Eilen saavuimme takaisin talta parituhatta kilsaa kattaneelta autoreissulta ja tietysti meilla on paljon kerrottavaa ja paljon kuvia/videoita kyseisesta tempauksesta. En sitte tieda kerkeaako kaikkea uppia viela, kun kone surffarin paratiisin tekee kohta lahtoa ja aika on siten rajallinen. Eli hommahan oli seuraava, vuokrattiin auto sunnuntaiaamuna ja karautettiin suoraa sydneyn liikennehelvetista pois. Itteahan kammotti suunnattomasti tama vasemmanpuoleinen liikenne, mutta yllattavan akkiahan tuohon tottui ja pystyi samanlailla suharoimaan kuin Suomessakin. Minun hommanihan on oli siis toimia kuskina, koska lapsia (alle 21 vee) ei paasteta vuokra-autojen rattiin ja Antti toimi kartturina parhaansa mukaan ja yleensa jopa loydettiinkin perille suhteellisen tuskitta.
Australiassa liikennevalojen sijaan tiet on pultattu tayteen heijastimia jotka on hiukan tienpinnasta koholla. Monesti ajamista savelsi sellainen "tonk tonk tonk"-aani ku kapeilla teilla heijastimet pieksi renkaita. Yolla tie muistutti lahinna tivolia koska niita heijastimia nyt piti varmasti olla se 6 rivia, etta jokainen varmasti osaa hahmottaa missa se tie kulkee. Australiassa on myos kaytossa jonkinnakoiset mutkakohtaiset nopeusrajotukset ja joka mutkaan saa sitte hiljentaa siihen 85,75,65,45,20,15 kilsaan tunnissa, vaikka nopeusrajotus tiella muuten sanoisi sen 100km/h. Toki loppuajasta noiden rajotusten seuraaminen alkoi vaan vituttamaan ja posottelin aikalailla mutkat sita nopeutta mita huvitti, toki terveyssyista oli aiheellista hidastaa jos liikennemerkki nayttaa neulansilma-mutkaa ja suositusnopeus on 15 kilsaa tunnissa.
Ensimmainen etappi oliki sitte pikkukaupunki nimelta Berry, jossa sai motellihuoneen hintaan 55 dollaria yo, joka ei kahteen pekkaan ole kovinkaan kallis verrattuna sydneyn hostelleihin jossa saa pulittaa saman verran ja jakaa huoneen seitseman irlantilaisen kanssa. Lonely planetin out-of-date ohjeiden mukaan syoksyttiin sitten paikalliseen baariin, jossa oli seinat taynna kaikenlaista kraasaa, moottoripyorista torpedoihin. "YOU'RE FROM FINLAND?" "WOW" "THERE'S PEOPLE FROM SWITZERLAND" whoo hoo! tuntui kuin koko Eurooppa olisi ollut paikalla kuin noinkin laheisia naapureita tapaa keskella ei-mitaan. Jokatapauksessa, pikkukaupungin meininki oli aika erilaista verrattuna Sydneyn yoelamaan. Baarinhan oli tarkoitus menna kiinni joskus yhdelta, mutta paikalliset kylmanrauhallisesti vaan kieltaytyivat lahtemasta ja hakivat sitten omiin nimiin baarihanoista lisaa olutta kun baarimikko oli sulkemassa ovia toisaalla. Joskus kahden maissa baarimikko sai meidat sysattya pihalle tuoppien kanssa, jotka oli taynna tata ns. ilmaista olutta. Ne kumottuamme ajateltiin jo, etta voishan tassa lahtea nukkumaan, mutta kuinkas kavikaan. Seurueessamme oli haapari joka vietti haapaivaansa Berryssa (luoja tietaa miksi) ja he kaivoivat esille kylmalaukun josta loytyi Jagermeister-pullo, kuoharia, kekseja ja viitta erilaista juustoa. Kello taisi olla jotain kolmen paikkeilla kun viimeiset juustot, keksit ja juomat oli havitetty ja viimein sitten paastiin nukkumaan, huomaa taas mitka seuraukset silla on ku lahtee ottamaan sita yhta olutta paikalliseen baariin. Katsokaa kuvat, ne kertovat taas enemman kuin tuhat sanaa. Pakollisena mainintana viela seurassamme ollut 87 vuotias Billy joka tempoi kaljaa ja norttia kuin teini-ikaiset konsanaan, mies oli enemman elossa kuin mina koskaan. Tarina kertoo myos, etta Billylla on myos tapana "kaatua" hyvannakoisten lyhythameisten naisten laheisyydessa.
Seuraavana aamuna karautettiin ulos berrysta maisemareitteja pitkin, milloin minkakin luonnonpuiston lapi kohti central tilbaa, jonka kartturina toiminut Antti oli luotsinut seuraavaksi matkakohteeksi. Matkalla soimme herkullisen 6 eri kalan fish&chips setin ja voin vannoa, etta rasvakeitin takaa sen, ettei maussa ole minkaanlaista eroa eri kalojen suhteen, ei ainakaan joudu pettymaan. Tietaapahan ainakin jatkossa mihin englantilais-vaikutteiseen herkku-ateriaan ei nappejaan iske, sydankohtauksen voi aiheuttaa paremmillakin evailla. Loppuillasta sitten saavuttiin sinne Central Tilbaan joka oli jonkinlainen kasityolaiskyla, jossa ilmapiiria voisi luonnehtia sanalla "kummallinen". Majoituimme paikalliseen hotelliin, jossa oli seinat taynna kuvia jostain Tilban karnevaalista. Kuvissa kaikki miehet oli pukeutuneet naisiksi. Kaikesta tasta huolimatta yo sujui rauhallisesti katsellen televiisiota, aamulla pakkasimme kamat ja katselimme hiukan ymparille. Kyllahan siella oli kaikenlaista hienoa kraasaa, mutta kun jokaisesta olisi saanut maksaa sen parisataa dollaria vahintaan, niin jatimme valista. Seuraavaksi vuorossa oli "explore the south coast's old whaling-port town of eden" ja sinnehan me suuntasimme.
Edenissa oli "explooraamista" sellaset 5 minuuttia, jonka kesti ajaa paakadun toisesta paasta toiseen paahan, jatimme jopa kuuluisan "killer whale"-museon valista, koska hinta oli suolaiset 6 dollaria.
Edenista matkasimme laheiseen Merimbulaan viettamaan iltaa paikallisten, aiemmin Sydneyssa tapaamieni opiskelijoiden kanssa. Saatiin jopa ilmainen majoitus ja ruokailtiin pitsaa jarven rannalla tonkkaviinin kera. Ilta sujui pelaillen suomalaisia ja australialaisia seurapeleja viinin ja suklaan toimiessa kyytipoikina. Valitettavasti kaiken hauskanpidon keskella unohdettiin kuvata Eden/Merimbula-osio kokonaan, joten tasta matkan "maaranpaasta" ei ole mitaan todistemateriaalia. Aussitytot on sitten erityisen mukavaa vaihtelua jaakylmien saksalaisten jalkeen: keskustelua syntyy koko ajan ja ilmapiiri on ihan eri tavalla elavainen.
Lahdettiin Eden/Merimbulasta sitten yhden yon jalkeen ja ajeltiin pimealla Narooma YHAan nukkumaan. Lepponen paikka ja todellakin hintansa vaarti. Paluumatkan jatkuessa hurruuteltiin pirssilla lahes koko paiva, seikkailtiin Campbelltownin loppumattomissa lahioissa niin kauan, etta bensan loppuminen alkoi pelottaa. Lopulta sitten paastiin Sydneyn iki-ihanalle Kings Crossille nukkumaan School House Backpackersiin, jossa vaatekomeron kokoiseen huoneeseen oli tungettu nelja punkkaa. Ruotsalaiset huonekaverit ois ollu tervetullutta bile- ja juttuseuraa mina tahansa muuna yona, mutta nyt lahinna palo hermot kun ne pommittivat keskella yota takaisin huoneeseen. Takana siis taas kerran huonosti nukuttu yo. Tuo koko paluumatka tuolta Edenista Sydneyihin oli lahinna pelkkaa autolla ajamista, hyvaa huonoa huumoria, nauramista, Kraftwerkkia, Musea ja Red hot chili pepperssia. Jotenki oli paassa vaha tyhja olo kun piti ajella samoja maisemia takaisin eika ollut oikein aikaa pysahtya etsimaan mitaan uutta, mita nyt yks hieno lookoutti loydettiin.
Tanaan Satun ja Annastinan hoiviin kohti Surfers Paradisea. Reuniting the team!
Anttijatimo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti