Anttihan tuossa paaasiallisesti selostikin viime paivien kuulumiset, mutta itse voisin laittaa hiukan nakokulmaa naihin pikkuseikkoihin joita kannattaa ottaa huomioon Sydneyssa. Esimerkiksi jos nyt satut olemaan sokea niin sinulla ei ole mitaa toivoa kereta liikennevaloissa tien yli, jalankulkijoiden vihrea valo palaa korkeintaan kolme sekuntia ja ei yhtaan enempaa, se on melko hektista katseltavaa kuin vaahtopaiset australilaiset yrittavat tien yli ennen ensimmaista autoryoppya.
Mainostuksesta sen verran, etta se on helvetin kursailematonta paskanjauhantaa. Jokainen tuote on vahintaankin se paras, halvin ja ainoa oikea valinta muun paskan joukosta ja hinnat vaihtelee ihan jarkyttavasti. Tonnikalapurkista voit halutessasi maksaa 5 dollaria = 2,75 euroa, joka on ihan sumeilematonta ryostoa. Tama seikka ostoksilla aiheuttaa lisavaivaa, koska aina pitaa olla varuillaan ettei nyt vahingossa maksa kolminkertaisesti verrattuna johonkin muuhun vastaavaan tuotteeseen. Kaikki ovat toki ystavallisia myydessa tuotteitaan, mutta hymy on petollista, silla jos et muista mainita etta jossain kyltissa sanottiin etta saa 15% alennusta sita ei kylla sinulle varmasti anneta. Olemme kayneet samassa nettikahvilassa jo nelja kertaa ja joka kerta selviaa jotain uutta jota ei aikaisemmin tiettty, onneksi vain ensimmainen kerta oli kalliimpi 3,5 dollaria/tunti kuin nama nykyiset 2dollaria/tunti. Toki tassakin asiassa 61 minuuttia on kaksi tuntia, etta joo.
Baareista sen verran, etta musiikki on parempaa homobaareissa, mutta olut on kalliimpaa. Toki jopa talla ulkonaolla irtoaa ilmaisia drinkkeja 150 senttia pitkilta aasialaisilta pygmeilta, mutta se on eriasia sitten etta haluaako tuollaiseen itsensa myyntiin sortua. Miksi tiedan jotain tallaista menee antin piikkiin, sita kun valitsee baarit sen mukaan etta ovelta nakyy pari hyvannakoista muijaa ja musiikki hyvaa. Musiikki oli kylla hyvaa, muijat tosin kiinnostuneita toisistaan ja pelkka oluen hinta tuntui perseeseen raiskaamiselta. Yleisesti ottaen baareissa olut maksaa sellaiset 5 dollaria = tonnikalapurkin verran, joka ei ole alytonta ryostoa ja viinia saa neljan litran tonkissa hintaan 3 dollaria. Jos humalaa kaipaa niin apu ei ole kaukana tassakaan tapauksessa.
Omista fiiliksista tahan loppuun sen verran, etta taalla oleminen alkaa tuntua helpommalta ja on helpompi alkaa nauttimaan asioista sen sijaan, etta keskittyisi vaan hukassa olemiseen. Ei sita ihan suoraan osaa sopeutua tallaiseen ymparistoon kun en muista kayneeni muualla kuin raahe-oulu + armeija valilla pariin vuoteen (surullista, tiedan). Asuinpaikka tosiaan pistettiin vaihtoon ja saas nahda millaiseen seuraan sita talla kertaa joutuu, irlantilaisetkaan eivat arsyta yhta paljon enaa kuin tullessa ja varmaa lahdemme heidan kanssaan viettamaan iltaa alakerran baariin. Jaksamisia sinne Suomeenki pain.
-Timo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti