Libanonilainen tyokaveri, ranskalainen 10 kenkaparia mukanaan kuljettava ystavallinen mallipoika, BMW:n markkinoimisen jattanyt ja ihmisoikeuksille omistautunut DINK-vaimo, ystavallisia ihmisia siis. Silta, oopperatalo, rannat, AALLOT, pilvinen saa mutta silti lamminta, pienoisessa kuumeessa istuminen kahvilassa, edessa juusto-suklaakakkuyhdistelma, punaviinipullo ja tsekkilaisen kirjailijan menestysteos.
=> Kokemuksia liukuhihnalta. Do you wanna go super-size? Sitahan tama matka on, vaha niinku ruokailis Micky D:ssa, Hungry Jacksissa ("The burgers are better at Hungry Jack's") tai jopa KFC:ssa. Uusia kokemuksia tulee koko ajan helpoissa, halvoissakin paketeissa ja satunnaiset lelut takaavat sen, ettei heti tylsisty. Taa pikaruokavertaus kylla tokkii, koska pikaruoka on pahaa ja Australian-reissu kivaa. Halusin kuitenkin aloittaa henkevasti metafooraillen, silla yks raahelainen just lukemani blogi inspiroi mua suuresti.
Pikaruuasta puheen ollen; tein jonkulaisen paatoksen lopettaa sen syomisen. Siis hampurilais-ransakalais-mattojen - tokihan kebabia, pitsaa ja kinkkisafkaa tuetaan! En mitaan juhlallista valaa vannonut suuren morrimoykyn nimeen, mutta paatin asian hiljaa mielessani kun juttelin vahan huonetoveri Scottin kanssa siita, mita tapahtuu pikaruokaloiden keittioissa. Keskustelua pohjusti Fast Food Nation -leffa ja sentimentaalisen aussiyleison "Oh, shit! GROSE!" -kommentit, kun elokuvassa syljettiin hampurilaisiin ja otettiin lattialle pudonneet pihvit iloisesti kayttoon grillissa. Scottin tyly kuitti "Onko tama ensimmainen kerta kun he nakevat ruokaansa syljettavan.."
Tokihan mina sitten sorruin. Halusin uuden, eksoottisen ruokailukokemuksen. En ollut ikina syonyt Hungry Jack'sissa, joten olosuhteiden ollessa suotuisat (ei energiaa lahtea laittamaan omaa ruokaa, ei muita, parempia vaihtoehtoja tarpeeksi lahella) menin jonottamaan. Loppupeleissa nain aika paljon vaivaa tuon roskamaton eteen (pitka jonottaminen, edes-takaisin kavely), mutta perustelin itselleni etta tama on Viimeinen ateria. Nautin fiestan puistossa kirjan kera. Milta maistu? Arvauksia, enibadi? Samaa paskaa. Plussana ketsuppi ei maksanut, kuten se maksaa KFC:ssa.
Se oli viimeinen roskamatto. (kebab-rullia ei lasketa)
Harhauduin originaalista ajatuksestani, mutta se on minulle luonnollista. Oon kuten Jodarok. "Seuraavaksi lahtee kertsi, jos viela muistan miten siihen piti tarttuu / kun heitin sen jo tohon alkuun." tms.
Tunnen talla hetkella suurta tyytyvaisyytta siita, etta olen taalla. Em. raahe-blogi ja joskus kevaalla/kesalla kayty keskustelu Raahen huvituksien puutteesta (Panu, jannu, mina, yms) muistuttaa hyvin siita, miksi olen taalla. Uusia kokemuksia tyrkytetaan koko ajan, eika taalla ole oikeastaan ollut ikina kunnolla tylsaa. Jonkunlainen rutiini mulle on talla hetkella muodostunut salilla ja toissa kaymisesta, mutta se ei ole ihan samanlaista kuin Raahessa. Taalla voi aina halutessaan lahtea uuteen pubiin istumaan uusien tai vanhojen tuttujen kanssa. Livemusiikkia on tarjolla TODELLA kiitettavasti. Jazzia, rockia ja poppia on saanu kuulla monena iltana. Suomalaisesta nakokulmasta yllattavaa on myos, etta ihmisilla on oikeasti hauskaa baareissa. Suorastaan julkeaa on se kuinka hyvaa mielta levitetaan mieluusti muillekin hymylla ja ystavallisilla sanoilla. Seuraa arvuutuskisa, jossa sinun tehtavanasi on miettia, mitka seuraavista fraaseista ovat suomalaisissa, mitka australialaisissa ravintoloissa esiintyvia. Vaikeuttaakseni visaa, olen kaantanyt kaikki englanniksi.
Visafraasit:
"Hey, you fuckin' homo. Let's go outside and i'll beat the shit out of ya.."
"Hey, how are you doing, mate?"
"Nice to meet you, mate! Where are you from?"
"We dont need faggots like you here.."
"Orgh, Blurpsh, Get me,blurb, a beer.."
"Now it's my shout! What would you like to have?"
.. Paikkoja ja puitteita sosiaaliselle kanssakaymisella on miljoonakaupungissa kuin muurahaispesassa pikkusia raksa-aijia. Silti, ois valilla kiva arvostella viinia okkoshannujen kanssa tai ehka sita sais sikarikaupassa asioitua jos ois joku parrispanu mukana. Nimet taysin imaginaarisia, pointtina siis, etta vanhojen kuomien kanssa naista mestoista sais paljon irti, mutta tamahan nyt on todettu jo moneen otteeseen.
Lisaksi tammosella reissulla kasvaa. Myota- ja vastoinkaymiset muokkaavat ihmista aina, ja kai se kielitaitokin kohenee kun elama on 24/7 yhta enkun puhekurssia. Tanaan kun brainstormailtiin tyoporukalla uusia kuvioita tussitaululle coolisti englanniksi, tuntu ettei opiskelut ole valuneet taysin hukkaan. Hei, tata vartenhan sita koulussa hikoiltiin! Raahen lukiolle terkkuja. Taitaa oma kommunikointikulttuurikin kehittya, kun on tekemisissa muiden kulttuurien edustajien kanssa.
Taalla ollessani on ajatukst palanneet monesti niihen Suomen tylsiltakin tuntuneisiin rutiineihin ja huonoiltakin tuntuneisiin hetkiin. How gay is that? En sano, etta haluaisin palata Rovaniemen pakkasiin huutamaan sotilaspolisiia tai lukion ihmissuhdeviidakon pahimpiin juoksuhiekkalatakoihin, mutta jotain perkeleen hienoa noissa muistoissa on, kun niita tutkailee taalta pitkan ajan ja matkan paasta. Eilenkin mietin hymy huulilla ja onnellisessa mielentilassa varmaankin parin vuoden takaista automatkaa valilla Meresere-Kalmamarket, jolloin autossa pauhasi Fatboy Slimin lyriikat "We went to see the sun go down on Brimrose Hill, Sunday evening sun goes down on Brimrose Hill" ja vahintaankin suomalaista tasoa melakonlialtaan lahenteleva savelma. Silloin hetki oli surullinen ja vitutti, mutta nyt se vaikuttaa kauniilta! Ehka autossa olleet muistavat.
No oliko tassa nyt selvyytta tai jarkea? En tieda. Yritin vain purkaa sita mielentilaa, mika taalla on syntynyt. Ja olisinhan toki voinut jasennella tekstin uudestaan, mutta elavyyden nimissa jatan taman alkuperaiseen muotoon. Omistettu Irc-galleria-yhteisolle "Selitan hassusti"
Antti
PS. Kommentoikaahan viela sinne edelliseen postaukseen niita omia kuulumisianne, niita on mukava lukea!
2 kommenttia:
Australia tuntuu hyppäävän silmille, minne tahansa meenkin. Tänään löytyi duunissa työpöydältä eräs tietyn järjestön Aussien lehti. En edes tiedä mistä se oli siihen tupsahtanut.
Ostin viikonloppuna uudet farkut ja leikkasin hiukset. Se on jotenkin huvittavaa, kuinka paljon sellaisella on väliä. Sitä tuntee olevansa ihan eri ihminen. Tai no, ainakin melkein. Mulle iski tunne, että nyt mä voin tehdä mitä vaan. Asiat todella siis on mun omia juttuja ja mun omissa käsissäni. Huvittava minäminäminä-fiilis. Hyvä se on, kun yleensä tulee oltua liiankin epäitsekäs. Ei asiat saa aina mennä muiden ehdoilla ja mun olla joku "kokoava voima". Klamydia sanoo tän kaiken osuvasti: "Se on minäminäminäminäminäminäminäminä, minäminäminäminäminäminä, eikä kukaan muu". No, vitsit vitseinä ja todellisuus tasapainoisempana jatkossa. Latasin hiuskuvia sähköpostiin.
Talvi ei juuri nyt ota nuppiin lainkaan, mistä lie johtuu. En ole jaksanut enää sitä kirota, sehän kun ei auta kuitenkaan. Lunta tulee tupaan joka tapauksessa. Töitä on enemmän kuin ehtii tehdä, mutta siihen sainkin mukavan perspektiivin. Aiemmin se oli mulle joku kummallinen saavutus, jolla kehuskella. "emmäehdi ku mulla on taas töitä." Nyt tajuan, ettei se ole mikään hyve, vaan merkki muun elämän puutteesta. Ja muun elämän taas kuuluisi olla sitä oikeaa ja mukavaa eloa ja oloa. Nyt loppu tää suorittaminen.
Peruseloa on kuitenkin ollut, ja oikeastaan silti ihan leppoisaa. Ajatusten jäsentelylle on jäänyt aikaa ja se on helpottanut arkea. Sain vanhemmiltani heidän Osakan reissulta tuliaisiksi syömäpuikot, ou jee. Ja kävin syömässä rapu-illallisen Joensuussa. Maistui.
Ja morjesta isäntä! Olen tässä tasaiseen tahtiin lukenut sun kuulumisia siellä hevonpersiissä ja kokemuksia on näemmä tosiaan putoillut runsain mitoin.
Jotenkin nopeesti on tääkin syksy mennyt. Kohta on jo joulu ja sullakin on enää korkeintaan puolet reissusta jäljella. Justiinsahan se oli vielä kesä, hiihtomajan pururaja jalkojen alla ja hiki ohtalla. Täällä Turussa vauhti on pysynyt kanssa melko kiivaana. Talvipäivät lähestyy melkoista vauhtia. Viikot saa aika kivasti täytettyä niitä puuhaillessa. Lisäksi kävi niin onnellesti, että löysin vielä yksi ehtoo niin mukavan plikan täältä, että laitettiin oikein hynttyyt yhteen sen kanssa. Että notta mukavaa ja kiireistä on.
Ensi kesänä lähdetään kesäkuussa Ruotsiin pelaamaan 1200 hengen softispeliin Härnösandiin. Tulee varmasti tosi komee reissu. Muutenkin softishommat rullaa oikein mukavasti. Turun talvi vain on niin perseestä, että eihän täällä mitään lunta ole vaan pelkästään loskainen ja märkä maa. Syöksy siinä nyt sitten suojasta suojaan, ku joka kiven takana odottaa uusi lätäkkö.
Otappa sinä siellä maapallon toisella puolella rennosti. Muista istua ja ihmetellä riittävästi Australian erikoisuuksia, jotta osaat sit kertoa kaiken siitä maasta mulle ku tuut takaisin.
T. Olli
Lähetä kommentti