Rainbow Island

Kavastiin Kangaroo Islandilla pyorahtamassa. Minusta sen vois nimea myos Rainbow Islandiksi (sen vanhan Amiga-pelin mukaan), silla siella nakyi aimo kasa sateenkaaria. Kultaruukut kylla jaivat loytamatta.

Mitas tuosta reissusta nyt osais sanoa, oli kokonaisuutena semmonen Ihan Jees -tason tour. Launtaina oli kierrokseen kuuluva surffitunti, mutta aallot olivat minusta (ja mun rautaisella kokemuksellahan on hyva sanoa!) huonommat kuin aikaisimmilla kerroilla. Ei noilla oikein saanut vauhtia ja kaiken lisaksi mulla oli talla kertaa 8 jalkaa pitka lauta aiemman ysin sijasta, eli tama tarjosi hiukkasen huterampaa tukea jaloille pienemman tukipinnan ansiosta. Tama yhdistettyna mun olemattomaan kokemukseen, oli vaikeuksia nousta pystyyn. No, oli se ihan hauskaa, muttei lahellakaan alkuviikon huumaa. Mut surffaamista pidan silti edelleen Jumalan lahjana ihmiskunnalle.

Saarella sitten nahtiin kaikenlaista villielamaa kenguruiden, koaloiden, wallabyjen, ekidnojen ja wompattien muodossa. Niin ja oli siella semmonen huippu koirakin! Yovyttiin farmilla ja mina nukuin kummatkin yot ulkona. Vahan ripisteli vettakin naamaan, mutta mukava silti oli nukkua tahtitaivaan alla. Natin nakosta.

En oikeastaan tiennyt ennakolta yhtaan mita odottaa, mutta kyllahan tuolta ihan hienoja paikkoja loytyi. Remarkable Rocks oli mielenkiintoisen nakoinen kiviroykkio, joka on kohonnut maasta rantakallioilla ja eroosio on sitten sita kuluttanut k'a'llin nakoiseksi. Admiral's Arch oli todella vaikuttava aaltoineen. Samanlaista rantaviivaa tosin taitais loytya lahempaakin, Norjasta ja Islannista. Pitas kayda em. maissa. Jonkisen verran myos kaveleskeltiin puskissa, harrastettiin body boardingia todella massiivisilla aalloilla (body boarding < surfing) ja Seal Bayssa nahtiin parin metrin paasta Australian Sea Lioneita eli merileijonia. Merileijonan ero taysveriseen hylkeeseen on se, etta merileijonalla on viela takaraajat erillaan eli ne pystyvat kavelemaan maalla suht vaivatta. Sandboardingia vejettiin sunnuntaina ja se oli kylla aika hauskaa hommaa. Vois kotonakin (lumi)lautailua joskus kokeilla.

Meidan matkaopas Scott oli kylla astetta parempi jatka ja osas suomeakin sujuvasti "Moi! Mita kuuluu?" -fraasin verran. Siskonsa oli kuulemma aikonaan hostannut yhden yon verran jotain suomalaista reissaajapoikaa ja siita se sitten lahti. Sisko asuu nyt Suomessa taman miehen kanssa ja Scott on heita kaynyt pariin kertaan tapaamassa. Kutsuin Turkuun airsoftaamaan ja katsastamaan kylterien biletysta.

Euroviisut ja Lordi herattivat keskustelua. Jenkit viittasivat yhtyeeseen koomisesti kun kuunneltiin suomalaista musaa (Ruudolf ja Kemmuru) mun iPodista. Tuli levealla Kholorhaadon aksentilla etta "Heyyaa, have you got that band with _the transformers_ on the stage?" Seleva. Ja ei ollu.

Kuvat ja videot kertovat varmaan enemman kuin mun vahasanainen arkku. Kandee surffata, sandboardata tai vaikka holkata osoitteeseen http://joqets.shadow.fi/kangaroo_island

Sen tahan voisi viela todeta, etta jos jossain vaiheessa olikin vahan kyllastynyt olo, niin nyt reissun paalla on taas homma maittanut ja tuntuu etta taalla voisi viettaa aikaa pidempaankin. Tama ei ole vallitsevissa olosuhteissa mahdollista, mutta jos olisi, niin Western Australia, Tasmania seka Northen Territory olisivat viela tutkimatta. Lisaksi kesaa voisi vietella jossain rannikolla surffaillen ja tehden jotain vahan mielenkiintoisempaa tyota. Mutta niin, ehka tanne vois tulla joskus uudestaan. Joku oli taalla joskus sanonut jollekin "How can you not love this country?" ja ymmarran kylla mika tommosen tunteenpurkauksen aiheuttaa. On taalla nimittain aika kivaa ja kulttuurissa ois paljon meilla suomalaisilla opittavaa!

Antti

PS. Huomenna lahden kahdeksan paivan mittaiselle aavikkosafarille. Odotukset ovat korkealla, silla matkareitti kulkee eraiden Australian hienoimpien paikkojen kautta.