Melbournessa vieraili Raahen nuorisokuoro [lausutaan: Rahen nurisochuuro], jonka esitys oli maittavaa mannaa. On se fiksua etta pitaa omia kansanlauluja ja kotikaupungin kuoroa tulla tanne asti kuuntelemaan ja taivastelemaan etta onpa hyvvaa tavaraa.
Shoppailutettiin vahan naita kuoron vanhoja patuja ja oli tosi mukava itekin liikkua kaupungilla kun oli uusia, energisia, turistienergiaa taynna olevia seuralaisia. Timon kans ei oltas ikina samanlaisella innolla pyoritty ostoskeskuksissa. Kivaa oli ja kiitoksia seurasta! Illalla kaytiin myos anonyymin pianotaitelijan kanssa teatteri....n aulabaarissa! Oli piristavan erilaista seuraa. On se mukava istua iltaa ruuan aaressa kun faktoja tulee kuin apteekin hyllylta aina D&G:n paasuunnitelijan uusimmista tempauksista meriravun kolminikamaisen saksen oikeaoppiseen leikkaamiseen. Se on mukava etta kerranki joku tietaa ittea enemman nippelia ja kivoja tyyli- ja kaytostapafaktoja. Bravo, bella!
Raahelaiset, ollaanpa taas ylypeita. Meilla on hienosti kestitetty kaikki internationaalit vieraat mennen tullen ja palatessa, olipa kyse sitten tyttokuorolaisista, vaihtareista tai saksanmaanmakkaranjyrsijoista. Taalla ei ilmeisesti em. raahen nuorille lallattelijoille jarjestetty paljoakaan yhteista ohjelmaa eika edes mitaan illanviettoa viimeisena aussipaivana. Poyristyttavaa. Kylla meilla Raahessa...
Mina lahin tanne Adelaideen ja saavuinkin lauantaiaamuna kuudelta. Parissa tunnissa olin kerannyt enemman tietoa pohjoiseen suuntaavista toureista kuin mita keskiverto-bakabaka viikossa. Ha! Viinitiloille halusin, mutta en ottaa touria, silla en halunnut kiireaikataulua enka korkeita kustannuksia. Mitenkas sita suun olisi pannut kun kuski-Timo otti ja erosi (mun toista, ei ihmissuhteistaan, touhottajat huom!). Noh, sosiaaliset uberskillsit kayttoon ja kerasin parissa tunnissa hyvan crewin, joka koostui sveitsilaisesta it-kooderista Yvanista, uusseelantilaisesta liikunnanopeopiskelija-Justinesta ja hullusta englantilaisesta, Mr. Bean -aksentilla varustetusta Zaanista. Tai mikahan sen nimi nyt olikaan. Auto vuokrattiin yhdessa hujauksessa ja tanaan sitten pyorittiin viinitiloilla. Mitapa sielta muuta voi sanoa, kuin etta makosa konsepti tollanen missa saa ilmaiseksi maistella lukemattomia viineja, istua auringossa ja katella viinitarhoja seka olla muutenkin ihan sideways. Paivan mustiksi hevosiksi nousivat erittain makeat, vanhat, brandylla vakevoidut portviinit seka eras fasaanipatee. NamNam. Kuvat ja videot saa taas kertoa enemman kuin tuhat sanaa, kunhan ne sais nettiin upittua joskus. Hannu Oc HUOMIO, tassapa oiva harrastus!
JA JOS SE HYVARIN TINPSA TATA LUKEE NIIN MITA JOS KIRJOTTASIT BLOKIIN JA LAITTASIT NE VANHAT KUVAT NETTIIN JA LINKIT NIIHIN EIKOS JOO? Sonjalle terkkuja, parjailkaahan siella Melbournessa.
Ainii, Adelaidesta. Tama on tammonen ihana miljoonan ihmisen pikkukaupunki, tuntuu about Oulun kokoselta. Todella vihrea ja kaunis mesta, mutta ei kylla kiinnostas viettaa aikaa enaa kaupungissa Melbournen jalkeen. Jatkosuunnitelmat auki, saa nahda mihin tie vie.
Ka-ka-ka-ka-kavelemaan on tehty naa bootsit.
"Anthii"
1 kommentti:
Joo niin, MIXET VAAN SUORAA KAYTTANY COPYPASTEA TTU. Mukava kuulla, etta olet elossa.
-Esko
Lähetä kommentti