Kuoro, kabaree, Antti lahti ja Sonja jai.

Olipa mukava nahda pitkasta aikaa raahelaisia ihmisia ja jopa istua iltaa osan kanssa, jotenkin kaikki on hauskempaa ku on ns. omia kavereita. Pitaa pitaa vastaisuudessa mielessa, etta jos matkalle aikoo niin sitte ainaki se autolastillinen kavereita messiin, pakolla tai ilman. Eli tiistai iltana nain Sonjan ensimmaisen kerran, tapaaminen sovittiin johonkin puistoon ja vaivalla sinne jopa loydettiinkin. Siellahan se hiukan viimenakemaa pienempi tyttonen istuskeli ja paa pyori ku pollolla ku se katteli mista suunnasta tulen. Tietysti sielta toisesta ja sainkin yllatettya sopivasti ja ekana kommenttina tuli Sonjalta "Apua". Kylla siina sitte alkukankeuksien jalkeen alettiin tulemaan hyvin juttuun taas 7 kuukauden tauon jalkeen ja kerkesin pikaisesti nahda Elina Henrikssoniakin. Itse pyorin paivan Sonjan kanssa kaupungilla vaihtaen kuulumisia ja ihmetellessa elamaa. Illalla oli vuorossa konsertti jossa tytot lauloivat pikaisesti kasaan karsitun Aussikuoron kanssa, poksi tietysti spiikkasi Fingelskallaan mm. sonjan sooloa ennen taman meidan romanttisen kohtaamisen joka pisti koko kuoron kyyneliin, tosin vasta laulun jalkeen (katsokaa video, tulee nettiin asap.) Tosin jarjestelyt oli vahan sekavia niin ei oikee sitte tiennyt etta kerkeeko tassa mitaan iltoja oikeen istumaan isommalla porukalla kun tytoille oli taas luvassa joku viidessadas elaintarhareissu seuraavana paivana.

Keskiviikkona lahdimme heti aamusta shoppailemaan, Elina ja Sonja saapuivat hostiaitinsa kyydilla juna-asemalle hyvissa ajoin ja paasivat junalla tulemaan yhdeksitoista paikalle, juuri niinkuin sovittiin. Tokihan tama on paskapuhetta, koska olemme australiassa ja hostiaiti oli niin vauhdikkaalla paalla, etta tytot myohastyivat vain nelja tuntia. Kuulemma oli viela pitanyt suostutella pitkaan etta yleensa paasivat kaupungille shoppailemaan, kun ikaakaan ei ole kuin 19 ja 20, toinen viela menossa naimisiinkin (Elina, jos tasta on epaselvyyksia.) Eli paiva shoppailtiin, jossain vaiheessa mukaamme iskeytyi myos kuoron pianomies Timo Juntunen ja sitten ostettiin jokaiselle French Connection UK:sta paita FCUK DOWN UNDER, olimme kuin yhta perhetta. Paivan ostobuumin jalkeen menimme Lygon streetille syomaan, jossa emme voineet kieltaytya tarjouksesta kun sisaanheittaja lupasi meille 2 pulloa viinia ilmaiseksi jos soisimme hanen mestassaan, nain teimme. Ruoka oli kallista, mutta tipahti ilmaisine viinineen ok:n tasolle. Sonjalla oli taistelu meriruokapastan kanssa ja se melkeen paattyi kyyneliin, selvisimme kuitenkin vammoitta kun itse taistelin oisterin auki hanelle valmiiksi. Ajattelimme vetaa illan muutenkin pitemman kaavan kautta, mutta asumisjarjestelyiden ansiosta Sonjan ja Elinan piti vetaytya kampille jo yhdeltatoista ja sitten mina, antti ja se toinen timo jaimme viettelemaan iltaa. Keskusta muistutti lahinna aavekaupunkia ja baareissa oli muutamia "ihmisia", keskustelu pyori lahinna sen ymparilla kuinka ressaavaa on olla vitun hyva, muttei kuiteskaan ihan maailman paras pianisti. Itse ymmarsin ongelman kaikki aspektit taydellisesti, koska pianonsoittotaitoni ovat tasoa kaadun humalassa pianoa kohti. Tarkoitus oli muuten talle paivalle saada kaikki viettamaan ilta Draculas-kabareeravintolassa, mutta erinaisten kompleksien takia jouduimme siirtamaan kyseisen operaation torstaille porukalla mina, antti ja sonja.

Sonja siirtyi minun hoiviini heti seuraavana aamuna ja kun paiva nukuttiin (joo) niin sitten oli illalla voimia siirtya Draculasiin katsomaan showta. Show alkoi ehka hiukan laimeasti, mutta taso vain nousi loppua kohden ja itse kylla tykkasin kyseisesta hommasta valtavasti. Ruoka oli hyvaa ja jopa huumorikin onnistui irrottamaan useammat naurut, yllattavan paljon mielestani tuli rahoille vastinetta. Valitettavaa on, etta sisalla ei saanut ottaa kuvia, koska maskeeraukset ja koko ravintola oli ihan omaa luokkaansa, suosittelen kaikille lampimasti, todella value-ilta. Taman jalkeen siirryimme "tuhanteen baariin" (sonjan laskujen mukaan, itse uskoisin, etta todellinen luku olisi lahempana viitta tai kuutta), jossa maistelimme erinaisia drinksuja ja vietimme tavallaan antin laksiaisbileita, koska han seuraavana paivana lahti jatkamaan matkaa _yksin_ Australian pimeaa, tutkimatonta ja ennenkaikkea _hengenvaarallista_ keskustaa kohti. Mina ja Sonja nyt vietamme mielenkiintoista budjettilomaa viela taalla melbournessa, josta siirrymme piakkoin jonkinlaiselle roadtripille, bluemontainssille ja minne lie.

Eipa tassa muuta nyt tahan hataan, kaikki ok, elama hymyilee, aurinkoki paistaa ja Sonjalta terkkuja kaikille <3 <3 <3 <3 <3