydellista petosta taas. Mainonta antoi kuvan draamasta ja tragedista, mutta koko naytelma olikin alapaahuumoria ja mukahauskaa komediaa seka musikaalia. Kyllahan nama paikalliset tykkas, mutta ei oikein muhun iskeny. Ite teatteri oli kylla hieno ja naytelmassakin loisti pari kohtausta todella hienosti toteuttuna. Kokonaisuus vaan sukkas.
2.10.06
Tilannekatsaus ja kasa outoja ihmisia
Tilanne on seuraava: noin viiden tunnin kuluttua, mina timo tuomas hyvari, syoksyn 600 kilsaa lanteen, keskelle aavikkoa ja antti jaa sydneyhin. Voitte siella keksia jotain synkkia bb-motiiveja ja etta me ei vaan kesteta toisia, mutta olette vaarassa. Antti sai toita sydneysta ja mina lahden griffittiin tyon perassa, koska 2kk sydneyta ei ehka talla psyykkeella ole kovin hyva asia. Tokihan sekin yksi mahdollisuus etta se raahen kokonen karpasenpaska keskella aavikkoa on taysi helvetti kaikilta aspekteilta ja mitaan ei onnistu, mutta siihen asti etta olen varmistanut kyseisen seikan pidetaan peukkuja ylhaalla. You gotta gamble to win niinq.
Aika on lahipaivina mennyt lahinna hengaillessa hostellilla ja suunnitellessa taman vuoden loppuun sijoittuvaa reissausta, pari kuukautta nyt ois tarkoitus kerata rahaa tassa ja sitte suunnata saatilasta riippuen pohjoiseen pain tekemaan parit purjehdukset, sukellukset, laskuvarjohypyt yms. lahinna mihin mielenkiinto ja rahoitus riittaa. Itsehan mielellani laittaisin myos rahaa johonkin autoon etta voisi itse ajaa great ocean roadin jossain vaiheessa, mutta kaikki nama asiat ovat viela tassa vaiheessa suuria kysymysmerkkeja. Tanaan on jannittava paiva, tuntuu vahan hypylta tuntemattomaan lahta tuonne griffittiin kun en tunne sielta ketaa ja en tieda muutenkaa koko paikasta tasan mitaan paitte sen, etta siella on appelsiineja. Enka nakojaan saa nukuttuakaan oikee paljo mitaan ennen lahtoa, koska a. kirjotan taalla nyt tata blogia b. noi korealaiset ei vaan jata mua rauhaan c. vahan kylla suoraan sanottuna jannittaakin. Luultavasti paadyn vain linnaan lusimaan kun kuristan ensimmaisen tyypin joka sanoo ettei taalla griffitissa mitaan nettia ole.
Taalla on tarkemmin ajateltuna ehtinyt nahda jos jonkinlaista kulkijaa ja erillaiset steretypiat ovat osaltaan yhtalailla vahvistuneet kuin murtuneetkin. Kasitetta aasialaiset ei oikee ole minulle enaa olemassa, kun tajuaa esimerkiksi japanilaisten ja korealaisten eroavan kuin yo ja paiva. Alan nyt kaymaan naita omia havaintoja ja kokemuksia tassa lapi sekalaisessa jarjestyksessa ja mahdollisimman epaloogisena ajatuksenvirtapaskaselostuksena (edeltavaa sanaa ei varmaa ole olemassa). Korealaiset ovat lahimpana suomalaisia jos pitaa vastinetta aasialaisista etsia, ne on aika rehtia ja osaavat jopa sanoa ei jos joku asia ei miellyta. Itse olen tullut heidan kanssaa hyvin toimeen ja asioita joita ei ole heti ymmarretty on sitte joukolla selvitelty ja pohdittu eri kulttuurien eroja. Olen jopa onnistunut iskostamaan etta kaikki ei suomessa pukeudu niinkuin se saatanan xylitolimainoksen "hyva hyva" lappi-aija (jos joku onneton on taman kyseisen korealaisen xylitolmainoksen nahnyt).
Miinusta korealaisissa on se, etta yleensa heidan englannin taitonsa on samaa tasoa kuin omani jos minulta leikattaisiin kieli irti ja haudattaisiin maahan. Poikkeuksia toki loytyy kuten nama kyseiset henkilot joiden kanssa olen aikaani viettanyt. Japanilaiset ovat paljastuneet petollisiksi muovi-ihmisiksi, jotka varmaa vastaavat kosintaankin kylla kohteliaisuudesta, vaikka todellisuudessa ne toivovat etta sinut tyonnettaisiin alas sillalta. Eli he ovat aina mukana kaikissa jutuissa, hymyilevat ja nauravat ja sitten jalkeenpain kuulet kuinka olet maailman paskin tyyppi ja kaikki vihaavat sinua, koska ovat kasittaneet joka ainoan asian vaarin mita olet sanonut ja kaiken lisaksi eivat ole vaivautuneet kertomaan sinulle vaan hymyilleet, koska se nyt on vaan niin helvetin kohteliasta! Minun puolesta oisivat saaneet pommittaa muutakin kuin hirosiman. Tsekit, hyvaa juomaseuraa ja jakavat samanlaisen huumorintajun ja mielestani kielta vaihtamalla heista saisi suomalaisia hyvin helposti. Malesialaiset, no en tieda muista, mutta tama tapaus heraa kuudelta, kampaa hiuksensa, pesee puhtaat asiat ja menee takaisin nukkumaan. Korealaisille tytoille se tarjoutuu kaymaan kaupassa ja meille se puhuu siita ettei me ymmarreta aasialaisia kulttuureja ja kertoo tarinoista huumediilereista ja siita etta niilta leikataan kadet irti (???) ja samalta tyypilta kuultiin myos etta olemme ilmeisesti jotain kuuluisia nayttelijoita. No kaippa jos vaimo murhataan niin ihmisesta saattaa tulla hiukan erikoinen tapaus, pitaa yrittaa ymmartaa. Niin ja sama tyyppi on asunut tassa hostellissa 5 vuotta, hep hep. Niin ja nama koreaanit nyt ei anna mun kirjottaa tata hommaaloppuu vaan mun pitaa menna niiden kanssa tonne ylos, kun ei kehtaa enaa odottaa etta tullaan taalta alhaalta kolmatta kertaa hakemaan. Jos siella griffitissa on netti, niin sitte ehka jatkan tata kirjotusta, jos taas ei niin voitte lyoda raahen seutuun kuolinilmoituksen. Sori kirjotusvirheista en jouda niita korjaan, jatan sen antin vastuulle ja jos sille on jotain lisattavaa niin antaa menna vaan. Kuulumisiin ja wish me luck
-Timo
Aika on lahipaivina mennyt lahinna hengaillessa hostellilla ja suunnitellessa taman vuoden loppuun sijoittuvaa reissausta, pari kuukautta nyt ois tarkoitus kerata rahaa tassa ja sitte suunnata saatilasta riippuen pohjoiseen pain tekemaan parit purjehdukset, sukellukset, laskuvarjohypyt yms. lahinna mihin mielenkiinto ja rahoitus riittaa. Itsehan mielellani laittaisin myos rahaa johonkin autoon etta voisi itse ajaa great ocean roadin jossain vaiheessa, mutta kaikki nama asiat ovat viela tassa vaiheessa suuria kysymysmerkkeja. Tanaan on jannittava paiva, tuntuu vahan hypylta tuntemattomaan lahta tuonne griffittiin kun en tunne sielta ketaa ja en tieda muutenkaa koko paikasta tasan mitaan paitte sen, etta siella on appelsiineja. Enka nakojaan saa nukuttuakaan oikee paljo mitaan ennen lahtoa, koska a. kirjotan taalla nyt tata blogia b. noi korealaiset ei vaan jata mua rauhaan c. vahan kylla suoraan sanottuna jannittaakin. Luultavasti paadyn vain linnaan lusimaan kun kuristan ensimmaisen tyypin joka sanoo ettei taalla griffitissa mitaan nettia ole.
Taalla on tarkemmin ajateltuna ehtinyt nahda jos jonkinlaista kulkijaa ja erillaiset steretypiat ovat osaltaan yhtalailla vahvistuneet kuin murtuneetkin. Kasitetta aasialaiset ei oikee ole minulle enaa olemassa, kun tajuaa esimerkiksi japanilaisten ja korealaisten eroavan kuin yo ja paiva. Alan nyt kaymaan naita omia havaintoja ja kokemuksia tassa lapi sekalaisessa jarjestyksessa ja mahdollisimman epaloogisena ajatuksenvirtapaskaselostuksena (edeltavaa sanaa ei varmaa ole olemassa). Korealaiset ovat lahimpana suomalaisia jos pitaa vastinetta aasialaisista etsia, ne on aika rehtia ja osaavat jopa sanoa ei jos joku asia ei miellyta. Itse olen tullut heidan kanssaa hyvin toimeen ja asioita joita ei ole heti ymmarretty on sitte joukolla selvitelty ja pohdittu eri kulttuurien eroja. Olen jopa onnistunut iskostamaan etta kaikki ei suomessa pukeudu niinkuin se saatanan xylitolimainoksen "hyva hyva" lappi-aija (jos joku onneton on taman kyseisen korealaisen xylitolmainoksen nahnyt).
Miinusta korealaisissa on se, etta yleensa heidan englannin taitonsa on samaa tasoa kuin omani jos minulta leikattaisiin kieli irti ja haudattaisiin maahan. Poikkeuksia toki loytyy kuten nama kyseiset henkilot joiden kanssa olen aikaani viettanyt. Japanilaiset ovat paljastuneet petollisiksi muovi-ihmisiksi, jotka varmaa vastaavat kosintaankin kylla kohteliaisuudesta, vaikka todellisuudessa ne toivovat etta sinut tyonnettaisiin alas sillalta. Eli he ovat aina mukana kaikissa jutuissa, hymyilevat ja nauravat ja sitten jalkeenpain kuulet kuinka olet maailman paskin tyyppi ja kaikki vihaavat sinua, koska ovat kasittaneet joka ainoan asian vaarin mita olet sanonut ja kaiken lisaksi eivat ole vaivautuneet kertomaan sinulle vaan hymyilleet, koska se nyt on vaan niin helvetin kohteliasta! Minun puolesta oisivat saaneet pommittaa muutakin kuin hirosiman. Tsekit, hyvaa juomaseuraa ja jakavat samanlaisen huumorintajun ja mielestani kielta vaihtamalla heista saisi suomalaisia hyvin helposti. Malesialaiset, no en tieda muista, mutta tama tapaus heraa kuudelta, kampaa hiuksensa, pesee puhtaat asiat ja menee takaisin nukkumaan. Korealaisille tytoille se tarjoutuu kaymaan kaupassa ja meille se puhuu siita ettei me ymmarreta aasialaisia kulttuureja ja kertoo tarinoista huumediilereista ja siita etta niilta leikataan kadet irti (???) ja samalta tyypilta kuultiin myos etta olemme ilmeisesti jotain kuuluisia nayttelijoita. No kaippa jos vaimo murhataan niin ihmisesta saattaa tulla hiukan erikoinen tapaus, pitaa yrittaa ymmartaa. Niin ja sama tyyppi on asunut tassa hostellissa 5 vuotta, hep hep. Niin ja nama koreaanit nyt ei anna mun kirjottaa tata hommaaloppuu vaan mun pitaa menna niiden kanssa tonne ylos, kun ei kehtaa enaa odottaa etta tullaan taalta alhaalta kolmatta kertaa hakemaan. Jos siella griffitissa on netti, niin sitte ehka jatkan tata kirjotusta, jos taas ei niin voitte lyoda raahen seutuun kuolinilmoituksen. Sori kirjotusvirheista en jouda niita korjaan, jatan sen antin vastuulle ja jos sille on jotain lisattavaa niin antaa menna vaan. Kuulumisiin ja wish me luck
-Timo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)