Kavastiin Kangaroo Islandilla pyorahtamassa. Minusta sen vois nimea myos Rainbow Islandiksi (sen vanhan Amiga-pelin mukaan), silla siella nakyi aimo kasa sateenkaaria. Kultaruukut kylla jaivat loytamatta.
Mitas tuosta reissusta nyt osais sanoa, oli kokonaisuutena semmonen Ihan Jees -tason tour. Launtaina oli kierrokseen kuuluva surffitunti, mutta aallot olivat minusta (ja mun rautaisella kokemuksellahan on hyva sanoa!) huonommat kuin aikaisimmilla kerroilla. Ei noilla oikein saanut vauhtia ja kaiken lisaksi mulla oli talla kertaa 8 jalkaa pitka lauta aiemman ysin sijasta, eli tama tarjosi hiukkasen huterampaa tukea jaloille pienemman tukipinnan ansiosta. Tama yhdistettyna mun olemattomaan kokemukseen, oli vaikeuksia nousta pystyyn. No, oli se ihan hauskaa, muttei lahellakaan alkuviikon huumaa. Mut surffaamista pidan silti edelleen Jumalan lahjana ihmiskunnalle.
Saarella sitten nahtiin kaikenlaista villielamaa kenguruiden, koaloiden, wallabyjen, ekidnojen ja wompattien muodossa. Niin ja oli siella semmonen huippu koirakin! Yovyttiin farmilla ja mina nukuin kummatkin yot ulkona. Vahan ripisteli vettakin naamaan, mutta mukava silti oli nukkua tahtitaivaan alla. Natin nakosta.
En oikeastaan tiennyt ennakolta yhtaan mita odottaa, mutta kyllahan tuolta ihan hienoja paikkoja loytyi. Remarkable Rocks oli mielenkiintoisen nakoinen kiviroykkio, joka on kohonnut maasta rantakallioilla ja eroosio on sitten sita kuluttanut k'a'llin nakoiseksi. Admiral's Arch oli todella vaikuttava aaltoineen. Samanlaista rantaviivaa tosin taitais loytya lahempaakin, Norjasta ja Islannista. Pitas kayda em. maissa. Jonkisen verran myos kaveleskeltiin puskissa, harrastettiin body boardingia todella massiivisilla aalloilla (body boarding < surfing) ja Seal Bayssa nahtiin parin metrin paasta Australian Sea Lioneita eli merileijonia. Merileijonan ero taysveriseen hylkeeseen on se, etta merileijonalla on viela takaraajat erillaan eli ne pystyvat kavelemaan maalla suht vaivatta. Sandboardingia vejettiin sunnuntaina ja se oli kylla aika hauskaa hommaa. Vois kotonakin (lumi)lautailua joskus kokeilla.
Meidan matkaopas Scott oli kylla astetta parempi jatka ja osas suomeakin sujuvasti "Moi! Mita kuuluu?" -fraasin verran. Siskonsa oli kuulemma aikonaan hostannut yhden yon verran jotain suomalaista reissaajapoikaa ja siita se sitten lahti. Sisko asuu nyt Suomessa taman miehen kanssa ja Scott on heita kaynyt pariin kertaan tapaamassa. Kutsuin Turkuun airsoftaamaan ja katsastamaan kylterien biletysta.
Euroviisut ja Lordi herattivat keskustelua. Jenkit viittasivat yhtyeeseen koomisesti kun kuunneltiin suomalaista musaa (Ruudolf ja Kemmuru) mun iPodista. Tuli levealla Kholorhaadon aksentilla etta "Heyyaa, have you got that band with _the transformers_ on the stage?" Seleva. Ja ei ollu.
Kuvat ja videot kertovat varmaan enemman kuin mun vahasanainen arkku. Kandee surffata, sandboardata tai vaikka holkata osoitteeseen http://joqets.shadow.fi/kangaroo_island
Sen tahan voisi viela todeta, etta jos jossain vaiheessa olikin vahan kyllastynyt olo, niin nyt reissun paalla on taas homma maittanut ja tuntuu etta taalla voisi viettaa aikaa pidempaankin. Tama ei ole vallitsevissa olosuhteissa mahdollista, mutta jos olisi, niin Western Australia, Tasmania seka Northen Territory olisivat viela tutkimatta. Lisaksi kesaa voisi vietella jossain rannikolla surffaillen ja tehden jotain vahan mielenkiintoisempaa tyota. Mutta niin, ehka tanne vois tulla joskus uudestaan. Joku oli taalla joskus sanonut jollekin "How can you not love this country?" ja ymmarran kylla mika tommosen tunteenpurkauksen aiheuttaa. On taalla nimittain aika kivaa ja kulttuurissa ois paljon meilla suomalaisilla opittavaa!
Antti
PS. Huomenna lahden kahdeksan paivan mittaiselle aavikkosafarille. Odotukset ovat korkealla, silla matkareitti kulkee eraiden Australian hienoimpien paikkojen kautta.
24.4.07
19.4.07
Kesalomalle - aurinkorannalle!
Ehdin jo valilla surra, etten ehtisi ikina surffata Australiassa. Sinansa fiksua surra tommosta etukateen. Kavipa nyt kuitenkin niin, etta mulla oli kasissani enemman aikaa taalla Adelaidessa kuin luulin, joten yritin kartoittaa erilaisia parin paivan reissuja. Valmiit paketit eivat oikein houkutelleet ja Lonely Planetissa oli pieni sektio Middleton beachista ja sita ymparoivista pikkukaupungeista, Victor Harborista, Port Elliotista, Middletonista ja Goolwasta. Kiitos taas taman oivan opuksen, loysin itseni tiistai-iltapaivana Big Surf Australia -mokin edesta ja parin tunnin paasta vedesta. Suosittelen kaikille surffaus-newbielle yhden tunnin ottamista, niin oppii ne valttamattomat kikat. Itse turvauduin Daniin @ http://www.danosurf.com.au/ - suosittelen!
Onko se sitten sen arvoista? Voi kuulkaa, surffaaminen on yksi parhaista asioista mita olen tehnyt talla mantereella. Se on yksi parhaista asioista mita olen tehnyt koko elamassani! Dan piti meille hyvan luennon ensin maalla ja koko ajan halu paasta veteen kasvoi! Sitten kun viimein paastiin aalloille, niin voi sita riemua! Vaikea kuvailla sita tunnetta kun odottaa aaltoa, paasee sen harjalle ja nousee viela onnistuneesti pystyyn! Weehaaaaa! Ehka hyva, etta loysin taman harrastuksen vasta nain myohaan, silla muuten olisi saattanut kulua luvattoman paljon aikaa Surfers paradisessa tai Byron Bayssa.
Seuraavana paivana olin jo niin varma taidoistani, etta paatin kavella majapaikkanani toimineesta Port Elliotista sen nelja kilometria Middletoniin, vuokrata laudan ja markapuvun ja kaveleskella sen vajaan kilometrin rantaan ja surffata ihan ite koko paivan! Weehaaa! Vietin rannalla 6h ja sen jalkeen olo oli kuin piestylla sialla. Surffaus ei nimittain ole ihan mitaan kevytta puuhaa. Eihan se aalloilla ratsastaminen paljoa energiaa vaadi, mutta sinne merelle melominen ja laudan kans taistelu kay kylla salitreenista. Jos Raahessa (ja Suomessa) vois surffata, olisin kylla Mr. Finland alta aika yksikon, ja viela hymyssa suin!
Sitten sita pakollista kulttuurianalyysia. Tapasin rannalla isohkon porukan 16-18v tyttoja ja poikia, joiden kanssa sitten surffailin ja pelasin rantapallolla. Nama olivat kylla niin ystavallisia ja kivoja ihmisia, etta eipa siina paljon jaanyt sijaa valituksille. Sain syodakseni ranskalaisia (ikina ei ole niin hyvalle maistunut kuin surffauksen jalkeen), seuraa pitkaksi aikaa ja lopulta viela kyydin majapaikkaani! En ois ehka pystynyt kavelemaan enaa kaiken sen vesileikkimisen jalkeen, joten se oli aika iso kiitos minka he ansaisivat. Yritin osoittaa kiitollisuutani ja sanoin etta kaljat tarjoan jos tulette Port Elliotissa tai Suomessa kaymaan. Sovittin siina sitten hymyillen ja yltakyllaisessa ystavyydessa etta tarjoan tayden yllapidon jos Suomeen eksyvat. Hauska fakta tassa on se, etta mitaan yhteystietoja ei vaihdettu, mina sain vain parin nimet tietoon ja minua taas suurin osa kutsui mua Mr. Finlandiksi. "See you in Finland!" Eli tama oli juurikin niin australialainen tapaaminen kuin voi olla. Onhan naihin jo tottunut. No worries!
Majapaikkani Port Elliot Royal Family Hotel oli sitten oma lukunsa. Kun saavuin sinne ensimmaista kertaa, oli asetelma kuin vanhoissa westerneissa. Astuin sisaan hotellin baarin ja kaikki paat kaantyivat. Myohemmi sain nailta kavereilta kuulla, etta he olivat ihmetelleet jotta mikas "John Rambo" sielta tulee (jack&jonesin maastotakkiin pukeutuneena).
Illalla skouttailin aluetta, kavin pimealla rannalla jauhelemassa vanhan ja alykkaan oloisen kitaristin, Johnin kanssa ja eksyin lopulta Hotel Elliotiin istumaan. Juotiin siina sitten viinia ja viskia paikan pomon ja muun henkilokunnan kanssa ja kivaa oli.
Keskiviikkona oli hotellissa jamittelut ja paljon musiikkia. Olin itse surffauksen jalkeen vain niin poikki, etten jaksanut hengailla enempaa keski-ikaisten kanssa. Mielenkiintoisen keskustelun kavin sitten tana aamuna eraan paikallisen patun kanssa. Salli oli asunut italiassa toistakymmenta vuotta ja antoi mulle vinkkeja tyoelemaan seka liiketalouden opiskeluun. Kertoi myos varikkaista kohtaamisistaan sisilian veljesorganisaation kanssa (Cosa Nostra) seka melkein ammutuksi tulemisesta Brysselissa. Mielekiintoinen kaveri ja melkoiset jutut, ehka osa tottakin.. Ai niin, kun seliten hanelle viime tyopaikastani italialaisessa jaatelofirmassa, oli tuomio tyly: Sisilialaisten rahanpesukulissi. Noh, sanoinkin aina etta Ottorino on kylla jonkin sorfin godfather..
Kuvia ja videoita loytyy Barrossa Valleysta seka Port Elliotista
Huomenna suuntaan juttelemaan jatkosuunnitelmista Adventure Travelsin Chrisille, joka on oikein avulias miekkonen ja tietaa paljon kaikanmaailman toureista. Suosittelen hanen pakeille menoa, jos joku eksyy Adelaideen. Toimisto on Peter Pan Travelin ja Oz Experiencen valissa, 50m Adelaide Central YHAsta.
Antti
Onko se sitten sen arvoista? Voi kuulkaa, surffaaminen on yksi parhaista asioista mita olen tehnyt talla mantereella. Se on yksi parhaista asioista mita olen tehnyt koko elamassani! Dan piti meille hyvan luennon ensin maalla ja koko ajan halu paasta veteen kasvoi! Sitten kun viimein paastiin aalloille, niin voi sita riemua! Vaikea kuvailla sita tunnetta kun odottaa aaltoa, paasee sen harjalle ja nousee viela onnistuneesti pystyyn! Weehaaaaa! Ehka hyva, etta loysin taman harrastuksen vasta nain myohaan, silla muuten olisi saattanut kulua luvattoman paljon aikaa Surfers paradisessa tai Byron Bayssa.
Seuraavana paivana olin jo niin varma taidoistani, etta paatin kavella majapaikkanani toimineesta Port Elliotista sen nelja kilometria Middletoniin, vuokrata laudan ja markapuvun ja kaveleskella sen vajaan kilometrin rantaan ja surffata ihan ite koko paivan! Weehaaa! Vietin rannalla 6h ja sen jalkeen olo oli kuin piestylla sialla. Surffaus ei nimittain ole ihan mitaan kevytta puuhaa. Eihan se aalloilla ratsastaminen paljoa energiaa vaadi, mutta sinne merelle melominen ja laudan kans taistelu kay kylla salitreenista. Jos Raahessa (ja Suomessa) vois surffata, olisin kylla Mr. Finland alta aika yksikon, ja viela hymyssa suin!
Sitten sita pakollista kulttuurianalyysia. Tapasin rannalla isohkon porukan 16-18v tyttoja ja poikia, joiden kanssa sitten surffailin ja pelasin rantapallolla. Nama olivat kylla niin ystavallisia ja kivoja ihmisia, etta eipa siina paljon jaanyt sijaa valituksille. Sain syodakseni ranskalaisia (ikina ei ole niin hyvalle maistunut kuin surffauksen jalkeen), seuraa pitkaksi aikaa ja lopulta viela kyydin majapaikkaani! En ois ehka pystynyt kavelemaan enaa kaiken sen vesileikkimisen jalkeen, joten se oli aika iso kiitos minka he ansaisivat. Yritin osoittaa kiitollisuutani ja sanoin etta kaljat tarjoan jos tulette Port Elliotissa tai Suomessa kaymaan. Sovittin siina sitten hymyillen ja yltakyllaisessa ystavyydessa etta tarjoan tayden yllapidon jos Suomeen eksyvat. Hauska fakta tassa on se, etta mitaan yhteystietoja ei vaihdettu, mina sain vain parin nimet tietoon ja minua taas suurin osa kutsui mua Mr. Finlandiksi. "See you in Finland!" Eli tama oli juurikin niin australialainen tapaaminen kuin voi olla. Onhan naihin jo tottunut. No worries!
Majapaikkani Port Elliot Royal Family Hotel oli sitten oma lukunsa. Kun saavuin sinne ensimmaista kertaa, oli asetelma kuin vanhoissa westerneissa. Astuin sisaan hotellin baarin ja kaikki paat kaantyivat. Myohemmi sain nailta kavereilta kuulla, etta he olivat ihmetelleet jotta mikas "John Rambo" sielta tulee (jack&jonesin maastotakkiin pukeutuneena).
Illalla skouttailin aluetta, kavin pimealla rannalla jauhelemassa vanhan ja alykkaan oloisen kitaristin, Johnin kanssa ja eksyin lopulta Hotel Elliotiin istumaan. Juotiin siina sitten viinia ja viskia paikan pomon ja muun henkilokunnan kanssa ja kivaa oli.
Keskiviikkona oli hotellissa jamittelut ja paljon musiikkia. Olin itse surffauksen jalkeen vain niin poikki, etten jaksanut hengailla enempaa keski-ikaisten kanssa. Mielenkiintoisen keskustelun kavin sitten tana aamuna eraan paikallisen patun kanssa. Salli oli asunut italiassa toistakymmenta vuotta ja antoi mulle vinkkeja tyoelemaan seka liiketalouden opiskeluun. Kertoi myos varikkaista kohtaamisistaan sisilian veljesorganisaation kanssa (Cosa Nostra) seka melkein ammutuksi tulemisesta Brysselissa. Mielekiintoinen kaveri ja melkoiset jutut, ehka osa tottakin.. Ai niin, kun seliten hanelle viime tyopaikastani italialaisessa jaatelofirmassa, oli tuomio tyly: Sisilialaisten rahanpesukulissi. Noh, sanoinkin aina etta Ottorino on kylla jonkin sorfin godfather..
Kuvia ja videoita loytyy Barrossa Valleysta seka Port Elliotista
Huomenna suuntaan juttelemaan jatkosuunnitelmista Adventure Travelsin Chrisille, joka on oikein avulias miekkonen ja tietaa paljon kaikanmaailman toureista. Suosittelen hanen pakeille menoa, jos joku eksyy Adelaideen. Toimisto on Peter Pan Travelin ja Oz Experiencen valissa, 50m Adelaide Central YHAsta.
Antti
15.4.07
A/del/aid/e
Melbournessa vieraili Raahen nuorisokuoro [lausutaan: Rahen nurisochuuro], jonka esitys oli maittavaa mannaa. On se fiksua etta pitaa omia kansanlauluja ja kotikaupungin kuoroa tulla tanne asti kuuntelemaan ja taivastelemaan etta onpa hyvvaa tavaraa.
Shoppailutettiin vahan naita kuoron vanhoja patuja ja oli tosi mukava itekin liikkua kaupungilla kun oli uusia, energisia, turistienergiaa taynna olevia seuralaisia. Timon kans ei oltas ikina samanlaisella innolla pyoritty ostoskeskuksissa. Kivaa oli ja kiitoksia seurasta! Illalla kaytiin myos anonyymin pianotaitelijan kanssa teatteri....n aulabaarissa! Oli piristavan erilaista seuraa. On se mukava istua iltaa ruuan aaressa kun faktoja tulee kuin apteekin hyllylta aina D&G:n paasuunnitelijan uusimmista tempauksista meriravun kolminikamaisen saksen oikeaoppiseen leikkaamiseen. Se on mukava etta kerranki joku tietaa ittea enemman nippelia ja kivoja tyyli- ja kaytostapafaktoja. Bravo, bella!
Raahelaiset, ollaanpa taas ylypeita. Meilla on hienosti kestitetty kaikki internationaalit vieraat mennen tullen ja palatessa, olipa kyse sitten tyttokuorolaisista, vaihtareista tai saksanmaanmakkaranjyrsijoista. Taalla ei ilmeisesti em. raahen nuorille lallattelijoille jarjestetty paljoakaan yhteista ohjelmaa eika edes mitaan illanviettoa viimeisena aussipaivana. Poyristyttavaa. Kylla meilla Raahessa...
Mina lahin tanne Adelaideen ja saavuinkin lauantaiaamuna kuudelta. Parissa tunnissa olin kerannyt enemman tietoa pohjoiseen suuntaavista toureista kuin mita keskiverto-bakabaka viikossa. Ha! Viinitiloille halusin, mutta en ottaa touria, silla en halunnut kiireaikataulua enka korkeita kustannuksia. Mitenkas sita suun olisi pannut kun kuski-Timo otti ja erosi (mun toista, ei ihmissuhteistaan, touhottajat huom!). Noh, sosiaaliset uberskillsit kayttoon ja kerasin parissa tunnissa hyvan crewin, joka koostui sveitsilaisesta it-kooderista Yvanista, uusseelantilaisesta liikunnanopeopiskelija-Justinesta ja hullusta englantilaisesta, Mr. Bean -aksentilla varustetusta Zaanista. Tai mikahan sen nimi nyt olikaan. Auto vuokrattiin yhdessa hujauksessa ja tanaan sitten pyorittiin viinitiloilla. Mitapa sielta muuta voi sanoa, kuin etta makosa konsepti tollanen missa saa ilmaiseksi maistella lukemattomia viineja, istua auringossa ja katella viinitarhoja seka olla muutenkin ihan sideways. Paivan mustiksi hevosiksi nousivat erittain makeat, vanhat, brandylla vakevoidut portviinit seka eras fasaanipatee. NamNam. Kuvat ja videot saa taas kertoa enemman kuin tuhat sanaa, kunhan ne sais nettiin upittua joskus. Hannu Oc HUOMIO, tassapa oiva harrastus!
JA JOS SE HYVARIN TINPSA TATA LUKEE NIIN MITA JOS KIRJOTTASIT BLOKIIN JA LAITTASIT NE VANHAT KUVAT NETTIIN JA LINKIT NIIHIN EIKOS JOO? Sonjalle terkkuja, parjailkaahan siella Melbournessa.
Ainii, Adelaidesta. Tama on tammonen ihana miljoonan ihmisen pikkukaupunki, tuntuu about Oulun kokoselta. Todella vihrea ja kaunis mesta, mutta ei kylla kiinnostas viettaa aikaa enaa kaupungissa Melbournen jalkeen. Jatkosuunnitelmat auki, saa nahda mihin tie vie.
Ka-ka-ka-ka-kavelemaan on tehty naa bootsit.
"Anthii"
Shoppailutettiin vahan naita kuoron vanhoja patuja ja oli tosi mukava itekin liikkua kaupungilla kun oli uusia, energisia, turistienergiaa taynna olevia seuralaisia. Timon kans ei oltas ikina samanlaisella innolla pyoritty ostoskeskuksissa. Kivaa oli ja kiitoksia seurasta! Illalla kaytiin myos anonyymin pianotaitelijan kanssa teatteri....n aulabaarissa! Oli piristavan erilaista seuraa. On se mukava istua iltaa ruuan aaressa kun faktoja tulee kuin apteekin hyllylta aina D&G:n paasuunnitelijan uusimmista tempauksista meriravun kolminikamaisen saksen oikeaoppiseen leikkaamiseen. Se on mukava etta kerranki joku tietaa ittea enemman nippelia ja kivoja tyyli- ja kaytostapafaktoja. Bravo, bella!
Raahelaiset, ollaanpa taas ylypeita. Meilla on hienosti kestitetty kaikki internationaalit vieraat mennen tullen ja palatessa, olipa kyse sitten tyttokuorolaisista, vaihtareista tai saksanmaanmakkaranjyrsijoista. Taalla ei ilmeisesti em. raahen nuorille lallattelijoille jarjestetty paljoakaan yhteista ohjelmaa eika edes mitaan illanviettoa viimeisena aussipaivana. Poyristyttavaa. Kylla meilla Raahessa...
Mina lahin tanne Adelaideen ja saavuinkin lauantaiaamuna kuudelta. Parissa tunnissa olin kerannyt enemman tietoa pohjoiseen suuntaavista toureista kuin mita keskiverto-bakabaka viikossa. Ha! Viinitiloille halusin, mutta en ottaa touria, silla en halunnut kiireaikataulua enka korkeita kustannuksia. Mitenkas sita suun olisi pannut kun kuski-Timo otti ja erosi (mun toista, ei ihmissuhteistaan, touhottajat huom!). Noh, sosiaaliset uberskillsit kayttoon ja kerasin parissa tunnissa hyvan crewin, joka koostui sveitsilaisesta it-kooderista Yvanista, uusseelantilaisesta liikunnanopeopiskelija-Justinesta ja hullusta englantilaisesta, Mr. Bean -aksentilla varustetusta Zaanista. Tai mikahan sen nimi nyt olikaan. Auto vuokrattiin yhdessa hujauksessa ja tanaan sitten pyorittiin viinitiloilla. Mitapa sielta muuta voi sanoa, kuin etta makosa konsepti tollanen missa saa ilmaiseksi maistella lukemattomia viineja, istua auringossa ja katella viinitarhoja seka olla muutenkin ihan sideways. Paivan mustiksi hevosiksi nousivat erittain makeat, vanhat, brandylla vakevoidut portviinit seka eras fasaanipatee. NamNam. Kuvat ja videot saa taas kertoa enemman kuin tuhat sanaa, kunhan ne sais nettiin upittua joskus. Hannu Oc HUOMIO, tassapa oiva harrastus!
JA JOS SE HYVARIN TINPSA TATA LUKEE NIIN MITA JOS KIRJOTTASIT BLOKIIN JA LAITTASIT NE VANHAT KUVAT NETTIIN JA LINKIT NIIHIN EIKOS JOO? Sonjalle terkkuja, parjailkaahan siella Melbournessa.
Ainii, Adelaidesta. Tama on tammonen ihana miljoonan ihmisen pikkukaupunki, tuntuu about Oulun kokoselta. Todella vihrea ja kaunis mesta, mutta ei kylla kiinnostas viettaa aikaa enaa kaupungissa Melbournen jalkeen. Jatkosuunnitelmat auki, saa nahda mihin tie vie.
Ka-ka-ka-ka-kavelemaan on tehty naa bootsit.
"Anthii"
Kuoro, kabaree, Antti lahti ja Sonja jai.
Olipa mukava nahda pitkasta aikaa raahelaisia ihmisia ja jopa istua iltaa osan kanssa, jotenkin kaikki on hauskempaa ku on ns. omia kavereita. Pitaa pitaa vastaisuudessa mielessa, etta jos matkalle aikoo niin sitte ainaki se autolastillinen kavereita messiin, pakolla tai ilman. Eli tiistai iltana nain Sonjan ensimmaisen kerran, tapaaminen sovittiin johonkin puistoon ja vaivalla sinne jopa loydettiinkin. Siellahan se hiukan viimenakemaa pienempi tyttonen istuskeli ja paa pyori ku pollolla ku se katteli mista suunnasta tulen. Tietysti sielta toisesta ja sainkin yllatettya sopivasti ja ekana kommenttina tuli Sonjalta "Apua". Kylla siina sitte alkukankeuksien jalkeen alettiin tulemaan hyvin juttuun taas 7 kuukauden tauon jalkeen ja kerkesin pikaisesti nahda Elina Henrikssoniakin. Itse pyorin paivan Sonjan kanssa kaupungilla vaihtaen kuulumisia ja ihmetellessa elamaa. Illalla oli vuorossa konsertti jossa tytot lauloivat pikaisesti kasaan karsitun Aussikuoron kanssa, poksi tietysti spiikkasi Fingelskallaan mm. sonjan sooloa ennen taman meidan romanttisen kohtaamisen joka pisti koko kuoron kyyneliin, tosin vasta laulun jalkeen (katsokaa video, tulee nettiin asap.) Tosin jarjestelyt oli vahan sekavia niin ei oikee sitte tiennyt etta kerkeeko tassa mitaan iltoja oikeen istumaan isommalla porukalla kun tytoille oli taas luvassa joku viidessadas elaintarhareissu seuraavana paivana.
Keskiviikkona lahdimme heti aamusta shoppailemaan, Elina ja Sonja saapuivat hostiaitinsa kyydilla juna-asemalle hyvissa ajoin ja paasivat junalla tulemaan yhdeksitoista paikalle, juuri niinkuin sovittiin. Tokihan tama on paskapuhetta, koska olemme australiassa ja hostiaiti oli niin vauhdikkaalla paalla, etta tytot myohastyivat vain nelja tuntia. Kuulemma oli viela pitanyt suostutella pitkaan etta yleensa paasivat kaupungille shoppailemaan, kun ikaakaan ei ole kuin 19 ja 20, toinen viela menossa naimisiinkin (Elina, jos tasta on epaselvyyksia.) Eli paiva shoppailtiin, jossain vaiheessa mukaamme iskeytyi myos kuoron pianomies Timo Juntunen ja sitten ostettiin jokaiselle French Connection UK:sta paita FCUK DOWN UNDER, olimme kuin yhta perhetta. Paivan ostobuumin jalkeen menimme Lygon streetille syomaan, jossa emme voineet kieltaytya tarjouksesta kun sisaanheittaja lupasi meille 2 pulloa viinia ilmaiseksi jos soisimme hanen mestassaan, nain teimme. Ruoka oli kallista, mutta tipahti ilmaisine viinineen ok:n tasolle. Sonjalla oli taistelu meriruokapastan kanssa ja se melkeen paattyi kyyneliin, selvisimme kuitenkin vammoitta kun itse taistelin oisterin auki hanelle valmiiksi. Ajattelimme vetaa illan muutenkin pitemman kaavan kautta, mutta asumisjarjestelyiden ansiosta Sonjan ja Elinan piti vetaytya kampille jo yhdeltatoista ja sitten mina, antti ja se toinen timo jaimme viettelemaan iltaa. Keskusta muistutti lahinna aavekaupunkia ja baareissa oli muutamia "ihmisia", keskustelu pyori lahinna sen ymparilla kuinka ressaavaa on olla vitun hyva, muttei kuiteskaan ihan maailman paras pianisti. Itse ymmarsin ongelman kaikki aspektit taydellisesti, koska pianonsoittotaitoni ovat tasoa kaadun humalassa pianoa kohti. Tarkoitus oli muuten talle paivalle saada kaikki viettamaan ilta Draculas-kabareeravintolassa, mutta erinaisten kompleksien takia jouduimme siirtamaan kyseisen operaation torstaille porukalla mina, antti ja sonja.
Sonja siirtyi minun hoiviini heti seuraavana aamuna ja kun paiva nukuttiin (joo) niin sitten oli illalla voimia siirtya Draculasiin katsomaan showta. Show alkoi ehka hiukan laimeasti, mutta taso vain nousi loppua kohden ja itse kylla tykkasin kyseisesta hommasta valtavasti. Ruoka oli hyvaa ja jopa huumorikin onnistui irrottamaan useammat naurut, yllattavan paljon mielestani tuli rahoille vastinetta. Valitettavaa on, etta sisalla ei saanut ottaa kuvia, koska maskeeraukset ja koko ravintola oli ihan omaa luokkaansa, suosittelen kaikille lampimasti, todella value-ilta. Taman jalkeen siirryimme "tuhanteen baariin" (sonjan laskujen mukaan, itse uskoisin, etta todellinen luku olisi lahempana viitta tai kuutta), jossa maistelimme erinaisia drinksuja ja vietimme tavallaan antin laksiaisbileita, koska han seuraavana paivana lahti jatkamaan matkaa _yksin_ Australian pimeaa, tutkimatonta ja ennenkaikkea _hengenvaarallista_ keskustaa kohti. Mina ja Sonja nyt vietamme mielenkiintoista budjettilomaa viela taalla melbournessa, josta siirrymme piakkoin jonkinlaiselle roadtripille, bluemontainssille ja minne lie.
Eipa tassa muuta nyt tahan hataan, kaikki ok, elama hymyilee, aurinkoki paistaa ja Sonjalta terkkuja kaikille <3 <3 <3 <3 <3
Keskiviikkona lahdimme heti aamusta shoppailemaan, Elina ja Sonja saapuivat hostiaitinsa kyydilla juna-asemalle hyvissa ajoin ja paasivat junalla tulemaan yhdeksitoista paikalle, juuri niinkuin sovittiin. Tokihan tama on paskapuhetta, koska olemme australiassa ja hostiaiti oli niin vauhdikkaalla paalla, etta tytot myohastyivat vain nelja tuntia. Kuulemma oli viela pitanyt suostutella pitkaan etta yleensa paasivat kaupungille shoppailemaan, kun ikaakaan ei ole kuin 19 ja 20, toinen viela menossa naimisiinkin (Elina, jos tasta on epaselvyyksia.) Eli paiva shoppailtiin, jossain vaiheessa mukaamme iskeytyi myos kuoron pianomies Timo Juntunen ja sitten ostettiin jokaiselle French Connection UK:sta paita FCUK DOWN UNDER, olimme kuin yhta perhetta. Paivan ostobuumin jalkeen menimme Lygon streetille syomaan, jossa emme voineet kieltaytya tarjouksesta kun sisaanheittaja lupasi meille 2 pulloa viinia ilmaiseksi jos soisimme hanen mestassaan, nain teimme. Ruoka oli kallista, mutta tipahti ilmaisine viinineen ok:n tasolle. Sonjalla oli taistelu meriruokapastan kanssa ja se melkeen paattyi kyyneliin, selvisimme kuitenkin vammoitta kun itse taistelin oisterin auki hanelle valmiiksi. Ajattelimme vetaa illan muutenkin pitemman kaavan kautta, mutta asumisjarjestelyiden ansiosta Sonjan ja Elinan piti vetaytya kampille jo yhdeltatoista ja sitten mina, antti ja se toinen timo jaimme viettelemaan iltaa. Keskusta muistutti lahinna aavekaupunkia ja baareissa oli muutamia "ihmisia", keskustelu pyori lahinna sen ymparilla kuinka ressaavaa on olla vitun hyva, muttei kuiteskaan ihan maailman paras pianisti. Itse ymmarsin ongelman kaikki aspektit taydellisesti, koska pianonsoittotaitoni ovat tasoa kaadun humalassa pianoa kohti. Tarkoitus oli muuten talle paivalle saada kaikki viettamaan ilta Draculas-kabareeravintolassa, mutta erinaisten kompleksien takia jouduimme siirtamaan kyseisen operaation torstaille porukalla mina, antti ja sonja.
Sonja siirtyi minun hoiviini heti seuraavana aamuna ja kun paiva nukuttiin (joo) niin sitten oli illalla voimia siirtya Draculasiin katsomaan showta. Show alkoi ehka hiukan laimeasti, mutta taso vain nousi loppua kohden ja itse kylla tykkasin kyseisesta hommasta valtavasti. Ruoka oli hyvaa ja jopa huumorikin onnistui irrottamaan useammat naurut, yllattavan paljon mielestani tuli rahoille vastinetta. Valitettavaa on, etta sisalla ei saanut ottaa kuvia, koska maskeeraukset ja koko ravintola oli ihan omaa luokkaansa, suosittelen kaikille lampimasti, todella value-ilta. Taman jalkeen siirryimme "tuhanteen baariin" (sonjan laskujen mukaan, itse uskoisin, etta todellinen luku olisi lahempana viitta tai kuutta), jossa maistelimme erinaisia drinksuja ja vietimme tavallaan antin laksiaisbileita, koska han seuraavana paivana lahti jatkamaan matkaa _yksin_ Australian pimeaa, tutkimatonta ja ennenkaikkea _hengenvaarallista_ keskustaa kohti. Mina ja Sonja nyt vietamme mielenkiintoista budjettilomaa viela taalla melbournessa, josta siirrymme piakkoin jonkinlaiselle roadtripille, bluemontainssille ja minne lie.
Eipa tassa muuta nyt tahan hataan, kaikki ok, elama hymyilee, aurinkoki paistaa ja Sonjalta terkkuja kaikille <3 <3 <3 <3 <3
3.4.07
Is this how a real man is supposed to look like?
Hitchcockin Rear Window (taka-akkuna) oli siina mielessa yllattava leffa, etta paahenkiloa esittavalla James Stewartilla ei ole keho kuin Daavid-patsaalla. Kaverihan on ihan normaali! Mita se tammonen on? WTF? Miten ei pexit ja pakit loista kun otetaan vahan paitaa pois? Montako normaalivartaloista sankaria naette nykyleffoissa? Alissa Quart kirjoittaa kirjassaan Branded - the buying and selling of teenagers osuvasti "Now even those who play geeks, actors such as Jason Biggs of American Pie 2, are forced to have washboard stomachs or "six packs" and to bare them constantly."
O_o
Viime paivat onkin sitten kuluneet shoppailun merkeissa. Melbourne kun on Australian shopping capital ja taalta kohta lahden, niin PAKKOHAN se on kayda jotain ostamassa. Valikoimaa on ainakin enemman kuin Raahessa ja Oulussa, vaikakkin armottomasti taallakin mennaan muodin mukana ja parhaat kamat tuntuvat tulevan Italiasta; "Sorry, it's not in season." Double breastedi jai vaan haaveeksi, mut jotain fiksua loyty kylla. You'll see. Maksoko? Makso. Mut vahemman kuin Suomes.
Perjantaina tuli testattua taas kulttyyria. Baarissa oli kivaa jopa sen jalkeen kun nama petturikaverit eli Timo ja ranskalaiset "we feel sick" -patongit lahtivat latelemaan. Suomessa tosin silla mun harjottamalla avoimella kaytoksella ois tullu turpaan. Ensimmainen mukava huomi oli, etta jos pyytaa joltain huulirasvaa, niin paikalliset nakevat mieluusti paljon vaivaa kalutessaan sen labellon sielta laukkunsa pohjalta. Mita ystavallisyytta! Palkitsinkin sitten ausseja jakamalla oikeita mielipietitani oikeista asioista asioista. Taman yhden ryhman vastaukset olivat kylla yleensa "We don't want to talk to you" tai "Please leave and go home", mutta mitapa valia kun ei kukaan ole vetamassa nokkaan? Hahaa! Viihdytin itseani varmaan 30min ja sitten etsin uusia ystavia, jotka itse asiassa olivat niin kiinnostuneita minusta, etta maksoivat klubiin sisalle. Jeee! "Yaeh, you're so funny! You're such a cool guy, Antti! You're so coming with us!" Ja sitten ne katosivat. Noh, ens kerralla etsitaan uudet kaverit! Australialainen ihmissuhde kestaa aina viidesta minuutista pariin tuntiin! SPEED ROUND, kuten televisiossa kerrotaan!
Salillekin on kiva menna, kun siella on kaks myyntiedustajaa tiskin takana ottamassa avosylin vastaan "Yo! What's up, Antti? Where have you been? Haven't seen you in ages.. well, have a blast up there!"
Niin ja naislukijoita ilahdutan kertomalla, etta kavin isoilla puutarhamessuilla. Kamerakin oli itse asiassa mukana siella elakelaisten seassa (en nahnyt ketaan omanikasta) ja kuvia vois pistaa nettiin (ja muistin mukaan myos great ocean road -kuvat on laittamatta) kunhan yhteys toimis jotenkin fiksusti. Messuilla tajusin ainakin sen, etta tassa maassa ois kiva laittaa puutarhaa kun ei tarvis paljo pakkasista huolehtia, tosin kuivuudesta valilla. Senkin huomasin, etta puutarhamessuilla kreikkalaista lammasta oluen kanssa nauttien mieli lepaa kuin riippumatossa. Puutarhaterveisia aitille! Kreikkaruokaterveisia Jarille!
Salin saunassa Tyl'o' -kiukaan vuodattaessa importattuja loylyjaan, alkoivat aussitkin murtua. "Yeah, lads.. I know I can't take this sauna as long as you Finns can. You know, you have so much endurance in Europe. But c'mon, we in Australia are just like a 200-year-old country with no wars, no grief or special history."
Antti
O_o
Viime paivat onkin sitten kuluneet shoppailun merkeissa. Melbourne kun on Australian shopping capital ja taalta kohta lahden, niin PAKKOHAN se on kayda jotain ostamassa. Valikoimaa on ainakin enemman kuin Raahessa ja Oulussa, vaikakkin armottomasti taallakin mennaan muodin mukana ja parhaat kamat tuntuvat tulevan Italiasta; "Sorry, it's not in season." Double breastedi jai vaan haaveeksi, mut jotain fiksua loyty kylla. You'll see. Maksoko? Makso. Mut vahemman kuin Suomes.
Perjantaina tuli testattua taas kulttyyria. Baarissa oli kivaa jopa sen jalkeen kun nama petturikaverit eli Timo ja ranskalaiset "we feel sick" -patongit lahtivat latelemaan. Suomessa tosin silla mun harjottamalla avoimella kaytoksella ois tullu turpaan. Ensimmainen mukava huomi oli, etta jos pyytaa joltain huulirasvaa, niin paikalliset nakevat mieluusti paljon vaivaa kalutessaan sen labellon sielta laukkunsa pohjalta. Mita ystavallisyytta! Palkitsinkin sitten ausseja jakamalla oikeita mielipietitani oikeista asioista asioista. Taman yhden ryhman vastaukset olivat kylla yleensa "We don't want to talk to you" tai "Please leave and go home", mutta mitapa valia kun ei kukaan ole vetamassa nokkaan? Hahaa! Viihdytin itseani varmaan 30min ja sitten etsin uusia ystavia, jotka itse asiassa olivat niin kiinnostuneita minusta, etta maksoivat klubiin sisalle. Jeee! "Yaeh, you're so funny! You're such a cool guy, Antti! You're so coming with us!" Ja sitten ne katosivat. Noh, ens kerralla etsitaan uudet kaverit! Australialainen ihmissuhde kestaa aina viidesta minuutista pariin tuntiin! SPEED ROUND, kuten televisiossa kerrotaan!
Salillekin on kiva menna, kun siella on kaks myyntiedustajaa tiskin takana ottamassa avosylin vastaan "Yo! What's up, Antti? Where have you been? Haven't seen you in ages.. well, have a blast up there!"
Niin ja naislukijoita ilahdutan kertomalla, etta kavin isoilla puutarhamessuilla. Kamerakin oli itse asiassa mukana siella elakelaisten seassa (en nahnyt ketaan omanikasta) ja kuvia vois pistaa nettiin (ja muistin mukaan myos great ocean road -kuvat on laittamatta) kunhan yhteys toimis jotenkin fiksusti. Messuilla tajusin ainakin sen, etta tassa maassa ois kiva laittaa puutarhaa kun ei tarvis paljo pakkasista huolehtia, tosin kuivuudesta valilla. Senkin huomasin, etta puutarhamessuilla kreikkalaista lammasta oluen kanssa nauttien mieli lepaa kuin riippumatossa. Puutarhaterveisia aitille! Kreikkaruokaterveisia Jarille!
Salin saunassa Tyl'o' -kiukaan vuodattaessa importattuja loylyjaan, alkoivat aussitkin murtua. "Yeah, lads.. I know I can't take this sauna as long as you Finns can. You know, you have so much endurance in Europe. But c'mon, we in Australia are just like a 200-year-old country with no wars, no grief or special history."
Antti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)