Meet the chef

Hostellin aamuvirkuimmat kaverit ihmettelivat keittiossa kahdeksalta kun Timon kanssa saavuttiin tankkaamaan vetta ennen nukkumaanmenoa. Good morningeihin vastattiin iloisesti jotta good night ja painuttiin petiin ankaran 12h sosialisoimisen jalkeen. Eilen juo.. juhlittiin siis white ribbon dayta ja kerattiin samalla rahaa Amnestyn kampanjaan Stop violence against women.

Juhlapaikan emanta Zoe ei tainnut tietaa mita tuleman pitaa kommentoidessaan "Antti, please don't make much mess" kun alettiin sous-chef Timo Hyvarin kanssa purkamaan kaupan kasseista ched.. salaisia aineksia. Bileiden eka tunti meni ruokaa laittaessa kun vesihauteessa suli juustot, pannulla karisty rehut ja uunissa nachot. Luotettiin kuitenkin siihen, etta saadaan kokemattomat aussit juoma-asioissa kiinni hyvinkin nopeasti ja eipa mennyt tama timpsan arvio metsaan ollenkaan. Kun sitten vihdoin nachot valmistu, oli vallasvakeakin jo kuin rovaniemen markkinoilla ja vakijuomat virtasivat vuolaana.

Kehuja sateli kiivasta tahtia ja ylpeana aina ilmoitin, etta kyseessa on ystavani Chef De Panun salainen resepti. Jennan poikaystava Andy alkoi jo toppuutella ja totesi etta saan muut miehet nayttamaan seinaruusuilta kantaessani koko ajan herkkuja tarjolle. Craigin (joka soi mun myohempaa iltaa varten saastamat ainekset) mukaan han ei ollut 8 kuukauten syonyt mitaan nain hyvaa. Kiitokset siis Panulle!

Ihmetys oli suuri kun kutsumani hyvinruskettuneet ruotsalaisneidot pamahtivat paikalle illan puolessa valissa. "What the fuck man?! First you cook unbelievably delicious food and then you bring two hot babes to the party!! O_O!" Sanoin kaverille etta kuulepa nyt, "this is how we do it in Finland." Craig rakastu suin pain. Ja kylla, on niista tytoista kuvia.

Eipa ollut aussejen turnauskestavyydessa hurraamista. Kesken illan lahteavia luusereita oli huomattavan paljon varustautuneena mita heikoimmilla selityksilla, kuten seuraavan paivan tyot ja viimeisen mahdollisen kyydin lahteminen. Hah. Itsehan elin (virheellisesti) siina uskossa, etta Coogeelta ei paase mitenkaan Newtowniin hostellille ennen seuraavaa paivaa enka paljo valittany.

Australialaispoliisiin otettiin kontaktia aamuyosta kun laskettiin ostoskarryilla katua alas. Eipa nuo kissalan pojat siita valittany, mutta eivat tykanneet kun Craigilla oli avonainen olutpullo hallussaan. Tsekatkaa video Jester_race ja ottakaa moraalinen oppi otsaanne. Huomioikaa etenkin dialoginpatka "Ok, i will never drink again.." ja poliisin vastaus siihen.

Lopulta pidettiin muodostelmaa pystyssa Suomi-Saksa-Itavalta -tiimilla. Ruotsalaisetkin hyyty aamuneljan maissa, mutta me jatkettiin viela Gaffiin. Sisaanpaasyssa oli omat kommervenkkinsa: "You cant get in at this hour" tuli poken suusta kun huomas etta oltiin uusia asikkaita. Mietin itse jo solvauksia ja kettuiluja mielessani kun Matthias laukas "Please" koiranilmaan kera. "Ok, go in." Eika ollu pokelta huono valinta, silla tuotiin oluenmyyntiin ihan uudenlaista volyymia! Baarin sulkiessa luukkunsa jatkettiin aamua betoniportailla heikoimpien kaverien simahdellessa keskelle katua. Craig raahattiin lopulta taas kerran samaa reittia (pari kilsaa) samaan majapaikkaan kuin viimeksi, tosin saatiin hotellin oven edessa kuulla "thanks guys, but I dont live here anymore". Sinne pyyhkiyty se voitonriemuinen ilme naamoiltamme.

Summa summarum, helevetin hauskaa oli. Kuvia ja videoita voi katsella tietenkin shadowista



Timon elavaisempia tarinoita odotellessa taman kirjoitteli,

Antti


Ps. Suosittelen Anthony Bourdainin kirjaa Kitchen Confidental. Lisaa kirja-arvosteluja tulossa, silla repussa kulkee talla hetkella yli sadan taalan arvosta luettavaa.