Hostellin aamuvirkuimmat kaverit ihmettelivat keittiossa kahdeksalta kun Timon kanssa saavuttiin tankkaamaan vetta ennen nukkumaanmenoa. Good morningeihin vastattiin iloisesti jotta good night ja painuttiin petiin ankaran 12h sosialisoimisen jalkeen. Eilen juo.. juhlittiin siis white ribbon dayta ja kerattiin samalla rahaa Amnestyn kampanjaan Stop violence against women.
Juhlapaikan emanta Zoe ei tainnut tietaa mita tuleman pitaa kommentoidessaan "Antti, please don't make much mess" kun alettiin sous-chef Timo Hyvarin kanssa purkamaan kaupan kasseista ched.. salaisia aineksia. Bileiden eka tunti meni ruokaa laittaessa kun vesihauteessa suli juustot, pannulla karisty rehut ja uunissa nachot. Luotettiin kuitenkin siihen, etta saadaan kokemattomat aussit juoma-asioissa kiinni hyvinkin nopeasti ja eipa mennyt tama timpsan arvio metsaan ollenkaan. Kun sitten vihdoin nachot valmistu, oli vallasvakeakin jo kuin rovaniemen markkinoilla ja vakijuomat virtasivat vuolaana.
Kehuja sateli kiivasta tahtia ja ylpeana aina ilmoitin, etta kyseessa on ystavani Chef De Panun salainen resepti. Jennan poikaystava Andy alkoi jo toppuutella ja totesi etta saan muut miehet nayttamaan seinaruusuilta kantaessani koko ajan herkkuja tarjolle. Craigin (joka soi mun myohempaa iltaa varten saastamat ainekset) mukaan han ei ollut 8 kuukauten syonyt mitaan nain hyvaa. Kiitokset siis Panulle!
Ihmetys oli suuri kun kutsumani hyvinruskettuneet ruotsalaisneidot pamahtivat paikalle illan puolessa valissa. "What the fuck man?! First you cook unbelievably delicious food and then you bring two hot babes to the party!! O_O!" Sanoin kaverille etta kuulepa nyt, "this is how we do it in Finland." Craig rakastu suin pain. Ja kylla, on niista tytoista kuvia.
Eipa ollut aussejen turnauskestavyydessa hurraamista. Kesken illan lahteavia luusereita oli huomattavan paljon varustautuneena mita heikoimmilla selityksilla, kuten seuraavan paivan tyot ja viimeisen mahdollisen kyydin lahteminen. Hah. Itsehan elin (virheellisesti) siina uskossa, etta Coogeelta ei paase mitenkaan Newtowniin hostellille ennen seuraavaa paivaa enka paljo valittany.
Australialaispoliisiin otettiin kontaktia aamuyosta kun laskettiin ostoskarryilla katua alas. Eipa nuo kissalan pojat siita valittany, mutta eivat tykanneet kun Craigilla oli avonainen olutpullo hallussaan. Tsekatkaa video Jester_race ja ottakaa moraalinen oppi otsaanne. Huomioikaa etenkin dialoginpatka "Ok, i will never drink again.." ja poliisin vastaus siihen.
Lopulta pidettiin muodostelmaa pystyssa Suomi-Saksa-Itavalta -tiimilla. Ruotsalaisetkin hyyty aamuneljan maissa, mutta me jatkettiin viela Gaffiin. Sisaanpaasyssa oli omat kommervenkkinsa: "You cant get in at this hour" tuli poken suusta kun huomas etta oltiin uusia asikkaita. Mietin itse jo solvauksia ja kettuiluja mielessani kun Matthias laukas "Please" koiranilmaan kera. "Ok, go in." Eika ollu pokelta huono valinta, silla tuotiin oluenmyyntiin ihan uudenlaista volyymia! Baarin sulkiessa luukkunsa jatkettiin aamua betoniportailla heikoimpien kaverien simahdellessa keskelle katua. Craig raahattiin lopulta taas kerran samaa reittia (pari kilsaa) samaan majapaikkaan kuin viimeksi, tosin saatiin hotellin oven edessa kuulla "thanks guys, but I dont live here anymore". Sinne pyyhkiyty se voitonriemuinen ilme naamoiltamme.
Summa summarum, helevetin hauskaa oli. Kuvia ja videoita voi katsella tietenkin shadowista
Timon elavaisempia tarinoita odotellessa taman kirjoitteli,
Antti
Ps. Suosittelen Anthony Bourdainin kirjaa Kitchen Confidental. Lisaa kirja-arvosteluja tulossa, silla repussa kulkee talla hetkella yli sadan taalan arvosta luettavaa.
25.11.06
19.11.06
Let's play imaginary Dolph Lundgren (Alkaa kysyko).
Noniin, nyt on Griffithin polyt karistettu jaloista ja jalkojen alla on nyt turvallisen tuttua Sydneyn asfalttia. Mukava paasta pois tuolta, mutta toisaalta haikeeta jattaa monia hyvia tyyppeja taakse ja varsinki ku sinne nyt alkoi tulemaan skandinaaveja, jopa yksi suomalainen Markus minun lisakseni ja joku tyttokin oli tulossa taman viikon alussa! Kaikesta huolimatta mun saksan kielitaito pysyi ennallaan, muutamaa kaytannollista lausetta lukuunottamatta, joilla pystyi aina muistuttamaan saksalaisia, etta olen samassa huoneessa JA EN PUHU SITA ***KELEEN SAKSAA. Tiedan, etta saksa on kaytannollinen kieli ja silla on paljon puhujia, mutta en odottanut tarvitsevani sita australiassa enemman kuin missaan muualla. Miksi nain? No joku saksalainen backpacker-toimisto on paattanyt, lahettaa kaikki saksalaiset keskelle australian eramaata Cesarin armoille. Cesar tietysti ottaa kaiken ilon irti, koska kukaan ei voi sanoa mitaan hanelle vastaan, ei ainakaan englanniksi ja han voi surutta olettaa ettei kellaan esiinny minkaanlaista aivotoimintaa.
Ainakin tyokokemusta tuolla sai roppakaupalla tein mm. seuraavia hommia: Appelsiininpoimintaa, viinitarhojen siivoamista, puutarhurointia, Heinapaalien poimimista ja pinoamista, appelsiinien pakkausta, kurpitsapellon kitkentaa, karusellin pyoritysta tivolissa, pahkinapuiden trimmausta, lampaiden merkkausta jne. Tuskin noita suomessa tulisi tehtya, niin sinaansa ihan rikastuttava kokemus. Duunin taso vaihteli aika rankasti palkan ja paskuuden suhteen, jotka eivat laheskaan aina olleet ihan reilussa suhteessa :> Mutta toivottavasti talla rahalla nyt jonku aikaa jaksaa porskutella, kuivuus soi vahan tyomahdollisuuksia, kun farmareiden pitaa antaa peltojen vaan kuolla kasteluvedenpuutteen takia.
Mutta joo, kateen jai hyvia kavereita ja mielenkiintoisia tuttavuuksia, vaitan etta osa ihmisista jopa oikeasti ikavoi mun seuraa, ainakin Cesarilla tulee olemaan ongelmia loytaa samantasoista juttuseuraa kun saksalaisten englanti ja huumorintaju on luokkaa suo, kuokka ja Adolf Hitlerin mein kampf. Huomasin myos omaavani kyvyn puhua englantia suhteellisen hyvin, koska pariinkiin otteeseen tyypit pyysivat minua aina korjaamaan jos he sanovat jotain vaarin, Honkakoskeksi Honkakosken paikalle niin sanotusti. Ainoa asia joka jai vahan hampaankoloon oli se, etta missasin jasonin viimeisen personal training session, koska kylla on siina vaan niin helvetisti eroa kun tekee asiat oikeen sen sijaan, etta tekee ne vahan sinnepain. Suosittelen jasons gymia, jos joskus joku jostain syysta eksyy Griffithiin (Tatahan en toivo kellekkaan).
Viimeisen iltani vietin havittaen viimeisia oluita ruotsalaisten ja suomalaisen markuksen seurassa. Joku britti oli tietysti vaittanyt, etta pystyy juomaan meidat penkin alle ja loysikin itsensa oksentamasta vessasta n. tunnin lammittelyn jalkeen, hyva yritys siita huolimatta. Pelasin myos ennen lahtoani shakkia vuokraisantaani Iani vastaan, odotin pelilta paljon kuunneltuani Ianin vuodatusta shakkitaidoistaan. Tosin turhaan, koska menetin itse hevosen ja yhden saksalaisen backpackerin ja hanen nappula-armeijansa makasi verisena mossona laudan vieressa, suomi 2 australia 0. Toki vastaanotin shakissa aikamoista ruoskintaa saksalaisen shakkikerhon jasenelta tuon tuostakin, vaihtelu virkistaa ja eihan sita aina jaksa olla voittaja. Loppuillasta suunnistin takaisin asunnolle, nukkumaan sen mita yosta oli jaljella. Pakotin oppaakseni pari tyttoa hostellilta, jossa olin juomassa, koska minulla ei ollut mitaan hajua missa olin. Cristof heitti minut hostellille autolla, mutta eihan se paska sitten vastannut puhelimeen kun soitin kyytia takaisin, joku saksalainen kaveri kuulemma soitti hanelle tunnin parin verran. Jatinkin vastaajaan ystavallisen "FUCK YOUUUUU"-viestin humalaisella korostuksella. Matkalla takaisin minut viela yritettiin ryostaa jonku nuorisojengin voimin, toki en ihan heti tilannetta tainnut ymmartaa niin tyydyin nauramaan heille ja tyytyivat tonimaan minua eteenpain. Jalkeenpain kavi mielessa, etta kuinkahan lahella olin saada turpaani, eihan ne isoja ollut, mutta maara korvaa laadun. Eipa silti, ei minulla ollut rahaa mukana penniakaan, etta mitapa sita turhaa pahoinpitelya silloin vastaanottamaan. Iilmeisesti nama pikkuganstat pelkasivat kahta valtavan kokoista kehonrakentajatyttoa jotka olin oppaakseni taktisesti valinnut, koska pelkaan pimeaa ja koaloita.
Aamulla herasin yllatyksekseni ajoissa, kavin suihkussa, potkin Cristoferin ylos ajamaan minut juna-asemalle, jossa joku aborginaali aija potki, siis ihan todella monotti vaimoaan/tyttoystavaansa jalkoihin ja haukkui aika varikkaalla englannilla naista milloin miksikin. Mika vittu naita ihmisia vaivaa taalla? Cristofin Good morningiin vastattiin FUCK YOU. Tietysti tama tosi elaman voittaja istui lahes vieressani sitte koko matkan Sydneyhin ja kuorsasi niin, etta juna oli syoksya raiteilta. Naissa merkeissa sitten jatin taman paikan taakseni, rikastuttava kokemus kaikin puolin, en kadu.
-Timo
Ainakin tyokokemusta tuolla sai roppakaupalla tein mm. seuraavia hommia: Appelsiininpoimintaa, viinitarhojen siivoamista, puutarhurointia, Heinapaalien poimimista ja pinoamista, appelsiinien pakkausta, kurpitsapellon kitkentaa, karusellin pyoritysta tivolissa, pahkinapuiden trimmausta, lampaiden merkkausta jne. Tuskin noita suomessa tulisi tehtya, niin sinaansa ihan rikastuttava kokemus. Duunin taso vaihteli aika rankasti palkan ja paskuuden suhteen, jotka eivat laheskaan aina olleet ihan reilussa suhteessa :> Mutta toivottavasti talla rahalla nyt jonku aikaa jaksaa porskutella, kuivuus soi vahan tyomahdollisuuksia, kun farmareiden pitaa antaa peltojen vaan kuolla kasteluvedenpuutteen takia.
Mutta joo, kateen jai hyvia kavereita ja mielenkiintoisia tuttavuuksia, vaitan etta osa ihmisista jopa oikeasti ikavoi mun seuraa, ainakin Cesarilla tulee olemaan ongelmia loytaa samantasoista juttuseuraa kun saksalaisten englanti ja huumorintaju on luokkaa suo, kuokka ja Adolf Hitlerin mein kampf. Huomasin myos omaavani kyvyn puhua englantia suhteellisen hyvin, koska pariinkiin otteeseen tyypit pyysivat minua aina korjaamaan jos he sanovat jotain vaarin, Honkakoskeksi Honkakosken paikalle niin sanotusti. Ainoa asia joka jai vahan hampaankoloon oli se, etta missasin jasonin viimeisen personal training session, koska kylla on siina vaan niin helvetisti eroa kun tekee asiat oikeen sen sijaan, etta tekee ne vahan sinnepain. Suosittelen jasons gymia, jos joskus joku jostain syysta eksyy Griffithiin (Tatahan en toivo kellekkaan).
Viimeisen iltani vietin havittaen viimeisia oluita ruotsalaisten ja suomalaisen markuksen seurassa. Joku britti oli tietysti vaittanyt, etta pystyy juomaan meidat penkin alle ja loysikin itsensa oksentamasta vessasta n. tunnin lammittelyn jalkeen, hyva yritys siita huolimatta. Pelasin myos ennen lahtoani shakkia vuokraisantaani Iani vastaan, odotin pelilta paljon kuunneltuani Ianin vuodatusta shakkitaidoistaan. Tosin turhaan, koska menetin itse hevosen ja yhden saksalaisen backpackerin ja hanen nappula-armeijansa makasi verisena mossona laudan vieressa, suomi 2 australia 0. Toki vastaanotin shakissa aikamoista ruoskintaa saksalaisen shakkikerhon jasenelta tuon tuostakin, vaihtelu virkistaa ja eihan sita aina jaksa olla voittaja. Loppuillasta suunnistin takaisin asunnolle, nukkumaan sen mita yosta oli jaljella. Pakotin oppaakseni pari tyttoa hostellilta, jossa olin juomassa, koska minulla ei ollut mitaan hajua missa olin. Cristof heitti minut hostellille autolla, mutta eihan se paska sitten vastannut puhelimeen kun soitin kyytia takaisin, joku saksalainen kaveri kuulemma soitti hanelle tunnin parin verran. Jatinkin vastaajaan ystavallisen "FUCK YOUUUUU"-viestin humalaisella korostuksella. Matkalla takaisin minut viela yritettiin ryostaa jonku nuorisojengin voimin, toki en ihan heti tilannetta tainnut ymmartaa niin tyydyin nauramaan heille ja tyytyivat tonimaan minua eteenpain. Jalkeenpain kavi mielessa, etta kuinkahan lahella olin saada turpaani, eihan ne isoja ollut, mutta maara korvaa laadun. Eipa silti, ei minulla ollut rahaa mukana penniakaan, etta mitapa sita turhaa pahoinpitelya silloin vastaanottamaan. Iilmeisesti nama pikkuganstat pelkasivat kahta valtavan kokoista kehonrakentajatyttoa jotka olin oppaakseni taktisesti valinnut, koska pelkaan pimeaa ja koaloita.
Aamulla herasin yllatyksekseni ajoissa, kavin suihkussa, potkin Cristoferin ylos ajamaan minut juna-asemalle, jossa joku aborginaali aija potki, siis ihan todella monotti vaimoaan/tyttoystavaansa jalkoihin ja haukkui aika varikkaalla englannilla naista milloin miksikin. Mika vittu naita ihmisia vaivaa taalla? Cristofin Good morningiin vastattiin FUCK YOU. Tietysti tama tosi elaman voittaja istui lahes vieressani sitte koko matkan Sydneyhin ja kuorsasi niin, etta juna oli syoksya raiteilta. Naissa merkeissa sitten jatin taman paikan taakseni, rikastuttava kokemus kaikin puolin, en kadu.
-Timo
14.11.06
Kokemuksia liukuhihnalta
Libanonilainen tyokaveri, ranskalainen 10 kenkaparia mukanaan kuljettava ystavallinen mallipoika, BMW:n markkinoimisen jattanyt ja ihmisoikeuksille omistautunut DINK-vaimo, ystavallisia ihmisia siis. Silta, oopperatalo, rannat, AALLOT, pilvinen saa mutta silti lamminta, pienoisessa kuumeessa istuminen kahvilassa, edessa juusto-suklaakakkuyhdistelma, punaviinipullo ja tsekkilaisen kirjailijan menestysteos.
=> Kokemuksia liukuhihnalta. Do you wanna go super-size? Sitahan tama matka on, vaha niinku ruokailis Micky D:ssa, Hungry Jacksissa ("The burgers are better at Hungry Jack's") tai jopa KFC:ssa. Uusia kokemuksia tulee koko ajan helpoissa, halvoissakin paketeissa ja satunnaiset lelut takaavat sen, ettei heti tylsisty. Taa pikaruokavertaus kylla tokkii, koska pikaruoka on pahaa ja Australian-reissu kivaa. Halusin kuitenkin aloittaa henkevasti metafooraillen, silla yks raahelainen just lukemani blogi inspiroi mua suuresti.
Pikaruuasta puheen ollen; tein jonkulaisen paatoksen lopettaa sen syomisen. Siis hampurilais-ransakalais-mattojen - tokihan kebabia, pitsaa ja kinkkisafkaa tuetaan! En mitaan juhlallista valaa vannonut suuren morrimoykyn nimeen, mutta paatin asian hiljaa mielessani kun juttelin vahan huonetoveri Scottin kanssa siita, mita tapahtuu pikaruokaloiden keittioissa. Keskustelua pohjusti Fast Food Nation -leffa ja sentimentaalisen aussiyleison "Oh, shit! GROSE!" -kommentit, kun elokuvassa syljettiin hampurilaisiin ja otettiin lattialle pudonneet pihvit iloisesti kayttoon grillissa. Scottin tyly kuitti "Onko tama ensimmainen kerta kun he nakevat ruokaansa syljettavan.."
Tokihan mina sitten sorruin. Halusin uuden, eksoottisen ruokailukokemuksen. En ollut ikina syonyt Hungry Jack'sissa, joten olosuhteiden ollessa suotuisat (ei energiaa lahtea laittamaan omaa ruokaa, ei muita, parempia vaihtoehtoja tarpeeksi lahella) menin jonottamaan. Loppupeleissa nain aika paljon vaivaa tuon roskamaton eteen (pitka jonottaminen, edes-takaisin kavely), mutta perustelin itselleni etta tama on Viimeinen ateria. Nautin fiestan puistossa kirjan kera. Milta maistu? Arvauksia, enibadi? Samaa paskaa. Plussana ketsuppi ei maksanut, kuten se maksaa KFC:ssa.
Se oli viimeinen roskamatto. (kebab-rullia ei lasketa)
Harhauduin originaalista ajatuksestani, mutta se on minulle luonnollista. Oon kuten Jodarok. "Seuraavaksi lahtee kertsi, jos viela muistan miten siihen piti tarttuu / kun heitin sen jo tohon alkuun." tms.
Tunnen talla hetkella suurta tyytyvaisyytta siita, etta olen taalla. Em. raahe-blogi ja joskus kevaalla/kesalla kayty keskustelu Raahen huvituksien puutteesta (Panu, jannu, mina, yms) muistuttaa hyvin siita, miksi olen taalla. Uusia kokemuksia tyrkytetaan koko ajan, eika taalla ole oikeastaan ollut ikina kunnolla tylsaa. Jonkunlainen rutiini mulle on talla hetkella muodostunut salilla ja toissa kaymisesta, mutta se ei ole ihan samanlaista kuin Raahessa. Taalla voi aina halutessaan lahtea uuteen pubiin istumaan uusien tai vanhojen tuttujen kanssa. Livemusiikkia on tarjolla TODELLA kiitettavasti. Jazzia, rockia ja poppia on saanu kuulla monena iltana. Suomalaisesta nakokulmasta yllattavaa on myos, etta ihmisilla on oikeasti hauskaa baareissa. Suorastaan julkeaa on se kuinka hyvaa mielta levitetaan mieluusti muillekin hymylla ja ystavallisilla sanoilla. Seuraa arvuutuskisa, jossa sinun tehtavanasi on miettia, mitka seuraavista fraaseista ovat suomalaisissa, mitka australialaisissa ravintoloissa esiintyvia. Vaikeuttaakseni visaa, olen kaantanyt kaikki englanniksi.
Visafraasit:
"Hey, you fuckin' homo. Let's go outside and i'll beat the shit out of ya.."
"Hey, how are you doing, mate?"
"Nice to meet you, mate! Where are you from?"
"We dont need faggots like you here.."
"Orgh, Blurpsh, Get me,blurb, a beer.."
"Now it's my shout! What would you like to have?"
.. Paikkoja ja puitteita sosiaaliselle kanssakaymisella on miljoonakaupungissa kuin muurahaispesassa pikkusia raksa-aijia. Silti, ois valilla kiva arvostella viinia okkoshannujen kanssa tai ehka sita sais sikarikaupassa asioitua jos ois joku parrispanu mukana. Nimet taysin imaginaarisia, pointtina siis, etta vanhojen kuomien kanssa naista mestoista sais paljon irti, mutta tamahan nyt on todettu jo moneen otteeseen.
Lisaksi tammosella reissulla kasvaa. Myota- ja vastoinkaymiset muokkaavat ihmista aina, ja kai se kielitaitokin kohenee kun elama on 24/7 yhta enkun puhekurssia. Tanaan kun brainstormailtiin tyoporukalla uusia kuvioita tussitaululle coolisti englanniksi, tuntu ettei opiskelut ole valuneet taysin hukkaan. Hei, tata vartenhan sita koulussa hikoiltiin! Raahen lukiolle terkkuja. Taitaa oma kommunikointikulttuurikin kehittya, kun on tekemisissa muiden kulttuurien edustajien kanssa.
Taalla ollessani on ajatukst palanneet monesti niihen Suomen tylsiltakin tuntuneisiin rutiineihin ja huonoiltakin tuntuneisiin hetkiin. How gay is that? En sano, etta haluaisin palata Rovaniemen pakkasiin huutamaan sotilaspolisiia tai lukion ihmissuhdeviidakon pahimpiin juoksuhiekkalatakoihin, mutta jotain perkeleen hienoa noissa muistoissa on, kun niita tutkailee taalta pitkan ajan ja matkan paasta. Eilenkin mietin hymy huulilla ja onnellisessa mielentilassa varmaankin parin vuoden takaista automatkaa valilla Meresere-Kalmamarket, jolloin autossa pauhasi Fatboy Slimin lyriikat "We went to see the sun go down on Brimrose Hill, Sunday evening sun goes down on Brimrose Hill" ja vahintaankin suomalaista tasoa melakonlialtaan lahenteleva savelma. Silloin hetki oli surullinen ja vitutti, mutta nyt se vaikuttaa kauniilta! Ehka autossa olleet muistavat.
No oliko tassa nyt selvyytta tai jarkea? En tieda. Yritin vain purkaa sita mielentilaa, mika taalla on syntynyt. Ja olisinhan toki voinut jasennella tekstin uudestaan, mutta elavyyden nimissa jatan taman alkuperaiseen muotoon. Omistettu Irc-galleria-yhteisolle "Selitan hassusti"
Antti
PS. Kommentoikaahan viela sinne edelliseen postaukseen niita omia kuulumisianne, niita on mukava lukea!
=> Kokemuksia liukuhihnalta. Do you wanna go super-size? Sitahan tama matka on, vaha niinku ruokailis Micky D:ssa, Hungry Jacksissa ("The burgers are better at Hungry Jack's") tai jopa KFC:ssa. Uusia kokemuksia tulee koko ajan helpoissa, halvoissakin paketeissa ja satunnaiset lelut takaavat sen, ettei heti tylsisty. Taa pikaruokavertaus kylla tokkii, koska pikaruoka on pahaa ja Australian-reissu kivaa. Halusin kuitenkin aloittaa henkevasti metafooraillen, silla yks raahelainen just lukemani blogi inspiroi mua suuresti.
Pikaruuasta puheen ollen; tein jonkulaisen paatoksen lopettaa sen syomisen. Siis hampurilais-ransakalais-mattojen - tokihan kebabia, pitsaa ja kinkkisafkaa tuetaan! En mitaan juhlallista valaa vannonut suuren morrimoykyn nimeen, mutta paatin asian hiljaa mielessani kun juttelin vahan huonetoveri Scottin kanssa siita, mita tapahtuu pikaruokaloiden keittioissa. Keskustelua pohjusti Fast Food Nation -leffa ja sentimentaalisen aussiyleison "Oh, shit! GROSE!" -kommentit, kun elokuvassa syljettiin hampurilaisiin ja otettiin lattialle pudonneet pihvit iloisesti kayttoon grillissa. Scottin tyly kuitti "Onko tama ensimmainen kerta kun he nakevat ruokaansa syljettavan.."
Tokihan mina sitten sorruin. Halusin uuden, eksoottisen ruokailukokemuksen. En ollut ikina syonyt Hungry Jack'sissa, joten olosuhteiden ollessa suotuisat (ei energiaa lahtea laittamaan omaa ruokaa, ei muita, parempia vaihtoehtoja tarpeeksi lahella) menin jonottamaan. Loppupeleissa nain aika paljon vaivaa tuon roskamaton eteen (pitka jonottaminen, edes-takaisin kavely), mutta perustelin itselleni etta tama on Viimeinen ateria. Nautin fiestan puistossa kirjan kera. Milta maistu? Arvauksia, enibadi? Samaa paskaa. Plussana ketsuppi ei maksanut, kuten se maksaa KFC:ssa.
Se oli viimeinen roskamatto. (kebab-rullia ei lasketa)
Harhauduin originaalista ajatuksestani, mutta se on minulle luonnollista. Oon kuten Jodarok. "Seuraavaksi lahtee kertsi, jos viela muistan miten siihen piti tarttuu / kun heitin sen jo tohon alkuun." tms.
Tunnen talla hetkella suurta tyytyvaisyytta siita, etta olen taalla. Em. raahe-blogi ja joskus kevaalla/kesalla kayty keskustelu Raahen huvituksien puutteesta (Panu, jannu, mina, yms) muistuttaa hyvin siita, miksi olen taalla. Uusia kokemuksia tyrkytetaan koko ajan, eika taalla ole oikeastaan ollut ikina kunnolla tylsaa. Jonkunlainen rutiini mulle on talla hetkella muodostunut salilla ja toissa kaymisesta, mutta se ei ole ihan samanlaista kuin Raahessa. Taalla voi aina halutessaan lahtea uuteen pubiin istumaan uusien tai vanhojen tuttujen kanssa. Livemusiikkia on tarjolla TODELLA kiitettavasti. Jazzia, rockia ja poppia on saanu kuulla monena iltana. Suomalaisesta nakokulmasta yllattavaa on myos, etta ihmisilla on oikeasti hauskaa baareissa. Suorastaan julkeaa on se kuinka hyvaa mielta levitetaan mieluusti muillekin hymylla ja ystavallisilla sanoilla. Seuraa arvuutuskisa, jossa sinun tehtavanasi on miettia, mitka seuraavista fraaseista ovat suomalaisissa, mitka australialaisissa ravintoloissa esiintyvia. Vaikeuttaakseni visaa, olen kaantanyt kaikki englanniksi.
Visafraasit:
"Hey, you fuckin' homo. Let's go outside and i'll beat the shit out of ya.."
"Hey, how are you doing, mate?"
"Nice to meet you, mate! Where are you from?"
"We dont need faggots like you here.."
"Orgh, Blurpsh, Get me,blurb, a beer.."
"Now it's my shout! What would you like to have?"
.. Paikkoja ja puitteita sosiaaliselle kanssakaymisella on miljoonakaupungissa kuin muurahaispesassa pikkusia raksa-aijia. Silti, ois valilla kiva arvostella viinia okkoshannujen kanssa tai ehka sita sais sikarikaupassa asioitua jos ois joku parrispanu mukana. Nimet taysin imaginaarisia, pointtina siis, etta vanhojen kuomien kanssa naista mestoista sais paljon irti, mutta tamahan nyt on todettu jo moneen otteeseen.
Lisaksi tammosella reissulla kasvaa. Myota- ja vastoinkaymiset muokkaavat ihmista aina, ja kai se kielitaitokin kohenee kun elama on 24/7 yhta enkun puhekurssia. Tanaan kun brainstormailtiin tyoporukalla uusia kuvioita tussitaululle coolisti englanniksi, tuntu ettei opiskelut ole valuneet taysin hukkaan. Hei, tata vartenhan sita koulussa hikoiltiin! Raahen lukiolle terkkuja. Taitaa oma kommunikointikulttuurikin kehittya, kun on tekemisissa muiden kulttuurien edustajien kanssa.
Taalla ollessani on ajatukst palanneet monesti niihen Suomen tylsiltakin tuntuneisiin rutiineihin ja huonoiltakin tuntuneisiin hetkiin. How gay is that? En sano, etta haluaisin palata Rovaniemen pakkasiin huutamaan sotilaspolisiia tai lukion ihmissuhdeviidakon pahimpiin juoksuhiekkalatakoihin, mutta jotain perkeleen hienoa noissa muistoissa on, kun niita tutkailee taalta pitkan ajan ja matkan paasta. Eilenkin mietin hymy huulilla ja onnellisessa mielentilassa varmaankin parin vuoden takaista automatkaa valilla Meresere-Kalmamarket, jolloin autossa pauhasi Fatboy Slimin lyriikat "We went to see the sun go down on Brimrose Hill, Sunday evening sun goes down on Brimrose Hill" ja vahintaankin suomalaista tasoa melakonlialtaan lahenteleva savelma. Silloin hetki oli surullinen ja vitutti, mutta nyt se vaikuttaa kauniilta! Ehka autossa olleet muistavat.
No oliko tassa nyt selvyytta tai jarkea? En tieda. Yritin vain purkaa sita mielentilaa, mika taalla on syntynyt. Ja olisinhan toki voinut jasennella tekstin uudestaan, mutta elavyyden nimissa jatan taman alkuperaiseen muotoon. Omistettu Irc-galleria-yhteisolle "Selitan hassusti"
Antti
PS. Kommentoikaahan viela sinne edelliseen postaukseen niita omia kuulumisianne, niita on mukava lukea!
13.11.06
Hey, you!
Soitin Raaheen mummulle ja sain tietaa, etta tasta blogista kulkee printtiversiot hanellekin. Hyva, etta siellakin pysytaan karryilla :). Tuntuu valilla oudolta kirjoittaa, kun ei yhtaan tieda ketka kaikki tata loppujen lopuksi lukevat. Varsinkin kun monasti tuntuu etta oma teksti on todella heikkoa suomea ja tarinoiden tasokaan ei paata huimaa. Mutta pitaa silti suoltaa tulemaan, muuten sukulaiset hermostuvat. Teksti on taattu merkki mun hengissa sailymisesta!
Jos palatataan viela naihin kaikkiin blogin kasvottomiin lukijoihin, niin uskonpa etta suurin osa on niista kuitenkin ystavia, kavereita, tuttuja. Siksipa haastankin SINUT, lukija, kertomaan kuulumisia Suomesta. Meinasin jo kirjoittaa "Raahesta", mutta luonnollisestihan minun ja Timon kaltaisten megatahtien reissaamista seurataan koko maan laajuisesti. Ja seurattaisiin varmasti laajemminkin, mutta suomen kielen levinneisyys asettaa omat rajoitteensa. Sina, joka siina luet tata blogia, kirjoitapa kommenttia ja kerro mita siella on tapahtunut. "Mutta kun ei taalla tapahdu mitaan!" Pah. Kerro sitten siita viime viikon apsi/kellarireissusta, jonka kuitenkin teit siella pienessa kaupungissa. Paivanvaloa kestamattomat jutut voi laittaa sahkopostilla etunimi.sukunimi@gmail.com mulle ja timpskalle.
Voisin listata monta nimea, kenen tiedan siella nayton takana lymyilevan, mutta jatan sen tekematta tasapuolisuuden nimissa. Yllattakaa. Moni teista on muuttanut uuteen kaupunkiin aloittamaan opiskeluja ja toiset jatkavat lukiolla hengailua muuttuneessa sosiaalisessa ymparistossa. Shoot!
Antti
Ps. Eilen oli Sulatto, katsokaa kuvat inter.netista
Jos palatataan viela naihin kaikkiin blogin kasvottomiin lukijoihin, niin uskonpa etta suurin osa on niista kuitenkin ystavia, kavereita, tuttuja. Siksipa haastankin SINUT, lukija, kertomaan kuulumisia Suomesta. Meinasin jo kirjoittaa "Raahesta", mutta luonnollisestihan minun ja Timon kaltaisten megatahtien reissaamista seurataan koko maan laajuisesti. Ja seurattaisiin varmasti laajemminkin, mutta suomen kielen levinneisyys asettaa omat rajoitteensa. Sina, joka siina luet tata blogia, kirjoitapa kommenttia ja kerro mita siella on tapahtunut. "Mutta kun ei taalla tapahdu mitaan!" Pah. Kerro sitten siita viime viikon apsi/kellarireissusta, jonka kuitenkin teit siella pienessa kaupungissa. Paivanvaloa kestamattomat jutut voi laittaa sahkopostilla etunimi.sukunimi@gmail.com mulle ja timpskalle.
Voisin listata monta nimea, kenen tiedan siella nayton takana lymyilevan, mutta jatan sen tekematta tasapuolisuuden nimissa. Yllattakaa. Moni teista on muuttanut uuteen kaupunkiin aloittamaan opiskeluja ja toiset jatkavat lukiolla hengailua muuttuneessa sosiaalisessa ymparistossa. Shoot!
Antti
Ps. Eilen oli Sulatto, katsokaa kuvat inter.netista
4.11.06
Condemn terror, not our human rights
Tervetuloa Australiaan, turvalliseen lansimaahan!
Ette ehka tienneetkaan, etta Australiassa ei ole perustuslakia. Ei ole vahvaa perustaa, missa yksilon oikeudet olisi turvattu. Sita vastoin ne on lueteltu tavallisessa laissa, jota on vastikaan muutettu terrorismin vastaisen taistelun nimissa. Amnesty International Australian teettaman tutkimuksen mukaan suurin osa kansalaisista tietaa, etta lakia on muutettu, mutta 75% ei tieda uutta sisaltoa. Minapa hiukan paljastan teille tata anti-terror legislationia.
Vaikka henkiloa ei epailtaisi suoranaisesti terrorismirikoksen suorittamisesta, mutta han voi tietaa jotain siihen liittyvaa, hanet voidaan:
- Pidattaa jopa seitsemaksi paivaksi
- Asettaa jopa 24h yhtajaksoiseen kuulusteluun
Kaikki tama ilman, etta henkiloa syytetaan mistaan ja ilman, etta han saa puhua luottamuksellisesti asianajajansa kanssa. Kuulustelussa kysymyksiin vastaamatta jattaminen saattaa tietaa viitta vuotta linnaa.
Ennaltaehkaiseva pidatys
Henkiloa voidaan pitaa pidatettyna salaisessa sijainnissa aina 14 paivaa ilman varsinaisia syytteita tai oikeudenkayntia, jos uskotaan etta talla voidaan ehkaista terrorismirikos.
Kontrollimaaraykset
Vaikka henkiloa ei olisi tuomittu rikoksesta, hanelta voidaan jopa vuodeksi evata
- Toihin meneminen
- Meneminen uskontoa harjoittamaan
- Internetin ja puhelimen kaytto
- Tiettyjen henkiloiden kanssa kommunikoiminen
- Australiasta poistuminen
Jos voidaan olettaa, etta nailla tempuilla saatetaan ehkaista terroristiteko tai jos henkilo on saanut tai antanut koulutusta terroristiorganisaatiossa.
Ja paivan muihin aiheisiin..
Muutin reilu viikko sitten uuteen hostelliin. Asun nyt Newtownissa, ravintoloiden lvuatussa maassa. Vaikea tajuta miten jokaiseen kahvilaan, levykauppaan, ravintolaan ja vaatemyymalaan riittaa hipp.. asiakkaita, kun kortteliin mahtuu pari-kolme putiikkia ja kortteleita on aika paljon tuon paakadun varrella. Asumisesta joudun Billabong Gardensissa pulittamaan huomattavasti enemman kuin Woolloomoolloon rotankolossa, mutta laatu on myos parempaa ja asukkaat mukavia. Salilla kaymisesta maksan $100 kuukaudessa ja silla hinnalla vois osallistua myos bodypumppeihin yms. naisten jumppiin. Pyh. Penkkia ja hauista vaan!
Kavastiin perjantaina huvijahtibileissa, katso kuvat ja videot. Saksalaiset nyt ei varsinaisesti ole vilkkainta biletysseuraa, mutta ihan kivaa oli ja itsekin vasahdin vahan kesken illan. Lattarihouse ja aito Rion poikien rummunparistely oli kuitenki aika napparaa.
Uus tyokaveri on Libanonista kotoisin. Beirut on tietenkin maailman kaunein kaupunki, jossa on maailman kauneimmat naiset ja maailman paras yoelama. Housunpuntit oli kuulemma valilla tutissut kun Israelin lentokoneet pyori ylla ja puotti rautaa tulemaan. Meilla lansimaalaisilla taitaa olla vahan ykspuolinen kuva lahi-idasta ja niinpa Renata joutui vakuuttelemaan, etta kyseessa ei ole pelkka aavikko ja kaikki naiset eivat pukeudu kokovartalohuntuihin ja -kaapuihin. Klubeilla katot aukeaa tahtitaivaan alla ja musiikkivalikoimakin on laajempaa kuin Australiassa, joka on libanonilaisen silmaan itse asiassa tylsa maa! Kunhan tilanne tuolla luvatun maan lahella vahan rauhoittuu, pitaa lahtea tarkastamaan tama ainoa arabimaa, jossa on kristitty presidentti.
Perjantain paattibileiden jalkeen myos hinku lahtea E-Amerikkaan vahvistui, sen verta hyvin osasivat hauskaa pitaa nama portugalia vaantavat neitoset. Tammosta se reissaaminen on, koko ajan vaan keksii uusia paikkoja mihin menna..
Antti
Ette ehka tienneetkaan, etta Australiassa ei ole perustuslakia. Ei ole vahvaa perustaa, missa yksilon oikeudet olisi turvattu. Sita vastoin ne on lueteltu tavallisessa laissa, jota on vastikaan muutettu terrorismin vastaisen taistelun nimissa. Amnesty International Australian teettaman tutkimuksen mukaan suurin osa kansalaisista tietaa, etta lakia on muutettu, mutta 75% ei tieda uutta sisaltoa. Minapa hiukan paljastan teille tata anti-terror legislationia.
Vaikka henkiloa ei epailtaisi suoranaisesti terrorismirikoksen suorittamisesta, mutta han voi tietaa jotain siihen liittyvaa, hanet voidaan:
- Pidattaa jopa seitsemaksi paivaksi
- Asettaa jopa 24h yhtajaksoiseen kuulusteluun
Kaikki tama ilman, etta henkiloa syytetaan mistaan ja ilman, etta han saa puhua luottamuksellisesti asianajajansa kanssa. Kuulustelussa kysymyksiin vastaamatta jattaminen saattaa tietaa viitta vuotta linnaa.
Ennaltaehkaiseva pidatys
Henkiloa voidaan pitaa pidatettyna salaisessa sijainnissa aina 14 paivaa ilman varsinaisia syytteita tai oikeudenkayntia, jos uskotaan etta talla voidaan ehkaista terrorismirikos.
Kontrollimaaraykset
Vaikka henkiloa ei olisi tuomittu rikoksesta, hanelta voidaan jopa vuodeksi evata
- Toihin meneminen
- Meneminen uskontoa harjoittamaan
- Internetin ja puhelimen kaytto
- Tiettyjen henkiloiden kanssa kommunikoiminen
- Australiasta poistuminen
Jos voidaan olettaa, etta nailla tempuilla saatetaan ehkaista terroristiteko tai jos henkilo on saanut tai antanut koulutusta terroristiorganisaatiossa.
Ja paivan muihin aiheisiin..
Muutin reilu viikko sitten uuteen hostelliin. Asun nyt Newtownissa, ravintoloiden lvuatussa maassa. Vaikea tajuta miten jokaiseen kahvilaan, levykauppaan, ravintolaan ja vaatemyymalaan riittaa hipp.. asiakkaita, kun kortteliin mahtuu pari-kolme putiikkia ja kortteleita on aika paljon tuon paakadun varrella. Asumisesta joudun Billabong Gardensissa pulittamaan huomattavasti enemman kuin Woolloomoolloon rotankolossa, mutta laatu on myos parempaa ja asukkaat mukavia. Salilla kaymisesta maksan $100 kuukaudessa ja silla hinnalla vois osallistua myos bodypumppeihin yms. naisten jumppiin. Pyh. Penkkia ja hauista vaan!
Kavastiin perjantaina huvijahtibileissa, katso kuvat ja videot. Saksalaiset nyt ei varsinaisesti ole vilkkainta biletysseuraa, mutta ihan kivaa oli ja itsekin vasahdin vahan kesken illan. Lattarihouse ja aito Rion poikien rummunparistely oli kuitenki aika napparaa.
Uus tyokaveri on Libanonista kotoisin. Beirut on tietenkin maailman kaunein kaupunki, jossa on maailman kauneimmat naiset ja maailman paras yoelama. Housunpuntit oli kuulemma valilla tutissut kun Israelin lentokoneet pyori ylla ja puotti rautaa tulemaan. Meilla lansimaalaisilla taitaa olla vahan ykspuolinen kuva lahi-idasta ja niinpa Renata joutui vakuuttelemaan, etta kyseessa ei ole pelkka aavikko ja kaikki naiset eivat pukeudu kokovartalohuntuihin ja -kaapuihin. Klubeilla katot aukeaa tahtitaivaan alla ja musiikkivalikoimakin on laajempaa kuin Australiassa, joka on libanonilaisen silmaan itse asiassa tylsa maa! Kunhan tilanne tuolla luvatun maan lahella vahan rauhoittuu, pitaa lahtea tarkastamaan tama ainoa arabimaa, jossa on kristitty presidentti.
Perjantain paattibileiden jalkeen myos hinku lahtea E-Amerikkaan vahvistui, sen verta hyvin osasivat hauskaa pitaa nama portugalia vaantavat neitoset. Tammosta se reissaaminen on, koko ajan vaan keksii uusia paikkoja mihin menna..
Antti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)