Kesalomalle - aurinkorannalle!

Ehdin jo valilla surra, etten ehtisi ikina surffata Australiassa. Sinansa fiksua surra tommosta etukateen. Kavipa nyt kuitenkin niin, etta mulla oli kasissani enemman aikaa taalla Adelaidessa kuin luulin, joten yritin kartoittaa erilaisia parin paivan reissuja. Valmiit paketit eivat oikein houkutelleet ja Lonely Planetissa oli pieni sektio Middleton beachista ja sita ymparoivista pikkukaupungeista, Victor Harborista, Port Elliotista, Middletonista ja Goolwasta. Kiitos taas taman oivan opuksen, loysin itseni tiistai-iltapaivana Big Surf Australia -mokin edesta ja parin tunnin paasta vedesta. Suosittelen kaikille surffaus-newbielle yhden tunnin ottamista, niin oppii ne valttamattomat kikat. Itse turvauduin Daniin @ http://www.danosurf.com.au/ - suosittelen!

Onko se sitten sen arvoista? Voi kuulkaa, surffaaminen on yksi parhaista asioista mita olen tehnyt talla mantereella. Se on yksi parhaista asioista mita olen tehnyt koko elamassani! Dan piti meille hyvan luennon ensin maalla ja koko ajan halu paasta veteen kasvoi! Sitten kun viimein paastiin aalloille, niin voi sita riemua! Vaikea kuvailla sita tunnetta kun odottaa aaltoa, paasee sen harjalle ja nousee viela onnistuneesti pystyyn! Weehaaaaa! Ehka hyva, etta loysin taman harrastuksen vasta nain myohaan, silla muuten olisi saattanut kulua luvattoman paljon aikaa Surfers paradisessa tai Byron Bayssa.

Seuraavana paivana olin jo niin varma taidoistani, etta paatin kavella majapaikkanani toimineesta Port Elliotista sen nelja kilometria Middletoniin, vuokrata laudan ja markapuvun ja kaveleskella sen vajaan kilometrin rantaan ja surffata ihan ite koko paivan! Weehaaa! Vietin rannalla 6h ja sen jalkeen olo oli kuin piestylla sialla. Surffaus ei nimittain ole ihan mitaan kevytta puuhaa. Eihan se aalloilla ratsastaminen paljoa energiaa vaadi, mutta sinne merelle melominen ja laudan kans taistelu kay kylla salitreenista. Jos Raahessa (ja Suomessa) vois surffata, olisin kylla Mr. Finland alta aika yksikon, ja viela hymyssa suin!

Sitten sita pakollista kulttuurianalyysia. Tapasin rannalla isohkon porukan 16-18v tyttoja ja poikia, joiden kanssa sitten surffailin ja pelasin rantapallolla. Nama olivat kylla niin ystavallisia ja kivoja ihmisia, etta eipa siina paljon jaanyt sijaa valituksille. Sain syodakseni ranskalaisia (ikina ei ole niin hyvalle maistunut kuin surffauksen jalkeen), seuraa pitkaksi aikaa ja lopulta viela kyydin majapaikkaani! En ois ehka pystynyt kavelemaan enaa kaiken sen vesileikkimisen jalkeen, joten se oli aika iso kiitos minka he ansaisivat. Yritin osoittaa kiitollisuutani ja sanoin etta kaljat tarjoan jos tulette Port Elliotissa tai Suomessa kaymaan. Sovittin siina sitten hymyillen ja yltakyllaisessa ystavyydessa etta tarjoan tayden yllapidon jos Suomeen eksyvat. Hauska fakta tassa on se, etta mitaan yhteystietoja ei vaihdettu, mina sain vain parin nimet tietoon ja minua taas suurin osa kutsui mua Mr. Finlandiksi. "See you in Finland!" Eli tama oli juurikin niin australialainen tapaaminen kuin voi olla. Onhan naihin jo tottunut. No worries!

Majapaikkani Port Elliot Royal Family Hotel oli sitten oma lukunsa. Kun saavuin sinne ensimmaista kertaa, oli asetelma kuin vanhoissa westerneissa. Astuin sisaan hotellin baarin ja kaikki paat kaantyivat. Myohemmi sain nailta kavereilta kuulla, etta he olivat ihmetelleet jotta mikas "John Rambo" sielta tulee (jack&jonesin maastotakkiin pukeutuneena).

Illalla skouttailin aluetta, kavin pimealla rannalla jauhelemassa vanhan ja alykkaan oloisen kitaristin, Johnin kanssa ja eksyin lopulta Hotel Elliotiin istumaan. Juotiin siina sitten viinia ja viskia paikan pomon ja muun henkilokunnan kanssa ja kivaa oli.

Keskiviikkona oli hotellissa jamittelut ja paljon musiikkia. Olin itse surffauksen jalkeen vain niin poikki, etten jaksanut hengailla enempaa keski-ikaisten kanssa. Mielenkiintoisen keskustelun kavin sitten tana aamuna eraan paikallisen patun kanssa. Salli oli asunut italiassa toistakymmenta vuotta ja antoi mulle vinkkeja tyoelemaan seka liiketalouden opiskeluun. Kertoi myos varikkaista kohtaamisistaan sisilian veljesorganisaation kanssa (Cosa Nostra) seka melkein ammutuksi tulemisesta Brysselissa. Mielekiintoinen kaveri ja melkoiset jutut, ehka osa tottakin.. Ai niin, kun seliten hanelle viime tyopaikastani italialaisessa jaatelofirmassa, oli tuomio tyly: Sisilialaisten rahanpesukulissi. Noh, sanoinkin aina etta Ottorino on kylla jonkin sorfin godfather..

Kuvia ja videoita loytyy Barrossa Valleysta seka Port Elliotista

Huomenna suuntaan juttelemaan jatkosuunnitelmista Adventure Travelsin Chrisille, joka on oikein avulias miekkonen ja tietaa paljon kaikanmaailman toureista. Suosittelen hanen pakeille menoa, jos joku eksyy Adelaideen. Toimisto on Peter Pan Travelin ja Oz Experiencen valissa, 50m Adelaide Central YHAsta.

Antti