Noniin, nyt on Griffithin polyt karistettu jaloista ja jalkojen alla on nyt turvallisen tuttua Sydneyn asfalttia. Mukava paasta pois tuolta, mutta toisaalta haikeeta jattaa monia hyvia tyyppeja taakse ja varsinki ku sinne nyt alkoi tulemaan skandinaaveja, jopa yksi suomalainen Markus minun lisakseni ja joku tyttokin oli tulossa taman viikon alussa! Kaikesta huolimatta mun saksan kielitaito pysyi ennallaan, muutamaa kaytannollista lausetta lukuunottamatta, joilla pystyi aina muistuttamaan saksalaisia, etta olen samassa huoneessa JA EN PUHU SITA ***KELEEN SAKSAA. Tiedan, etta saksa on kaytannollinen kieli ja silla on paljon puhujia, mutta en odottanut tarvitsevani sita australiassa enemman kuin missaan muualla. Miksi nain? No joku saksalainen backpacker-toimisto on paattanyt, lahettaa kaikki saksalaiset keskelle australian eramaata Cesarin armoille. Cesar tietysti ottaa kaiken ilon irti, koska kukaan ei voi sanoa mitaan hanelle vastaan, ei ainakaan englanniksi ja han voi surutta olettaa ettei kellaan esiinny minkaanlaista aivotoimintaa.
Ainakin tyokokemusta tuolla sai roppakaupalla tein mm. seuraavia hommia: Appelsiininpoimintaa, viinitarhojen siivoamista, puutarhurointia, Heinapaalien poimimista ja pinoamista, appelsiinien pakkausta, kurpitsapellon kitkentaa, karusellin pyoritysta tivolissa, pahkinapuiden trimmausta, lampaiden merkkausta jne. Tuskin noita suomessa tulisi tehtya, niin sinaansa ihan rikastuttava kokemus. Duunin taso vaihteli aika rankasti palkan ja paskuuden suhteen, jotka eivat laheskaan aina olleet ihan reilussa suhteessa :> Mutta toivottavasti talla rahalla nyt jonku aikaa jaksaa porskutella, kuivuus soi vahan tyomahdollisuuksia, kun farmareiden pitaa antaa peltojen vaan kuolla kasteluvedenpuutteen takia.
Mutta joo, kateen jai hyvia kavereita ja mielenkiintoisia tuttavuuksia, vaitan etta osa ihmisista jopa oikeasti ikavoi mun seuraa, ainakin Cesarilla tulee olemaan ongelmia loytaa samantasoista juttuseuraa kun saksalaisten englanti ja huumorintaju on luokkaa suo, kuokka ja Adolf Hitlerin mein kampf. Huomasin myos omaavani kyvyn puhua englantia suhteellisen hyvin, koska pariinkiin otteeseen tyypit pyysivat minua aina korjaamaan jos he sanovat jotain vaarin, Honkakoskeksi Honkakosken paikalle niin sanotusti. Ainoa asia joka jai vahan hampaankoloon oli se, etta missasin jasonin viimeisen personal training session, koska kylla on siina vaan niin helvetisti eroa kun tekee asiat oikeen sen sijaan, etta tekee ne vahan sinnepain. Suosittelen jasons gymia, jos joskus joku jostain syysta eksyy Griffithiin (Tatahan en toivo kellekkaan).
Viimeisen iltani vietin havittaen viimeisia oluita ruotsalaisten ja suomalaisen markuksen seurassa. Joku britti oli tietysti vaittanyt, etta pystyy juomaan meidat penkin alle ja loysikin itsensa oksentamasta vessasta n. tunnin lammittelyn jalkeen, hyva yritys siita huolimatta. Pelasin myos ennen lahtoani shakkia vuokraisantaani Iani vastaan, odotin pelilta paljon kuunneltuani Ianin vuodatusta shakkitaidoistaan. Tosin turhaan, koska menetin itse hevosen ja yhden saksalaisen backpackerin ja hanen nappula-armeijansa makasi verisena mossona laudan vieressa, suomi 2 australia 0. Toki vastaanotin shakissa aikamoista ruoskintaa saksalaisen shakkikerhon jasenelta tuon tuostakin, vaihtelu virkistaa ja eihan sita aina jaksa olla voittaja. Loppuillasta suunnistin takaisin asunnolle, nukkumaan sen mita yosta oli jaljella. Pakotin oppaakseni pari tyttoa hostellilta, jossa olin juomassa, koska minulla ei ollut mitaan hajua missa olin. Cristof heitti minut hostellille autolla, mutta eihan se paska sitten vastannut puhelimeen kun soitin kyytia takaisin, joku saksalainen kaveri kuulemma soitti hanelle tunnin parin verran. Jatinkin vastaajaan ystavallisen "FUCK YOUUUUU"-viestin humalaisella korostuksella. Matkalla takaisin minut viela yritettiin ryostaa jonku nuorisojengin voimin, toki en ihan heti tilannetta tainnut ymmartaa niin tyydyin nauramaan heille ja tyytyivat tonimaan minua eteenpain. Jalkeenpain kavi mielessa, etta kuinkahan lahella olin saada turpaani, eihan ne isoja ollut, mutta maara korvaa laadun. Eipa silti, ei minulla ollut rahaa mukana penniakaan, etta mitapa sita turhaa pahoinpitelya silloin vastaanottamaan. Iilmeisesti nama pikkuganstat pelkasivat kahta valtavan kokoista kehonrakentajatyttoa jotka olin oppaakseni taktisesti valinnut, koska pelkaan pimeaa ja koaloita.
Aamulla herasin yllatyksekseni ajoissa, kavin suihkussa, potkin Cristoferin ylos ajamaan minut juna-asemalle, jossa joku aborginaali aija potki, siis ihan todella monotti vaimoaan/tyttoystavaansa jalkoihin ja haukkui aika varikkaalla englannilla naista milloin miksikin. Mika vittu naita ihmisia vaivaa taalla? Cristofin Good morningiin vastattiin FUCK YOU. Tietysti tama tosi elaman voittaja istui lahes vieressani sitte koko matkan Sydneyhin ja kuorsasi niin, etta juna oli syoksya raiteilta. Naissa merkeissa sitten jatin taman paikan taakseni, rikastuttava kokemus kaikin puolin, en kadu.
-Timo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti