Noniin takana on siniset vuoret ja kateen jai hyvin paljon maisemakuvia, mielikuva siita millainen on laadukas hostelli ja silly hat. Voin ylpeydella sanoa, etta omassani on krokotiilinnahkaa ja hampaitakin, eli voin olettaa etta ihmisia on kuollut valmistuksessa. Antilla on taas tuollainen saalittava pehmoversio missa on kengurua joka tuskin ees ymmarsi pistaa vastaan kun viikatemies lahestyi. Ilmaisiahan nama hatut ei tietystikkaan olleet, mutta kyllahan nama paassa tulee oltua seuraavat 40 vuotta.
Maisemista sen verran, etta eipa heti suomesta keksi samalla tavalla henkeasalpaavaa meininkia mita tuolla blue mountainssilla tuli nahtya. Toki jos on japanilainen niin saattaahan ne revontulet aiheuttaa kouristuksia, mutta nain suomalaisen nakokulmasta todella uskomaton mesta. Paatoiminen matkailuhan tapahtui edullisesti jalan ja minusta tama kyseinen taivalluksen muoto onkin verraton verrattuna johonkin hikiseen bussissa istumiseen mista viela joutuu maksaankin. Saa sentaan menna omaan tahtiin ja altistua hengenvaarallisiin tilanteisiinkin jos tylsyys yllattaa. Uskallampa vaittaa jopa, etta suuri osa porukasta ei kykene samoja matkoja tallaamaan paivassa mita mina ja antti tuossa torstaina talsittiin, toki jannu ja eeva voi olla erimielta. Lahdimme matkaan hiukan suunniteltua myohemmin ja laskeuduttuamme giant strairwayta pitkin (900 askelta) alemmalle vuoristopolulle meidat sitten yllattikin pimea. Ilman suurempia paniikkeja arvioitu 2,5 tunnin reitti taittuikin sitten 40 minuutissa pilkkopimeassa. Hidastavana tekijana mainittakoon ylosnouseminen portaita pitkin ilman ihmeempia valaistuksia ja kyllahan niita jalkojakin alkoi sarkea hiukan loppua kohden. Eniwei, erittain hyva ja rikastava kokemus ja ne mita jai nakematta torstaina kaytiin aamulla viela tsekkaamassa, mutta turhaapa naista selostaa kun kuvat kertovat enemman kuin tuhat sanaa.
Ennen ku lahettiin vuoristosta antti sai puhelin amnestylta ja sai kuin saikin itselleen tyopaikan rahojen kerjaajana! Tiestysti tamakin puhelu tuli mahdollisimman huonoon aikaan, eli tuuli niin etta tuntui kuin iho olisi lahteny irti naamasta. Suunnitelmat siis seuraavan kahden kuukauden varalta meni antin osalta ainakin uusiksi, eli rannikon kaluaminen siirtyi nyt kuukaudella eteenpain, koska amnesty ei halua etta niiden ihmisoikeuksia ajetaan vain kuukausi kerrallaan. Itsellani taitaa olla lahto kohti Griffittia jossa aion tehda tata eksoottista hedelmanpoimintaa (lue: orjatyota). Mutta mieluummin poimin hedelmia kuin olen turistien sylkykuppina jossain ravintolassa perseraiskauspalkalla. Hyvana asiana tassa on se, etta jos saan itseni kohtuullisien tulojen kulmaan kiinni niin ehdin kartuttaa matkabudjettia melko tuntuvasti kahdessa kuukaudessa, hep hep. Vuoristossa tormasimme viela yhteen iloiseen ilmestykseen joka toivotteli meille iloisesti ohikulkiessamme "I'M GONNA HUNT YOU DOWN AND CARVE YOUR EYES OUT". Kaverilla oli selvasti vaikea lapsuus, joten jatimme kommentin omaan arvoonsa.
Sydney... ahh sydney... blaah. Eli Sydneyssa ollaan ja taa paikkahan on sama ku lahtiessa, eli se suurkaupunki joka tarjoaa paljon kaikkea ja kalliilla. Majapaikkakin on ilmeisesti city resort hostel! Eli tama viiden tahden rottalukaali jossa lattiat on vuorattu mattojen sijaan torakoilla, mutta hintahan on yhakin halvin mita Sydneysta loytaa. Eipa tassa muuta talla kertaa, kommentoida saa ja pitaakin.
-Timo
28.9.06
Vuoria, portaita ja suklaakakkua
Kiva olla tien paalla taas. Sydneyn suurkaupunkielama alkoi jo ottaa vahan kumpaakin aivoon ja olikin kiva tulla junalla tanne Katoomba-nimiseen pikkukaupunkiin keskelle Blue Mountaineja. Kavastiin pikku lenkki tuolla vuorten rinteilla ja pimea tietenkin yllatti. Taytynee mainita, etta Giant Stairway on 900 portaineen mielenkiintoinen kokemus. Rocky-tunnarilla hoystetyt videot tulee nettiin kunhan saadaan laitettua. Kaiken kaikkiaan taalla on tosi kauniita maisemia ja olemme aika tyytyvaisia ratkaisuumme tulla tanne omin nokkinemme ilman pakettimatkan turvaa. Nahtavyydet kun ovat jalan saavutettavissa ja matka tanne junalla oli myos vaivaton, joskin suomalaiseen VR-laatuun tottuneelle vahan luokaton.
Illalla loydettiin aussimatkamme eka BYO (bring your own) ja kaytiin kaappaamassa viinipullo naapurista. Timon hampurilaiset toimi aika hyvin, mutta varokaa tilaamasta perunamuusia tassa maassa. Potaattilajikkeet kun on paljon, paljon makeampia kuin kotona. Timpsan gastronomisen arvion mukaan ois ollu sama syoda kermavaahtoa. Suklaajuustokakku oli kuitenkin yksi parhaista maistamistani ja niinpa ilta pelastui! Talla hetkella tsillaillaan Katoomba YHA -hostellilla, joka on todella korkealuokkainen, joskin kallis (27,5$/yo ei-jasenille. Tosin saatiin kinuttua alennusta 3,5$ kun luvattiin olla kiltteja)
Kaytiin nakkaamassa tuossa ma-ti -yona yks tyokeikkakin: rakennettiin Hilton-hotellille nayttelya 22,40$ tuntipalkalla. Satanen yossa verojen jalkeen. Easy money. Tyoaika 02-08.
Sarjemme sydamia missa kuljemmekaan: Timon puhelin on piipannut tanaan jo kolmesti ja ilmoittanut etta Sydneyssa kayttamamme hostellin henkilokunta kaipaa meita takaisin vieraikseen.
Mina oon,
Antti
(Hei, soon jo puoli kuus. Lahetaa!)
Illalla loydettiin aussimatkamme eka BYO (bring your own) ja kaytiin kaappaamassa viinipullo naapurista. Timon hampurilaiset toimi aika hyvin, mutta varokaa tilaamasta perunamuusia tassa maassa. Potaattilajikkeet kun on paljon, paljon makeampia kuin kotona. Timpsan gastronomisen arvion mukaan ois ollu sama syoda kermavaahtoa. Suklaajuustokakku oli kuitenkin yksi parhaista maistamistani ja niinpa ilta pelastui! Talla hetkella tsillaillaan Katoomba YHA -hostellilla, joka on todella korkealuokkainen, joskin kallis (27,5$/yo ei-jasenille. Tosin saatiin kinuttua alennusta 3,5$ kun luvattiin olla kiltteja)
Kaytiin nakkaamassa tuossa ma-ti -yona yks tyokeikkakin: rakennettiin Hilton-hotellille nayttelya 22,40$ tuntipalkalla. Satanen yossa verojen jalkeen. Easy money. Tyoaika 02-08.
Sarjemme sydamia missa kuljemmekaan: Timon puhelin on piipannut tanaan jo kolmesti ja ilmoittanut etta Sydneyssa kayttamamme hostellin henkilokunta kaipaa meita takaisin vieraikseen.
Mina oon,
Antti
(Hei, soon jo puoli kuus. Lahetaa!)
27.9.06
Amnesty International ja Fazerin sininen
Hiphei, sain tanaan paketin kotoa! Janska tunne avata pakettia taalla maailman laidalla! Saalis: Fazerin marianne-suklaalevy, vakuutuskortti, kirje aitilta JA poksuteltavaa kuplamuovia! Kirje oli paivatty 19.9, eli yli viikon kesti parselin matka.
Tulin juuri tyohaastattelusta. Se oli elamani ensimmainen oikea tyohaastattelu ja hyva maku jai suuhun. Hain nimittain fundraiserin (ei keraa kateislahjoituksi, vaan suostuttelee ihmisia sitoutumaan kuukausittaisiin tukimaksuihin) paikkaa Amnesty Internationalilta. Mun kilpakumppaneina oli Sri Lankasta kotoisin oleva yliopisto-opiskelija, jotain nunnakoulua kayva muija ja yks nainen, jonka alkupera jai hamaran peittoon. Kaikilla muilla oli jotain raskaan tason kokemusta ihmisoikeuksista paitsi mulla. Eipa siina, edustin ihan hyvin itseani ja sain kadullakin kerattya nelja nimea eraan viattoman vangin vapauttamiseksi vaikka olin aluksi ihan jaassa! Englannin kielesta suoritettu laudatur kun ei takaa hannuokkosmaista taitoa puhua ihmisoikeuksista ja niiden rikkomisista, prisoner of conscienceista, Myanmarin oikeusjarjestelmasta ja vapaan sanan merkityksesta. Mutta nelja nimea. Go, mina!
Sainko tyopaikan? Sita en viela tieda. Aikoivat olla yhteydessa viimeistaan ens keskiviikkona jos onnisti. En kylla osaa yhtaan sanoa miten mulla meni noihin kilpailijoihin verrattuna.. Eika mua varsinaisesti harmita, vaikka en tata tyota saakaan. Mutta jos saan, niin se on ainakin haastavaa, hyvin palkattua ja tapaan uusia tyyppeja.
Pohdiskeltakoon tassa myos markkinointia. Suomi on taynna paikkoja, joihin ulkomaalaiset ihastuisivat ikihyviksi. Tunturit, metsat, jarvet, revontulet, nai.. ihmiset, kylla te tiedatte. Talouselamassa eras saksalainen yrityspomo kuvaili Suomea "Euroopan tarkimmin vartioiduksi salaisuudeksi". Miksi? Ei Suomesta tiedeta maailmalla, emme me markkinoi itseamme. Istumme pirtin nurkassa ja tuumailemme jotta ei tasta kukaan kuitenkaan tykkais. Tahan on tultava muutos. Kaykaapa huviksenne katsomassa www.wherethebloodyhellareyou.com ja tuntekaa matkakuumeen nousevan. Miksei netista loydy www.missaperkeleessaluuraat.com -sivustoa, jossa naytettais rakkaan kotomaamme matkailuvaltteja.
Kun Olemme Timon kanssa suunnitelleet itarannikolla reissaamista ja kaikkien huvituksien lapikaymista (sukeltamista, purjehtimista, snorklaamista, uimista etc etc), olemme saaneet korvaamatonta apua Travellers Contact Pointista. Kuuntelimme taalla varmaan tunnin informaatioiskua eri vaihtoehdoista ja kavimme lapi erilaisia esitteita. Kaikki ilmaiseksi. Tama on win-win -tilanne. Me saamme tehtya helposti matkasuunnitelmamme ja hankittua uusia kokemuksia, yrittajat ja Australian valtio keraavat helposti meidan rahat parempaan talteen. Suomeen kaivattaisiin samanlaista (reppu)matkaajille suunnattua avuliasta ja kokonaisvaltaista tietotoimistoa. Mikseivat urbaanit nuoret ympari maailmaa voisi istua Helsingissa jossain backpacker-toimistossa ja varata kunnon paketteja Suomen kiertamiseen: matkahuollon ja VR:n bussipassit, Tunturillenousemis-special ja aitoa poronlihaa Lapinaijan laittamana, koskenlaskupakettikokemus Kuusamossa, varaus jaanmurtajan kyytiin Kemista (hyi!), jarvisuomea luotaava jokilaivakierros jne jne. Suomi tarjoaa puitteet, meidan pitais vaan hyodyntaa niita.
Tai ehka haluamme valttya saksalaisten invaasiolta ja sailyttaa Suomen eksoottisena salaisuutena.
Lahipaivina ois tarkoitus kayda Blue Mountaineilla ja Manly Jazz Festivalilla. Stay tuned.
Illalla Sydney Theatreen katsomaan The Lost Echo pt 1. Yksin.
Antti
Tulin juuri tyohaastattelusta. Se oli elamani ensimmainen oikea tyohaastattelu ja hyva maku jai suuhun. Hain nimittain fundraiserin (ei keraa kateislahjoituksi, vaan suostuttelee ihmisia sitoutumaan kuukausittaisiin tukimaksuihin) paikkaa Amnesty Internationalilta. Mun kilpakumppaneina oli Sri Lankasta kotoisin oleva yliopisto-opiskelija, jotain nunnakoulua kayva muija ja yks nainen, jonka alkupera jai hamaran peittoon. Kaikilla muilla oli jotain raskaan tason kokemusta ihmisoikeuksista paitsi mulla. Eipa siina, edustin ihan hyvin itseani ja sain kadullakin kerattya nelja nimea eraan viattoman vangin vapauttamiseksi vaikka olin aluksi ihan jaassa! Englannin kielesta suoritettu laudatur kun ei takaa hannuokkosmaista taitoa puhua ihmisoikeuksista ja niiden rikkomisista, prisoner of conscienceista, Myanmarin oikeusjarjestelmasta ja vapaan sanan merkityksesta. Mutta nelja nimea. Go, mina!
Sainko tyopaikan? Sita en viela tieda. Aikoivat olla yhteydessa viimeistaan ens keskiviikkona jos onnisti. En kylla osaa yhtaan sanoa miten mulla meni noihin kilpailijoihin verrattuna.. Eika mua varsinaisesti harmita, vaikka en tata tyota saakaan. Mutta jos saan, niin se on ainakin haastavaa, hyvin palkattua ja tapaan uusia tyyppeja.
Pohdiskeltakoon tassa myos markkinointia. Suomi on taynna paikkoja, joihin ulkomaalaiset ihastuisivat ikihyviksi. Tunturit, metsat, jarvet, revontulet, nai.. ihmiset, kylla te tiedatte. Talouselamassa eras saksalainen yrityspomo kuvaili Suomea "Euroopan tarkimmin vartioiduksi salaisuudeksi". Miksi? Ei Suomesta tiedeta maailmalla, emme me markkinoi itseamme. Istumme pirtin nurkassa ja tuumailemme jotta ei tasta kukaan kuitenkaan tykkais. Tahan on tultava muutos. Kaykaapa huviksenne katsomassa www.wherethebloodyhellareyou.com ja tuntekaa matkakuumeen nousevan. Miksei netista loydy www.missaperkeleessaluuraat.com -sivustoa, jossa naytettais rakkaan kotomaamme matkailuvaltteja.
Kun Olemme Timon kanssa suunnitelleet itarannikolla reissaamista ja kaikkien huvituksien lapikaymista (sukeltamista, purjehtimista, snorklaamista, uimista etc etc), olemme saaneet korvaamatonta apua Travellers Contact Pointista. Kuuntelimme taalla varmaan tunnin informaatioiskua eri vaihtoehdoista ja kavimme lapi erilaisia esitteita. Kaikki ilmaiseksi. Tama on win-win -tilanne. Me saamme tehtya helposti matkasuunnitelmamme ja hankittua uusia kokemuksia, yrittajat ja Australian valtio keraavat helposti meidan rahat parempaan talteen. Suomeen kaivattaisiin samanlaista (reppu)matkaajille suunnattua avuliasta ja kokonaisvaltaista tietotoimistoa. Mikseivat urbaanit nuoret ympari maailmaa voisi istua Helsingissa jossain backpacker-toimistossa ja varata kunnon paketteja Suomen kiertamiseen: matkahuollon ja VR:n bussipassit, Tunturillenousemis-special ja aitoa poronlihaa Lapinaijan laittamana, koskenlaskupakettikokemus Kuusamossa, varaus jaanmurtajan kyytiin Kemista (hyi!), jarvisuomea luotaava jokilaivakierros jne jne. Suomi tarjoaa puitteet, meidan pitais vaan hyodyntaa niita.
Tai ehka haluamme valttya saksalaisten invaasiolta ja sailyttaa Suomen eksoottisena salaisuutena.
Lahipaivina ois tarkoitus kayda Blue Mountaineilla ja Manly Jazz Festivalilla. Stay tuned.
Illalla Sydney Theatreen katsomaan The Lost Echo pt 1. Yksin.
Antti
24.9.06
Rottia, torakoita, suklaakakkua ja australian lampoennatyksia.
Elikka viimeinkin alkoi ilmestya tanne hostellille niita ilmioita mita sisaan tullessa odotettiinkin: Rottia ja torakoita. Ilmeisesti helle onnistuu houkuttelemaan kyseiset mukavuudenhaluiset riesat koloistaan. Olin aika yllattynyt mennessani laittamaan iltamyohaalla ruokaa ylakerran keittioon, siella olikin valot ja keittiosta kuului myos aanta. Huoneeseen astuessa ei kylla vaan ketaan nakynyt... Sitten alkoi raksuttamaan ku roskis liikkui edestakaisin lattialla, kohta sielta hyokkasi sellainen melko messevan kokoinen rotta, joka syosyi jalkojeni valista ulos ja meinasinki saada jonkunlaisen sydankohtauksen hyvin nuorella ialla. Torakoita on myos alkanut ilmestymaan kaytaville, keittioon, vessaan jne. Onneksi sentaan niita ei viela meidan huoneessa ole.
Niin taalla mina sitten postaan helvetti soikoon, kello on 3:18 yolla ja nuo saatanan korealaiset varaa aikoja hostellin ainoalle koneelle johonkin kahteen asti yolla. Sinnikkyys palkitaan ja sain viimeinkin vallattua masiinan itselleni hoitaakseni ihmisuhteita suomeenkin pain. Ulkona raivoaa aika kova tuuli ku irtoroskat kiitaa satasta tosta ulko-oven ohi ja meininki on muutenki aika aavemainen ku tuuli ujeltaa tan paskan hostellin rakenteissa. Kunhan tuohon oven taakse ilmestyy se jeppe, joka ampuu laukauksia silloin talloin taalla wolloomolloossa niin homma alkaa olla purkissa.
Ja seuraavaksi saa, elikka taalla podetaan jotain kovimpia helteita sataan vuoteen. Puskapalot raivoaa sydneyn ulkopuolella ja mittari naytti tanaan 33 astetta, se olikin tarpeeksi hyva syy polttaa itsensa rannalla, kuten mina paatin tehda ja nyt olenkin tallainen vaalea/ruskea/punainen ihonvariltani. Helteet jatkuu tallaisina pitkalle ensiviikkoon ja muistutan ihmisia siita ettei kesa tosiaan ole viela edes alkanut taalla.
Tekemisista sen verran, etta tanaan kaytiin bondi beachilla (australian kuuluisin ranta), joka olikin tupaten taynna vakea. Eilen siella oli kuulemma pyorinyt haita, mutta tanaan pettymyksekseni antti tulikin vedesta yhtena kappaleena. Kamera oli mukana, akku tosin ei niin emme voi valittaa visuaalisia tunnelmia kyseisesta paikasta. Bondi ei minusta ollut mitenkaan kauhean poikkeava manly beachiin nahden, mutta ei ollut niita typeria puita varjostamassa rantaa joka oli plussaa.
Listaan tahan nyt muutakin mita nyt tulee mieleen epamaaraisessa aikajarjestyksessa, eli sydney toweriin mentaessa kannattaa ottaa huomioon huomattava opiskelija-alennus = 6 dollaria. Taman saa vilauttamalla virkailijalle a. suomen lukiolaistenliiton korttia tai b. raahen kaupungin kirjastokorttia. "Is this a student card" "yes, of course". Kavimme myos katsomassa teatteria old fitzeroy pubissa, esitys kertoi sodasta josta en tieda historiallisesti juurikaan mitaan, mutta viihdyin siita huolimatta. Opinpahan esityksesta ainakin yhden totuuden jota en itse osannu pukea yhta hyvin sanoiksi, eli "irlantilaiset ovat euroopan neekereita". Olemme myos onnistuneet sopimaan parit alustavat starcraft mittelot humalassa humalaisten korealaisten kanssa, mutta he ilmeisesti janistivat, koska heista ei seuraavana paivana mitaan kuulunutkaan. Maine ilmeisesti kulkee edellamme. Antti sai kokea myos australialaista kahvilakulttuuria parhaimmillaan havittuaan mittelon jarkyttavan kokoiselle suklaakakun siivulle paikallisessa kahvilassa. Se on pelottavaa katseltavaa kuin noinkin suklaanhimoinen tyyppi vaantaa itku silmassa viimeista paria lusikallista ja hokee "ei vaan pysty syomaan enempaa". Tastakin lystista piti maksaa kaakaon kanssa 10 dollaria. Tapasimme bondilla myos suomalaisen tyton joka oli toissa ravintolassa missa satuimme syomaan. Han oli ollut taalla 2,5 kuukautta ja ei osannut puhua suomea enaa juuri nimeksikkaan :D. Pelottava skenaario, mutta noin voi kayda jos matkustaa yksin ja asioi vaan englanniksi. Eilen saimme myos varmalta taholta tietaa etta hostellimme siivooja varastelee sivutoimena tyttojen pikkuhousuja roskisten tyhjentamisen sivussa. Hostellin asukkaista voisi myos laittaa mainintoja ja olemme myos nimenneet muutamia "mielenkiintoisia" henkiloita: "se haiseva laski tv-huoneesta" "viiksinainen" "irlantilaiset lesbot" "boris", huonetoverimme ja muutenkin erittain mielenkiintoinen tuttavuus. Valitettavasti onnistuimme havittamaan hanen lempivideonsa, point breakin ja odotan puukkoa lahioina. Kirsikkana kakun paalla juuri asken ohitseni kiisi viela yon piristykseksi irkkumuija pokaamansa hoidon kanssa painamaan toisiaan tuonne tv-huoneeseen, ah tata idyllia ja romantiikkaa.
Jotain mielestani mielenkiintoista jaa nyt sanomatta, mutta se menkoon vasymyksen piikkiin ja se etten myoskaan jaksa nyt heti korjata kaikkea mita tuonne sepostin. Paikkailen virheet sitte joskus ja pistetaan lisaa kuulumisia, ensi viikolla asioiden hetkista jarkkaamista ja ehka valmisteluja kohti hedelmanpoimintahelvettia.
-Timo
Niin taalla mina sitten postaan helvetti soikoon, kello on 3:18 yolla ja nuo saatanan korealaiset varaa aikoja hostellin ainoalle koneelle johonkin kahteen asti yolla. Sinnikkyys palkitaan ja sain viimeinkin vallattua masiinan itselleni hoitaakseni ihmisuhteita suomeenkin pain. Ulkona raivoaa aika kova tuuli ku irtoroskat kiitaa satasta tosta ulko-oven ohi ja meininki on muutenki aika aavemainen ku tuuli ujeltaa tan paskan hostellin rakenteissa. Kunhan tuohon oven taakse ilmestyy se jeppe, joka ampuu laukauksia silloin talloin taalla wolloomolloossa niin homma alkaa olla purkissa.
Ja seuraavaksi saa, elikka taalla podetaan jotain kovimpia helteita sataan vuoteen. Puskapalot raivoaa sydneyn ulkopuolella ja mittari naytti tanaan 33 astetta, se olikin tarpeeksi hyva syy polttaa itsensa rannalla, kuten mina paatin tehda ja nyt olenkin tallainen vaalea/ruskea/punainen ihonvariltani. Helteet jatkuu tallaisina pitkalle ensiviikkoon ja muistutan ihmisia siita ettei kesa tosiaan ole viela edes alkanut taalla.
Tekemisista sen verran, etta tanaan kaytiin bondi beachilla (australian kuuluisin ranta), joka olikin tupaten taynna vakea. Eilen siella oli kuulemma pyorinyt haita, mutta tanaan pettymyksekseni antti tulikin vedesta yhtena kappaleena. Kamera oli mukana, akku tosin ei niin emme voi valittaa visuaalisia tunnelmia kyseisesta paikasta. Bondi ei minusta ollut mitenkaan kauhean poikkeava manly beachiin nahden, mutta ei ollut niita typeria puita varjostamassa rantaa joka oli plussaa.
Listaan tahan nyt muutakin mita nyt tulee mieleen epamaaraisessa aikajarjestyksessa, eli sydney toweriin mentaessa kannattaa ottaa huomioon huomattava opiskelija-alennus = 6 dollaria. Taman saa vilauttamalla virkailijalle a. suomen lukiolaistenliiton korttia tai b. raahen kaupungin kirjastokorttia. "Is this a student card" "yes, of course". Kavimme myos katsomassa teatteria old fitzeroy pubissa, esitys kertoi sodasta josta en tieda historiallisesti juurikaan mitaan, mutta viihdyin siita huolimatta. Opinpahan esityksesta ainakin yhden totuuden jota en itse osannu pukea yhta hyvin sanoiksi, eli "irlantilaiset ovat euroopan neekereita". Olemme myos onnistuneet sopimaan parit alustavat starcraft mittelot humalassa humalaisten korealaisten kanssa, mutta he ilmeisesti janistivat, koska heista ei seuraavana paivana mitaan kuulunutkaan. Maine ilmeisesti kulkee edellamme. Antti sai kokea myos australialaista kahvilakulttuuria parhaimmillaan havittuaan mittelon jarkyttavan kokoiselle suklaakakun siivulle paikallisessa kahvilassa. Se on pelottavaa katseltavaa kuin noinkin suklaanhimoinen tyyppi vaantaa itku silmassa viimeista paria lusikallista ja hokee "ei vaan pysty syomaan enempaa". Tastakin lystista piti maksaa kaakaon kanssa 10 dollaria. Tapasimme bondilla myos suomalaisen tyton joka oli toissa ravintolassa missa satuimme syomaan. Han oli ollut taalla 2,5 kuukautta ja ei osannut puhua suomea enaa juuri nimeksikkaan :D. Pelottava skenaario, mutta noin voi kayda jos matkustaa yksin ja asioi vaan englanniksi. Eilen saimme myos varmalta taholta tietaa etta hostellimme siivooja varastelee sivutoimena tyttojen pikkuhousuja roskisten tyhjentamisen sivussa. Hostellin asukkaista voisi myos laittaa mainintoja ja olemme myos nimenneet muutamia "mielenkiintoisia" henkiloita: "se haiseva laski tv-huoneesta" "viiksinainen" "irlantilaiset lesbot" "boris", huonetoverimme ja muutenkin erittain mielenkiintoinen tuttavuus. Valitettavasti onnistuimme havittamaan hanen lempivideonsa, point breakin ja odotan puukkoa lahioina. Kirsikkana kakun paalla juuri asken ohitseni kiisi viela yon piristykseksi irkkumuija pokaamansa hoidon kanssa painamaan toisiaan tuonne tv-huoneeseen, ah tata idyllia ja romantiikkaa.
Jotain mielestani mielenkiintoista jaa nyt sanomatta, mutta se menkoon vasymyksen piikkiin ja se etten myoskaan jaksa nyt heti korjata kaikkea mita tuonne sepostin. Paikkailen virheet sitte joskus ja pistetaan lisaa kuulumisia, ensi viikolla asioiden hetkista jarkkaamista ja ehka valmisteluja kohti hedelmanpoimintahelvettia.
-Timo
20.9.06
Tyo se miehen tiella pittaa
Niin rahvaanomaista kuin se onkin, olemme alkaneet etsia toita. Maanantaina herasimme aikaisin aamulla ja lahdimme lukemaan Travellers Contact Pointin tyopaikkailmoituksia ja laitettiin parit mailit tiedustelumailit vetamaan. Kaytiin myos Ministry Of Paintball -nimisessa lafkassa kysymassa toita, joita oiskin tarjolla ensi viikosta alkaen. Taitaa kuitenkin jaada valiin, kun pelkka myyntisuorituksiin perustuva palkka haiskahtaa liikaa movelta. Lisaksi firman tiloissa oli seinalla isot "Golden rules of direct marketing" -plakaatit. Ehkapa sitten noihin hommiin, jos ei muuta keksi.. Suklaakaupastakin ehdin jo kysya toita, mutta eivat ota kuulemma valiaikaistyontekijaa. Muuten ois ollu soppeli duuni. "Are you friendly, hard working person and LOVE CHOCOLATE?"
Sain kuitenkin tanaan puhelun eraalta markkinointitoimistolta, joka keraa Amnestylle rahaa. Olin pistanyt sinne mailia korostaen erinomaisen pitkaa rahankerayshistoriaani koskien suomalaisia sotainvalideja. Tyohaastatteluun ensi viikolla! Jos hyvin kay, alan fundraiseriksi ihmisoikeuksien puolesta ja Timosta tulee taidekauppias..
Kohta meidat loytaa myos Momentum Consulting -henkilostonvuokrausfirman listoilta, eli sitakin kautta saattaa tulla duunii vastaan. Saas nahda. Vahan ollaan silleen mietitty tata hommaa, etta jos ei taalta parissa viikossa toita heru, vaihdetaan maisemaa pohjoisemmaksi. Tai no kyllahan taalla parissa viikossa aina JOTAIN tyota saa, mutta homman mielekkyys onkin eri asia. Ite oon kuitenki lukenu pelia silla tavalla, ettei nyt huonoimmasta paikasta kannata aloittaa kysymaan.
Alkuviikosta ollaan toiden etsimisen lisaksi lahinna vietetty aikaa suomalaisten backpacker-tyttojen kanssa korttia pelaten. Ja loydettiin halpaa valkoviinia, neljan litran tonkka 12 dollarilla (= 7,2 euroa). Eihan sita sitten jaksanut edes muuttaa toiseen hostelliin, vaan edelleen samassa paikassa majaillaan. Hintakin halpenee sita mukaa mita kauemmin viivytaan. Maksoimme viikosta enaa 90$ entisen 95$ sijasta. Ja oikea hintahan tuosta meidan huoneesta ois alunperin ollut 100$ :D. Tata on hyva verrata Wake Uppiin, joka on todella iso ja suosittu hostelli, mutta jossa jouduimme maksamaan kolmesta yosta 81 dollaria.
Aussikulttuuria on tarkasteltu nyt lahinna television valityksella. Taalla eraassa paikallisessa koulussa oli siirrytty terveelliseen arkiruokaan grillimattojen sijasta, mutta parin koululaisen aidit valittivat MacDonalds-tilauksia penskoille koulun aidan valista. Halusivat kuulemma antaa naille ala-asteikaisille lapsille vain VAIHTOEHDON. Siirtynevat seuraavaksi kaupittelemaan viinaa ja naisia.
Vahan meinas naurattaa, kun katseltiin telkusta Go Wild! -ohjelmaa, jossa tutustuttiin uuteen ja eksoottiseen lajiin, hiihtamiseen. Taustalla soi mahtipontinen musiikki kun koululaishiihtaja naytti vahan mallia ja viehkea aani selosti taustalla hiihtamisen tekniikasta. Harmi vaan, etta koko ohjelmassa nakyvista koululaisista kukaan ei osannut hiihtaa :D. Kaikki lahinna juoksivat sukset jalassa. Itsekaan en mikaan hiihtajaguru ole, mutta voin sanoa etta mun tekniikka on puhdasta MM-tasoa naihin paikallisiin verrattuna.
Kengurunliha on muuten ihan patevaa. Protskuja loytynee lahemmas 30g sadan gramman lihakimpaletta kohti. Rasvaa on vaivaiset pari grammaa. Wee-hee! Tanaan syotiinkin ulkona eraalla food courtilla: Miniwokkipannullinen vihanneksia (oli jopa hyvia!!) ja mustekalaa, miso-keitto, riisi- ja maustekuppi ja kaikki tama vain 4,2 euroa.
Antti
Huom. Pyrimme juuri talla hetkella uppimaan kaikki ottamamme kuvat ja videot nettiin. Tsekkaa!
PS. Pitaa viela mainita, etta lampotilathan on tanaan ja eilen ollu lahella kolmeakymmenta ja sama setti jatkuu loppuviikosta. Vaikea tajuta etta nama ei ole niita kesan ainoita kuumia paivia, vaan tata se on koko kesan. Taitaa valtameria taas kutsua poikia kohta.. Suomen saasta kuulisin kernaasti :>
Sain kuitenkin tanaan puhelun eraalta markkinointitoimistolta, joka keraa Amnestylle rahaa. Olin pistanyt sinne mailia korostaen erinomaisen pitkaa rahankerayshistoriaani koskien suomalaisia sotainvalideja. Tyohaastatteluun ensi viikolla! Jos hyvin kay, alan fundraiseriksi ihmisoikeuksien puolesta ja Timosta tulee taidekauppias..
Kohta meidat loytaa myos Momentum Consulting -henkilostonvuokrausfirman listoilta, eli sitakin kautta saattaa tulla duunii vastaan. Saas nahda. Vahan ollaan silleen mietitty tata hommaa, etta jos ei taalta parissa viikossa toita heru, vaihdetaan maisemaa pohjoisemmaksi. Tai no kyllahan taalla parissa viikossa aina JOTAIN tyota saa, mutta homman mielekkyys onkin eri asia. Ite oon kuitenki lukenu pelia silla tavalla, ettei nyt huonoimmasta paikasta kannata aloittaa kysymaan.
Alkuviikosta ollaan toiden etsimisen lisaksi lahinna vietetty aikaa suomalaisten backpacker-tyttojen kanssa korttia pelaten. Ja loydettiin halpaa valkoviinia, neljan litran tonkka 12 dollarilla (= 7,2 euroa). Eihan sita sitten jaksanut edes muuttaa toiseen hostelliin, vaan edelleen samassa paikassa majaillaan. Hintakin halpenee sita mukaa mita kauemmin viivytaan. Maksoimme viikosta enaa 90$ entisen 95$ sijasta. Ja oikea hintahan tuosta meidan huoneesta ois alunperin ollut 100$ :D. Tata on hyva verrata Wake Uppiin, joka on todella iso ja suosittu hostelli, mutta jossa jouduimme maksamaan kolmesta yosta 81 dollaria.
Aussikulttuuria on tarkasteltu nyt lahinna television valityksella. Taalla eraassa paikallisessa koulussa oli siirrytty terveelliseen arkiruokaan grillimattojen sijasta, mutta parin koululaisen aidit valittivat MacDonalds-tilauksia penskoille koulun aidan valista. Halusivat kuulemma antaa naille ala-asteikaisille lapsille vain VAIHTOEHDON. Siirtynevat seuraavaksi kaupittelemaan viinaa ja naisia.
Vahan meinas naurattaa, kun katseltiin telkusta Go Wild! -ohjelmaa, jossa tutustuttiin uuteen ja eksoottiseen lajiin, hiihtamiseen. Taustalla soi mahtipontinen musiikki kun koululaishiihtaja naytti vahan mallia ja viehkea aani selosti taustalla hiihtamisen tekniikasta. Harmi vaan, etta koko ohjelmassa nakyvista koululaisista kukaan ei osannut hiihtaa :D. Kaikki lahinna juoksivat sukset jalassa. Itsekaan en mikaan hiihtajaguru ole, mutta voin sanoa etta mun tekniikka on puhdasta MM-tasoa naihin paikallisiin verrattuna.
Kengurunliha on muuten ihan patevaa. Protskuja loytynee lahemmas 30g sadan gramman lihakimpaletta kohti. Rasvaa on vaivaiset pari grammaa. Wee-hee! Tanaan syotiinkin ulkona eraalla food courtilla: Miniwokkipannullinen vihanneksia (oli jopa hyvia!!) ja mustekalaa, miso-keitto, riisi- ja maustekuppi ja kaikki tama vain 4,2 euroa.
Antti
Huom. Pyrimme juuri talla hetkella uppimaan kaikki ottamamme kuvat ja videot nettiin. Tsekkaa!
PS. Pitaa viela mainita, etta lampotilathan on tanaan ja eilen ollu lahella kolmeakymmenta ja sama setti jatkuu loppuviikosta. Vaikea tajuta etta nama ei ole niita kesan ainoita kuumia paivia, vaan tata se on koko kesan. Taitaa valtameria taas kutsua poikia kohta.. Suomen saasta kuulisin kernaasti :>
17.9.06
North Head ja Manly Beach
Tanaan runtattiin itsemme hereille jo kahdeksan maissa, koska lauantai meni jokseenkin nukkuessa. Ehka edellisyon klubituksella (ministry of soundin Housexy Tank-klubilla) on jotain tekemista asian kanssa.. Aikaisen heratyksen ansiosta ehdimme talsia Sydneyn maratonin mukana kohti satamaa. Jatkoimme matkaa lautalla ja Manly Beachilla oltiin joskus puolen paivan maissa. Aurinko oli tietenkin mennyt pilveen, joten vaeltelimme North Headille. Kyseessa on tuommoinen kallioinen niemi, jonka edesta Sydneyn lapi virtaava Parramatta-joki kulkee. Etelaisella puolella on sitten South Head. Nakymat paikasta olivat uskomattomat ja moni pariskunta olikin hengailemassa piknik-korien kera. Kuvia loytyy netista heti kun saadaan upittua. Voi menna aikaa.
Tyynessa valtameressa uituaan sita tajuaa, kuinka vahasuolaista murtovetta Pohjanlahti oikeastaan onkaan. Mikonkarin vesi on kuin kaivosta nostettua verrattuna ison valtameren lahes kyllaiseen suolaliuokseen. Mutta ne aallot! Kiva oli niilla opetella ratsastamaan. Kaipa surffausta vois joskus koettaa.. Rannalla makoillessa alkoi jo tuntua, etta tahan australialaiseen elamantyyliin vois tottua. Kun viela iskee ne 30C asteen helteet..
Tanaan tormattiin myos tahan astisista australia-kusetuksista kirkkaimpaan karkikastiin ja se kiilas heti paskojen nettikahviloiden edelle. Elikka kaupassa x on aurinkolasihylly, jossa on yllatys, yllatys aurinkolaseja. Hyllyn ylareunassa lukee isolla "police" ja "nike" mutta kun tarkemmin asiaa katsoo niin naiden merkkien alapuolelta loytyy pienta pranttia jossa lukee seuraavaa "In no way do we represent the above mentioned companies. We just ask the consumer to compare the prices to the above mentioned name brands." Etta niin, kannattaa tosiaan pitaa silmat auki kun menee ostamaan jotain armanin tuotteita.
Ei enempaa talla kertaa, koska aikamme nettikahvilassa on rajallinen, mutta lisakuulumisia heti kun kerkeaa. Terveisin antti ja timo from oz.
Tyynessa valtameressa uituaan sita tajuaa, kuinka vahasuolaista murtovetta Pohjanlahti oikeastaan onkaan. Mikonkarin vesi on kuin kaivosta nostettua verrattuna ison valtameren lahes kyllaiseen suolaliuokseen. Mutta ne aallot! Kiva oli niilla opetella ratsastamaan. Kaipa surffausta vois joskus koettaa.. Rannalla makoillessa alkoi jo tuntua, etta tahan australialaiseen elamantyyliin vois tottua. Kun viela iskee ne 30C asteen helteet..
Tanaan tormattiin myos tahan astisista australia-kusetuksista kirkkaimpaan karkikastiin ja se kiilas heti paskojen nettikahviloiden edelle. Elikka kaupassa x on aurinkolasihylly, jossa on yllatys, yllatys aurinkolaseja. Hyllyn ylareunassa lukee isolla "police" ja "nike" mutta kun tarkemmin asiaa katsoo niin naiden merkkien alapuolelta loytyy pienta pranttia jossa lukee seuraavaa "In no way do we represent the above mentioned companies. We just ask the consumer to compare the prices to the above mentioned name brands." Etta niin, kannattaa tosiaan pitaa silmat auki kun menee ostamaan jotain armanin tuotteita.
Ei enempaa talla kertaa, koska aikamme nettikahvilassa on rajallinen, mutta lisakuulumisia heti kun kerkeaa. Terveisin antti ja timo from oz.
15.9.06
Yhteystietoja
Puhelinnumerot:
Antti +61 41 928 5587
Timo +61 41 749 0878
Mailit:
etunimi.sukunimi@gmail.com
Kirjeet, korit ja paketit taas loytaa perille osoitteilla:
Antti Jokela TCP# 2842 AUS
C/- Travellers Contact Point
Level 7, Dymocks Building
428 George Street
Sydney NSW 2000
ja
Timo Hyvari TCP# 2843 AUS
C/- Travellers Contact Point
Level 7, Dymocks Building
428 George Street
Sydney NSW 2000
Antti +61 41 928 5587
Timo +61 41 749 0878
Mailit:
etunimi.sukunimi@gmail.com
Kirjeet, korit ja paketit taas loytaa perille osoitteilla:
Antti Jokela TCP# 2842 AUS
C/- Travellers Contact Point
Level 7, Dymocks Building
428 George Street
Sydney NSW 2000
ja
Timo Hyvari TCP# 2843 AUS
C/- Travellers Contact Point
Level 7, Dymocks Building
428 George Street
Sydney NSW 2000
Raahe on kuitenkin minun kaupunkini
Viikko sitten lahdin Helsingista.
Taidanpa vahan listailla mun ja Timon tekemisia kuluneella viikolla ja kertoa fiiliksia mita tama kaupunki herattaa.
Kaytiin paikallinen iso Casino tsekkaamassa, mutta kun ei Panu ollut mukana, ei ollu paljo hold'em -poytiin asiaa. Siella kylla kiersi iso raha ja paikka oli itsessaan megalomaaninen. Kuvia ei valitettavasti saanut ottaa. Bon CV, mais.. ei ole Aviationin voittanutta.
Paikan korkeimmasta tornista on tullut myos katseltua maisemia ja aamulenkkeja juostu nyt pari kertaa Royal Botanic Gardenissa. Holkkamaisemat on siis vahan eri tasoa kuin kotona, taalla kun voit ihailla sita oopperataloa ja siltaa!
Nain isosta kaupungista kylla loytaa hyvanpaivantuttuja ja juhlimisseuraa helposti. Eilen kun odoteltiin soittoa amerikkalaistutuilta, mentiin paikalliseen, Old Fritzroy Hoteliin, yhdelle. Hyva musa, kiva paikka, hyva palvelu. Suosittelen. Sinnepa sitten pommittikin toisen viinilasin kohdalla iso nuorisoseurue laheisesta hostellista. Pubikierroksella kuulemma. Liityttiin seuraan ja sehan oli puhdasta voittoa. Shop2earn!! Nimittain kun vaihdettiin seuraavaan baariin, lyotiin ovella kuusi ("only one per person") drinkkilippua kouraan ja baarissa sisalla kannettiin ilmaista olutta tarjolle. Hauskaa oli, mutta eipa siitakaan mitaan pysyvia ystavia jaanyt kateen. Tosin britti-jamppa Lee taidetaan etsia kasiimme uudestaan, se oli sen verta hauska kaveri. Omia ystavia tassa on ikava. Onhan taalla paljon bilettamismahdollisuuksia, mutta ne vievat rahaa. Kaipaan semmosta pienta, halpaa kellarihengailua tai ruuanlaittoa Panun kanssa, viinia ja suklaata Hannulla, yms yms. Nama suuren kaupungit mahdollisuudetkin tuntus hienommalta jos ois enemma ystavia ymparilla. Enka sano etteiko Timon kans tulis toimeen tai ei olis hauskaa, mutta kyllaha ois aina kiva tuntea enamman porukkaa. Onhan tassa tosin aikaa, ja tanaankin varmaan lahdetaan suomalaisten tyttojen kans ulos iltaa viettamaan.
Suuren kaupungin katuja on kiva tallata kun lapuissa looppaa suomihiphoppia.
Toivoisin, etta ihmiset hymyilis kadulla enemman.
Toivoisin, etta tekoystavallisyys katoais johonkin mihin aurinko ei paista.
Toivoisin, etta taalla nakyva aito ystavallisyys leviais joka maahan.
Kuvia valuu shadowiin. Valitettavasti ne tulee monesta eri lahteesta, joten nimeamiskaytonto vahan pissii. Saas nahda milloin sinne saa kaiken matskun laitettua. Vahan hidasta tama uploadaaminen.
Kommentit on nyt taas auki.
Antti
Taidanpa vahan listailla mun ja Timon tekemisia kuluneella viikolla ja kertoa fiiliksia mita tama kaupunki herattaa.
Kaytiin paikallinen iso Casino tsekkaamassa, mutta kun ei Panu ollut mukana, ei ollu paljo hold'em -poytiin asiaa. Siella kylla kiersi iso raha ja paikka oli itsessaan megalomaaninen. Kuvia ei valitettavasti saanut ottaa. Bon CV, mais.. ei ole Aviationin voittanutta.
Paikan korkeimmasta tornista on tullut myos katseltua maisemia ja aamulenkkeja juostu nyt pari kertaa Royal Botanic Gardenissa. Holkkamaisemat on siis vahan eri tasoa kuin kotona, taalla kun voit ihailla sita oopperataloa ja siltaa!
Nain isosta kaupungista kylla loytaa hyvanpaivantuttuja ja juhlimisseuraa helposti. Eilen kun odoteltiin soittoa amerikkalaistutuilta, mentiin paikalliseen, Old Fritzroy Hoteliin, yhdelle. Hyva musa, kiva paikka, hyva palvelu. Suosittelen. Sinnepa sitten pommittikin toisen viinilasin kohdalla iso nuorisoseurue laheisesta hostellista. Pubikierroksella kuulemma. Liityttiin seuraan ja sehan oli puhdasta voittoa. Shop2earn!! Nimittain kun vaihdettiin seuraavaan baariin, lyotiin ovella kuusi ("only one per person") drinkkilippua kouraan ja baarissa sisalla kannettiin ilmaista olutta tarjolle. Hauskaa oli, mutta eipa siitakaan mitaan pysyvia ystavia jaanyt kateen. Tosin britti-jamppa Lee taidetaan etsia kasiimme uudestaan, se oli sen verta hauska kaveri. Omia ystavia tassa on ikava. Onhan taalla paljon bilettamismahdollisuuksia, mutta ne vievat rahaa. Kaipaan semmosta pienta, halpaa kellarihengailua tai ruuanlaittoa Panun kanssa, viinia ja suklaata Hannulla, yms yms. Nama suuren kaupungit mahdollisuudetkin tuntus hienommalta jos ois enemma ystavia ymparilla. Enka sano etteiko Timon kans tulis toimeen tai ei olis hauskaa, mutta kyllaha ois aina kiva tuntea enamman porukkaa. Onhan tassa tosin aikaa, ja tanaankin varmaan lahdetaan suomalaisten tyttojen kans ulos iltaa viettamaan.
Suuren kaupungin katuja on kiva tallata kun lapuissa looppaa suomihiphoppia.
Toivoisin, etta ihmiset hymyilis kadulla enemman.
Toivoisin, etta tekoystavallisyys katoais johonkin mihin aurinko ei paista.
Toivoisin, etta taalla nakyva aito ystavallisyys leviais joka maahan.
Kuvia valuu shadowiin. Valitettavasti ne tulee monesta eri lahteesta, joten nimeamiskaytonto vahan pissii. Saas nahda milloin sinne saa kaiken matskun laitettua. Vahan hidasta tama uploadaaminen.
Kommentit on nyt taas auki.
Antti
11.9.06
BEST OFFER AVAILABLE!
Anttihan tuossa paaasiallisesti selostikin viime paivien kuulumiset, mutta itse voisin laittaa hiukan nakokulmaa naihin pikkuseikkoihin joita kannattaa ottaa huomioon Sydneyssa. Esimerkiksi jos nyt satut olemaan sokea niin sinulla ei ole mitaa toivoa kereta liikennevaloissa tien yli, jalankulkijoiden vihrea valo palaa korkeintaan kolme sekuntia ja ei yhtaan enempaa, se on melko hektista katseltavaa kuin vaahtopaiset australilaiset yrittavat tien yli ennen ensimmaista autoryoppya.
Mainostuksesta sen verran, etta se on helvetin kursailematonta paskanjauhantaa. Jokainen tuote on vahintaankin se paras, halvin ja ainoa oikea valinta muun paskan joukosta ja hinnat vaihtelee ihan jarkyttavasti. Tonnikalapurkista voit halutessasi maksaa 5 dollaria = 2,75 euroa, joka on ihan sumeilematonta ryostoa. Tama seikka ostoksilla aiheuttaa lisavaivaa, koska aina pitaa olla varuillaan ettei nyt vahingossa maksa kolminkertaisesti verrattuna johonkin muuhun vastaavaan tuotteeseen. Kaikki ovat toki ystavallisia myydessa tuotteitaan, mutta hymy on petollista, silla jos et muista mainita etta jossain kyltissa sanottiin etta saa 15% alennusta sita ei kylla sinulle varmasti anneta. Olemme kayneet samassa nettikahvilassa jo nelja kertaa ja joka kerta selviaa jotain uutta jota ei aikaisemmin tiettty, onneksi vain ensimmainen kerta oli kalliimpi 3,5 dollaria/tunti kuin nama nykyiset 2dollaria/tunti. Toki tassakin asiassa 61 minuuttia on kaksi tuntia, etta joo.
Baareista sen verran, etta musiikki on parempaa homobaareissa, mutta olut on kalliimpaa. Toki jopa talla ulkonaolla irtoaa ilmaisia drinkkeja 150 senttia pitkilta aasialaisilta pygmeilta, mutta se on eriasia sitten etta haluaako tuollaiseen itsensa myyntiin sortua. Miksi tiedan jotain tallaista menee antin piikkiin, sita kun valitsee baarit sen mukaan etta ovelta nakyy pari hyvannakoista muijaa ja musiikki hyvaa. Musiikki oli kylla hyvaa, muijat tosin kiinnostuneita toisistaan ja pelkka oluen hinta tuntui perseeseen raiskaamiselta. Yleisesti ottaen baareissa olut maksaa sellaiset 5 dollaria = tonnikalapurkin verran, joka ei ole alytonta ryostoa ja viinia saa neljan litran tonkissa hintaan 3 dollaria. Jos humalaa kaipaa niin apu ei ole kaukana tassakaan tapauksessa.
Omista fiiliksista tahan loppuun sen verran, etta taalla oleminen alkaa tuntua helpommalta ja on helpompi alkaa nauttimaan asioista sen sijaan, etta keskittyisi vaan hukassa olemiseen. Ei sita ihan suoraan osaa sopeutua tallaiseen ymparistoon kun en muista kayneeni muualla kuin raahe-oulu + armeija valilla pariin vuoteen (surullista, tiedan). Asuinpaikka tosiaan pistettiin vaihtoon ja saas nahda millaiseen seuraan sita talla kertaa joutuu, irlantilaisetkaan eivat arsyta yhta paljon enaa kuin tullessa ja varmaa lahdemme heidan kanssaan viettamaan iltaa alakerran baariin. Jaksamisia sinne Suomeenki pain.
-Timo
Mainostuksesta sen verran, etta se on helvetin kursailematonta paskanjauhantaa. Jokainen tuote on vahintaankin se paras, halvin ja ainoa oikea valinta muun paskan joukosta ja hinnat vaihtelee ihan jarkyttavasti. Tonnikalapurkista voit halutessasi maksaa 5 dollaria = 2,75 euroa, joka on ihan sumeilematonta ryostoa. Tama seikka ostoksilla aiheuttaa lisavaivaa, koska aina pitaa olla varuillaan ettei nyt vahingossa maksa kolminkertaisesti verrattuna johonkin muuhun vastaavaan tuotteeseen. Kaikki ovat toki ystavallisia myydessa tuotteitaan, mutta hymy on petollista, silla jos et muista mainita etta jossain kyltissa sanottiin etta saa 15% alennusta sita ei kylla sinulle varmasti anneta. Olemme kayneet samassa nettikahvilassa jo nelja kertaa ja joka kerta selviaa jotain uutta jota ei aikaisemmin tiettty, onneksi vain ensimmainen kerta oli kalliimpi 3,5 dollaria/tunti kuin nama nykyiset 2dollaria/tunti. Toki tassakin asiassa 61 minuuttia on kaksi tuntia, etta joo.
Baareista sen verran, etta musiikki on parempaa homobaareissa, mutta olut on kalliimpaa. Toki jopa talla ulkonaolla irtoaa ilmaisia drinkkeja 150 senttia pitkilta aasialaisilta pygmeilta, mutta se on eriasia sitten etta haluaako tuollaiseen itsensa myyntiin sortua. Miksi tiedan jotain tallaista menee antin piikkiin, sita kun valitsee baarit sen mukaan etta ovelta nakyy pari hyvannakoista muijaa ja musiikki hyvaa. Musiikki oli kylla hyvaa, muijat tosin kiinnostuneita toisistaan ja pelkka oluen hinta tuntui perseeseen raiskaamiselta. Yleisesti ottaen baareissa olut maksaa sellaiset 5 dollaria = tonnikalapurkin verran, joka ei ole alytonta ryostoa ja viinia saa neljan litran tonkissa hintaan 3 dollaria. Jos humalaa kaipaa niin apu ei ole kaukana tassakaan tapauksessa.
Omista fiiliksista tahan loppuun sen verran, etta taalla oleminen alkaa tuntua helpommalta ja on helpompi alkaa nauttimaan asioista sen sijaan, etta keskittyisi vaan hukassa olemiseen. Ei sita ihan suoraan osaa sopeutua tallaiseen ymparistoon kun en muista kayneeni muualla kuin raahe-oulu + armeija valilla pariin vuoteen (surullista, tiedan). Asuinpaikka tosiaan pistettiin vaihtoon ja saas nahda millaiseen seuraan sita talla kertaa joutuu, irlantilaisetkaan eivat arsyta yhta paljon enaa kuin tullessa ja varmaa lahdemme heidan kanssaan viettamaan iltaa alakerran baariin. Jaksamisia sinne Suomeenki pain.
-Timo
Unirytmi ei oikein osu kohdalleen. Kahtena yona on menty aikaisin nukkumaan vain herataksemme keskella yota irlantilaisten mekastukseen. Sittenhan ei auta muutaku lahtea parille iteki. Aamusta voi taas vahan nukkua, mutta paivalla on vasynyt. No, ehka ensi yona jo nukkuminen onnistuu..
Irlantilaiset huonetoverit ovat vahintaanki mielenkiintoisia kavereita. Tyypit on 20-30v ja silti jutut on koko ajan tasoa "did she give you head? did you bang her ass?". Ja ne painivat. Kylla. Ryyppaamisen ohessa kaverit painivat huoneen herruudesta. Rooleja on kolme: kuningas, kuvernoori ja narri. Talla hetkella jako on aika oikeudenmukainen (kickboxer-jatka jatkaa kuninkaana napakoiden palleapotkujen jalkeen). Ja taustalla soi tietenkin koko ajan irlantilainen musiikki (Flocking Molly?).
Mielentila alkaa olla jo hiukan rauhoittunut. Alussa (no vielahan tama sita toki on) oli koko ajan pieni stressi paalla. Mita asioita pitaa hoitaa? Mita seuraavaksi? Mista halvempi asumus? Mista mielenkiintoisia ihmisia ymparille? Mista halpaa ruokaa? Mista liikuntaa? Nyt alkaa suurin osa asioista olla hoidettu ja Sydneyta pystyy tarkastelemaan jo vahan rauhallisemmin. Nahtavyyksien katsominen ollaan tosin jatetty odottamaan aurinkoisempaa kelia. Sen pitaiskin alkaa huomenna..
Ihmiset on kivoja. Jos vahingossa kavelet jonkun reitille, han pyytaa heti anteeksi vaivautuneena. Kaikkialla tervehditaan ja vaihdetaan kuulumisia. Oltiin tuossa Timon kanssa Woolloomoolloossa hengailemassa ja lueskeltiin kadulla Lonely PLanetia kun paikallinen mummo riensi pelastamaan: "Are you lost?". Apua nyt ei varsinaisesti tarvittu, mutta pitkaan siina tuli juteltua. Granny kertoi periaatteekseen sen, etta han huolehtii taalla matkustavista ja muut ihmiset maailmalla huolehtivat hanen 20v-lapsenlapsistaan. Nykyisen hostellin laheisyydessa viehattavin paikka on selvasti China Town. Jos muualla Sydneyssa aasialaisia on paljon, tuolla niita on.. no, mita oletat jos nimi on China Town?! Siella on hyva Paddy's market, vaikakin suurimmassa osassa tavaroista on englanniksi vain ravintosisalto. Valmistus taytyy tehda vahan arpaa heittamalla. Food court on hieno idea: paljon erilaista ruokaa myyvia tiskeja vieri vieressa (thaimaalaista, japanilaista, kiinalaista, intialaista) ja yksi iso ruokailutila poytineen. Tuossa tilassa kun sitten hengailee sata200 aasialaista, on se vaan jotenkin viehattavaa hulinaa. Vaikka en animefriikki olekaan. Aasialaistyylinen peliluola on sitten jo aika yliannostus energiaa. Sielta loytyy raiskintaa, tanssipeleja, ratsastusheppoja, mutta Timon pettymykseksi ei Initial D -rallipelia -> :(.
Huomenna on tosiaan tarkoitus vaihtaa halvempaan kamppaan. Paikka on.. mielenkiintoinen. Alue on Sydneyn vanhimpia ja hostellissa on aika hipahtava meininki. Kirppuja kuulemma loytyy aiemmin mainitun mummon mukaan. Palataan asiaan viikon paasta. Lahella on suuret Botanic Gardensit, joten lenkkeilemaan on helppo lahtea. Tarkoitus on yrittaa valtaa Australian-matkaajien perikirous eli paisuminen vatsalihasten kohdalta.
Yritimme tuossa vuokratakin kamppaa, mutta se nyt ei ihan onnistunut nain vahaksi aikaa (1-2kk). Eipa siella valitystoimistossa silti katseltu pitkin nenaa vaikka selkeasti nuoria ja rahattomia julleja olimmekin. Palvelu oli ystavallista, asiallista ja informatiivista. Katsellaan tassa kuitenkin mahdollisuutta iskeytya jo valmiiksi vuokrattuun kamppaan sharemateiksi.
Lampotila lahtee nousemaan. Tiistaina vain "early fog patches" ja 20C. Perjantaina jo 23C ja "fine" 8).
niinku Pikku-G sanoo: Eipa tassa muutaku etta palataa asiaa
Antti
Irlantilaiset huonetoverit ovat vahintaanki mielenkiintoisia kavereita. Tyypit on 20-30v ja silti jutut on koko ajan tasoa "did she give you head? did you bang her ass?". Ja ne painivat. Kylla. Ryyppaamisen ohessa kaverit painivat huoneen herruudesta. Rooleja on kolme: kuningas, kuvernoori ja narri. Talla hetkella jako on aika oikeudenmukainen (kickboxer-jatka jatkaa kuninkaana napakoiden palleapotkujen jalkeen). Ja taustalla soi tietenkin koko ajan irlantilainen musiikki (Flocking Molly?).
Mielentila alkaa olla jo hiukan rauhoittunut. Alussa (no vielahan tama sita toki on) oli koko ajan pieni stressi paalla. Mita asioita pitaa hoitaa? Mita seuraavaksi? Mista halvempi asumus? Mista mielenkiintoisia ihmisia ymparille? Mista halpaa ruokaa? Mista liikuntaa? Nyt alkaa suurin osa asioista olla hoidettu ja Sydneyta pystyy tarkastelemaan jo vahan rauhallisemmin. Nahtavyyksien katsominen ollaan tosin jatetty odottamaan aurinkoisempaa kelia. Sen pitaiskin alkaa huomenna..
Ihmiset on kivoja. Jos vahingossa kavelet jonkun reitille, han pyytaa heti anteeksi vaivautuneena. Kaikkialla tervehditaan ja vaihdetaan kuulumisia. Oltiin tuossa Timon kanssa Woolloomoolloossa hengailemassa ja lueskeltiin kadulla Lonely PLanetia kun paikallinen mummo riensi pelastamaan: "Are you lost?". Apua nyt ei varsinaisesti tarvittu, mutta pitkaan siina tuli juteltua. Granny kertoi periaatteekseen sen, etta han huolehtii taalla matkustavista ja muut ihmiset maailmalla huolehtivat hanen 20v-lapsenlapsistaan. Nykyisen hostellin laheisyydessa viehattavin paikka on selvasti China Town. Jos muualla Sydneyssa aasialaisia on paljon, tuolla niita on.. no, mita oletat jos nimi on China Town?! Siella on hyva Paddy's market, vaikakin suurimmassa osassa tavaroista on englanniksi vain ravintosisalto. Valmistus taytyy tehda vahan arpaa heittamalla. Food court on hieno idea: paljon erilaista ruokaa myyvia tiskeja vieri vieressa (thaimaalaista, japanilaista, kiinalaista, intialaista) ja yksi iso ruokailutila poytineen. Tuossa tilassa kun sitten hengailee sata200 aasialaista, on se vaan jotenkin viehattavaa hulinaa. Vaikka en animefriikki olekaan. Aasialaistyylinen peliluola on sitten jo aika yliannostus energiaa. Sielta loytyy raiskintaa, tanssipeleja, ratsastusheppoja, mutta Timon pettymykseksi ei Initial D -rallipelia -> :(.
Huomenna on tosiaan tarkoitus vaihtaa halvempaan kamppaan. Paikka on.. mielenkiintoinen. Alue on Sydneyn vanhimpia ja hostellissa on aika hipahtava meininki. Kirppuja kuulemma loytyy aiemmin mainitun mummon mukaan. Palataan asiaan viikon paasta. Lahella on suuret Botanic Gardensit, joten lenkkeilemaan on helppo lahtea. Tarkoitus on yrittaa valtaa Australian-matkaajien perikirous eli paisuminen vatsalihasten kohdalta.
Yritimme tuossa vuokratakin kamppaa, mutta se nyt ei ihan onnistunut nain vahaksi aikaa (1-2kk). Eipa siella valitystoimistossa silti katseltu pitkin nenaa vaikka selkeasti nuoria ja rahattomia julleja olimmekin. Palvelu oli ystavallista, asiallista ja informatiivista. Katsellaan tassa kuitenkin mahdollisuutta iskeytya jo valmiiksi vuokrattuun kamppaan sharemateiksi.
Lampotila lahtee nousemaan. Tiistaina vain "early fog patches" ja 20C. Perjantaina jo 23C ja "fine" 8).
niinku Pikku-G sanoo: Eipa tassa muutaku etta palataa asiaa
Antti
9.9.06
Paljoa en pyytanyt, mutta ku ei sitakaan saanut
Eli se saatanan kahvikuppi ensimmaisella lennolla. Muuten lennot menivatkin ihan mallikkaasti, ensimmaista fuckerin (fokker?) paskaa palvelua lukuunottamatta. 24 tuntia on kylla itsessaan tarpeeksi perseesta mille tahansa lennolle, jalat alkoivat huutaa hallelujaa viidennentoista tunnin kohdalla. Perille kuiteski paastiin ja jopa antin suklaat saatiin salakuljetettua huumekoirien ja verenhimoisten tullivirkailijoiden seulan lapi.
Monet ovat kyselleet peraan minun lahtoni syita ja fiiliksia, syy lahtooni on hiukan paradoksaalinen: tuntui silta ettei pitaisi lahtea. Eli miksi vitussa ei pitaisi lahtea, tuollaiset ajatukset ovat todella pelottavia ja sita rataa loytaa itsensa rakentamasta taloa raaheen ja vakituisesta tyopaikasta laheisesta rautakaupasta. Eli olen taalla vastoin omaa tahtoani, luoja minua auttakoon.
Tanne saapuessa oli mukava huomata muutama asia heti alkuun, lentokoneessa mainittaessa "lesta" paat eivat kaantuneet ja katseet tuominneet minua hiilihanko perseessa helvetin patsiin. Eli ei lestoja, joka on plussaa + (toki poikkeuksena voidaan sanoa etta jotkut lestat ovat ihan mukavia, joo..) Australialaiset televisiohjelmat voivat tappaa kevyesti pari miljoonaa aivosolua suhteutettuna sekunteihin jota viettaa katsoen tuota hirvittavaa paskaa, eli kaava on tama 1s * -2000000 aivosolua. Ihmiset ovat ensisilmayksella yhta masentavia sateella kuin suomalaisetki, tuossa ne vaan istuu ja toteuttaa edella mainittua kaavaa, illalla varmaa vedetaan luudulla kuolaa irti lattiasta. No jos kaikki tama edella mainittu alkaa tuntua sietamattomalta niin onneksi vastapaata oleva mick smiths gun shop sponssaa pysyvan avun mihin tahansa naista tilapaisista ongelmista varmaa kohtuulliseen hintaan.
Taman hetken fiiliksista viela sen verran, etta olo on vahintaa niin sekava kuin voi olla, 24 tuntia sardiinipurkissa joka lensi niin kauas kuin raahesta voi vaan inhimillisesti paasta itselleni ihan tuntemattomaan maahan, siis korostan seikkaa sita seikkaa, etta lonely planet on tosiaan antin kirja, ei minun. Olihan se luettavana joo, mutta niin. Teksti voi olla sekavaa, mutta niin on olotilakin, ehka paremmmissa kuosissa voi sitte kirjotella taas jotain uutta ja mukavaa. Martti Asikaiselle terveisia.
- Timo
Monet ovat kyselleet peraan minun lahtoni syita ja fiiliksia, syy lahtooni on hiukan paradoksaalinen: tuntui silta ettei pitaisi lahtea. Eli miksi vitussa ei pitaisi lahtea, tuollaiset ajatukset ovat todella pelottavia ja sita rataa loytaa itsensa rakentamasta taloa raaheen ja vakituisesta tyopaikasta laheisesta rautakaupasta. Eli olen taalla vastoin omaa tahtoani, luoja minua auttakoon.
Tanne saapuessa oli mukava huomata muutama asia heti alkuun, lentokoneessa mainittaessa "lesta" paat eivat kaantuneet ja katseet tuominneet minua hiilihanko perseessa helvetin patsiin. Eli ei lestoja, joka on plussaa + (toki poikkeuksena voidaan sanoa etta jotkut lestat ovat ihan mukavia, joo..) Australialaiset televisiohjelmat voivat tappaa kevyesti pari miljoonaa aivosolua suhteutettuna sekunteihin jota viettaa katsoen tuota hirvittavaa paskaa, eli kaava on tama 1s * -2000000 aivosolua. Ihmiset ovat ensisilmayksella yhta masentavia sateella kuin suomalaisetki, tuossa ne vaan istuu ja toteuttaa edella mainittua kaavaa, illalla varmaa vedetaan luudulla kuolaa irti lattiasta. No jos kaikki tama edella mainittu alkaa tuntua sietamattomalta niin onneksi vastapaata oleva mick smiths gun shop sponssaa pysyvan avun mihin tahansa naista tilapaisista ongelmista varmaa kohtuulliseen hintaan.
Taman hetken fiiliksista viela sen verran, etta olo on vahintaa niin sekava kuin voi olla, 24 tuntia sardiinipurkissa joka lensi niin kauas kuin raahesta voi vaan inhimillisesti paasta itselleni ihan tuntemattomaan maahan, siis korostan seikkaa sita seikkaa, etta lonely planet on tosiaan antin kirja, ei minun. Olihan se luettavana joo, mutta niin. Teksti voi olla sekavaa, mutta niin on olotilakin, ehka paremmmissa kuosissa voi sitte kirjotella taas jotain uutta ja mukavaa. Martti Asikaiselle terveisia.
- Timo
"Ah.. Finland!"
"Ah.. Finland. The most beautiful women in the world. What the hell are you here for?!?" Nain avasi tullimies keskustelua mulle kun saavuimme. Muutenki joka jamppa on heitellyt ne pakolliset "G'day, how're you doing?". Omat vastaukset ei ehka ole ihan parasta laatua, kun takana on 24h lentokoneessa. Voi pojat, se vasta oli hienoa! Proseduurit sujuu taalla alyttoman leppoisasti. Tullissa hymyiltiin, juteltiin mukavia, ohjattiin oikealle tiskille ulkonaon (tyolainen-backpacker) perusteella ennnen kuin suuta ehti avata. Bussikuljetuskin jarjestyi heti kun lentoasemalta astui ulos ja huumediilerin nakoinen kaveri ohjasi "sukkulaan", jonka tiesinkin jo ennalta ilmaiseksi, silla hostellimme Wake Up sponssaa asiakkailleen kyydin (vaatii tosin vah. kolmen paivan varauksen).
Tanne kuitenkin saavuttiin. Siina Intian ylapuolella vasta tajus joitain asioita tasta matkasta, joita ei ollut tajunnut 1,5v suunnittelun aikana. Tiesin itsekin, etta aika (liian) paljon positiivisia odotuksia on tahan maahan ladattu ja siina puolessa matkaa sitten leffaa katsellessa avautui, etta mista tassa on todella kysymys. Tassahan ollaan ihan tyhjan paalla! Koko turvaverkosto jai taakse Suomeen ja taalla tunnen tasan yhden henkilon itseni lisaksi. Sydneykin on aivan tuntematon. Kihisen jannityksesta. Suomessa kaikki ois ollu niin valmiiksi jarjestettya; koulu, siella tutorointi opiskelijapiireihin, turun meiningit jne jne. Taalla rajana on vain oma mielikuvitus - ja poliisi.
Mita lahtemiseen tulee, niin siihen sisaltyi omat haikeutensa - tietenkin. Pelle Miljoonan "Moottoritie on kuuma" kertoo kylla kaiken olennaisen.
Taman hetken tunnelmia: majapaikkaan on saavuttu, suihkussa kayty, viisumit on vahvistettu, pistettii just tax file number -hakemukset (verokarhu ottaa osansa taallakin) vetamaan. Vasymys on tasoa overwhelming ja tuo Ossilan television hauska englanti lahinna arsyttaa ylienergisella asenteellaan :D. Melkonen kuhina kay taalla hostellissa: ihmisia tulee ja menee, seinat on taynna tyopaikkailmoituksia (tasoa S2E = ylipositiivisia).Elamaa riittaa!! Nii ja vetta sataa. Mutta silti, oon onnelline.
Antti
Tanne kuitenkin saavuttiin. Siina Intian ylapuolella vasta tajus joitain asioita tasta matkasta, joita ei ollut tajunnut 1,5v suunnittelun aikana. Tiesin itsekin, etta aika (liian) paljon positiivisia odotuksia on tahan maahan ladattu ja siina puolessa matkaa sitten leffaa katsellessa avautui, etta mista tassa on todella kysymys. Tassahan ollaan ihan tyhjan paalla! Koko turvaverkosto jai taakse Suomeen ja taalla tunnen tasan yhden henkilon itseni lisaksi. Sydneykin on aivan tuntematon. Kihisen jannityksesta. Suomessa kaikki ois ollu niin valmiiksi jarjestettya; koulu, siella tutorointi opiskelijapiireihin, turun meiningit jne jne. Taalla rajana on vain oma mielikuvitus - ja poliisi.
Mita lahtemiseen tulee, niin siihen sisaltyi omat haikeutensa - tietenkin. Pelle Miljoonan "Moottoritie on kuuma" kertoo kylla kaiken olennaisen.
Taman hetken tunnelmia: majapaikkaan on saavuttu, suihkussa kayty, viisumit on vahvistettu, pistettii just tax file number -hakemukset (verokarhu ottaa osansa taallakin) vetamaan. Vasymys on tasoa overwhelming ja tuo Ossilan television hauska englanti lahinna arsyttaa ylienergisella asenteellaan :D. Melkonen kuhina kay taalla hostellissa: ihmisia tulee ja menee, seinat on taynna tyopaikkailmoituksia (tasoa S2E = ylipositiivisia).Elamaa riittaa!! Nii ja vetta sataa. Mutta silti, oon onnelline.
Antti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)