Sukellusta ja Australialaista "kulttuuria"

Antti ja mina tassa sellaiset 2 paivaa sitten tormasimme hirvittavaan tosiasiaan tyontaessamme ostoskarryja keskella yota lapi townsvillen katuja. Kun kolmassadas maritime museum ja anzac memorial park-kyltti komeili tien vieressa tajusimme, etta australiassa vallitsee keskiverron irlantilaisen backpackerin aivotoiminnan puutteeseen verrattavissa oleva massiivinen kulttuurityhjio, LUE: AUSTRALIASSA EI OLE KULTTUURIA. Kaikki on vaan hyvin sekavaa mossoa joka on ympatty yhteen kaikista maailman kolkista, ei se ole mitaan helvetin kulttuuria, etta varastetaan jokaisen muun maan ruokavaliot ja kiskaistaan ne rasvakeittimen lapi ja tarjoillaan a`la chips (myoskin rasvakeittimen lapi). Kulttuuri ei ole myoskaan sita, etta maan alkuperaisvaesto on a. kadulla vetamassa viinaa b. myy jotain helvetin digeridoota joka saatanan putiikissa ja hinnat vaihtelee maan ja taivaan valilla, mita nyt satutaan milloinkin keksimaan kun hinnoittelussa ei ole mitaan jarkea tai standardia olemassakaan. Samoista tuotteista voit maksaa halutessasi kolminkertaisenkin hinnan ja viela samalla kadulla, kunhan nyt jotain vaan latkastaan hintalappuun, jos sellaista edes jaksetaan laittaa tuotteisiin, NO WORRIES MATE. Voisinkin tiivistaan australialaisen kulttuurin aikalailla kahteen asiaan "NO WORRIES MATE"-lause jota kaytetaan hyvanpaivantoivotuksena ja myos silloin kun 70 kerroksinen talo sortuu kasaan orpolapset sisalla, rakennusvirheiden takia ku kaikki on niin vitun "laid back" = kaikki on niin saatanan laiskoja/typeria ettei mitaan saada aikaiseksi. Elavana esimerkkina siita, ettei aussit osaa suunnitella silmaluomiaan pitemmalle on magnetic island jossa on menossa noin 500 erilaista rakennusprojektia ja saari nayttaakin aika kovassa kehityksessa olevalta, WRONG. Saaren rakennustyot ovat seisseet paikallaan 2 vuotta ja ilmeisesti seisovatkin seuraavat 10 vuotta ku ei oo rahaa ja ketaan ei kiinnosta muuttaa kyseiseen mestaan jossa kaikki kaupankaynti pysahtyy 12-17 valilla ja jos nyt sattuu huvittamaan niin eihan niita aukioloaikoja tarvi muutenkaan noudattaa. Saattaahan sita lukea pitserian mainoksessa, etta ollaan yhdeksaan auki, mutta paskat siita, otetaan vaha laid backkia ja no worriesta ja isketaan lafka kiinni siina seitteman maissa. Toinen osa nahdakseni tata alkuperaista australialaista-kulttuuria on se, etta tungetaan punajuurta hampurilaisen valiin, tata suurta innovaatiota en ole viela muualla tavannut ja siita ausseille tulisikin myontaa jonkinlainen nobelinpalkinto, koska onhan se vaatinut 20 miljoonalta ihmiselta melkomoisia ponnistuksia laittaa yksi erilainen vihannes kahden sampylanpuolikkaan valiin. Kaikenlisaksi nama idi...australialaiset ovat onnistuneet sossimaan matkailunsa suurimmaksi osaksi Aasilaisten omistukseen, matkailun joka on mielestani ainoa huomattavasti paremmin toimiva asia Suomeen verrattuna, jos nyt saata ei lasketa. Itse kulttuurin tarjotessa kannailya irkkujen, brittien ja muiden alempien rotujen kanssa taidan tyytya katselemaan maisemia, koska niissa on se Australian taika, eika missaan helvetin BEST FISH AND CHIPS IN THE KNOWN UNIVERSE-paskalajassa. Noh, ehka tama oli hiukan jyrkka mielipide, mutta kukin voi halutessaan ottaa selvaa ja siihen asti kunnes niin teette voitte pitaa sanomisiani perusteltuina faktoina.

Asiasta kolmanteen, Cairnssissa paloi rahaa pinoittain ja ostimme ns. pakettikokemuksia. Tama ei ollut ollenkaan huono asia ja koskenlasku osottautui erittain, erittain hauskaksi kokemukseksi. Erityisesti se oli sita silloin kuin kumivene heitti ihmiset ympari ja saimme pyoria liivit paalla pitkin koskea. Ennen kuin australiassa aiot tehda mitaan vaarallista voit olla varma, etta saat eteesi sopimuksen jossa matkanjarjestaja ja kaikki vastaavat vastuuhenkilot vapautetaan vastuusta. Eli jos nyt sattuu niin kusisesti, etta virtaus vetaa sinut kiven alle ja kuolet, niin voi voi ja hommat jatkuu niinkuin mitaan ei olisi tapahtunut. Ilmeisesti kyseinen koski oli lunastanut 5 ihmishenkea viimeisen 8 vuoden aikana, sinaansa ei mikaan kammottava maara kun ilmeisesti joka paiva satakunta turistia sen lapi pommittaa. Loistava kokemus siita huolimatta, valitettavasti kuvia emme voineet ottaa, koska kameramme ei pida vedesta ja videomateriaali mita olisimme voineet ostaa reissustamme oli aikamoista rahastuspainotteista sontaa. Sanottakoon, etta oli niin hauskaa, etta teidan mielikuvitus tuskin siihen riittaa niin alkaa edes yrittako.

Seuraavana paivana olikin vuorossa paivaretki suurelle koralliriutalle, jossa aioimme sukeltaa, niin SUKELTAA. Sukeltamisen virallinen maaritelma taitaa olla jossain vedenalaisen orgasmin tienoilla, eli toisinsanen sukeltaminen on ihan helvetin mahtavaa puuhaa. Talla kertaa vuokrasimme myos vedenalaisen kameran ja kuvamateriaalia on tulossa jossain vaiheessa elamaa, sitten kun cd:seen paasemme kasiksi. Veden alla on todellakin ihan toisenlainen maailma ja saimme nahda jotain sellaista mita yleensa nakee vain luontodokumenteissa televisiossa, parvittain sateenkaarenvarisia kaloja, valtavan kokoisia simpukoita (tms), mielettomat maarat varikkaita koralleja ja jopa suuren kilpikonnan, joka surukseni pakeni kun yritin pummata kyytia. Kokemuksena todellakin unohtumaton ja vaitan kylla, etta paras tahan asti. Sukelluskurssin suorittaminen alkoi polttelemaan kummasti, mutta aika on rajallinen, budjetti on rajallinen ja ennenkaikkea Suomen sukellusmahdollisuudet ovat aika rajalliset. Aika nayttaa ja mista sita tietaa vaikka paatyisi sukeltelemaan jatkossakin. Tokihan tamakin huvi tuli silla kustannuksella, etta jarjestaja vapautettiin vastuusta, eli jos se keihasrausku sattuu nyt siihen sydameen iskemaan niin se on voi voi ja hyvalla tuurilla ruumis tuodaan pintaan kun varusteet tarvitaan takaisin. Valitettavasti merenkaynti oli aika voimakasta mennessa ja osa porukasta joutui tyhjentamaan vatsalaukkuaan jossain vaiheessa, itsellani matka sujui ongelmitta, mita nyt vaatteet kastuivat kun aaltojen parskeet valilla pyyhkivat ylakannen reunojen yli.

Sitten jatimme Cairnssin taakse ja kasan hyvia tyyppeja myos, mukavahan oisi tietaa mita heille tapahtuu jatkossa, mutta kokemus on opettanut, etta backpackerit ovat yleensa kertakayttoystavia ja vaikka mailiosotteet vaihdetaankin niin molemmat tietavat, ettei niille todennakoisesti mitaan kayttoa jatkossa ole. Toki muutamia poikkeuksiakin sattuu silloin talloin ja se on aina positiivista. Townsvillessa vietimme yon, siella ei mitaan ihmeellista, mita nyt yhden suomalaisen kanssa ehdimme jotain jutustella ja sitte seuraavana aamuna hyppasimme lauttaa magnetic islandille, antti saa kirjottaa tasta upeasta pyorailykokemuksesta jotain jos niikseen tulee.

Kun yksi meista lopettaa / niin toinen alottaa. Jeba. Magneettisaari oli todella mukavaa vaihtelua Cairnsin superkaupallisen turistimyllakan jalkeen. Yovyimme pari yota hostellissa, jota aluksi vahan kammoksuttiin siihen sisaltyneen baarin takia. Yleensahan nama baari-hostelli -hybridit vetavat kanniaalioita puoleensa kuin mehilaispesa mesikammenia. Tama mesta oli kuitenkin ihan leppoinen, vaikkakin 24/7 jatkuva MTV:n looppaus on aika mautonta. Hostellialueella oli uima-allas, riippukeinuja ja majoitus oli pikkuisussa bungalow-tyyppisissa mokeissa. Alueelle oli saatu hyvin semmoista paratiisisaaren tuntua, jota voitte tsiigailla tarkemmin kuvista ja videoista. Saarella ei monien backpackereiden mielesta ollut paljon nahtavaa, olihan se sen verta pieni, mutta kylla siella pari paivaa itseaan hyvin viihdytti. Ja hermolomapaikkana toimisi varmasti taydellisesti, sen verta pienimuotoista tuo turismibisnes tuolla viela on ja paikallisiakin asuu vain pari hassua tuhatta. Saaren ymparilla on paljon hylkyja ja koralliriuttaa, jossa voisi sukellella tai snorklata, tosin sitahan me ei tietenkaan tajuttu tehda vaan tyydyttiin iloitsemaan Lonely Planetin neuvoin pyorailysta.

LP nimittain kertoo, etta saari on ideaali pyorailylle. PASKANMARJAT SANON MINA. Kuka hullu haluaa lomallaan pyorailla 14% ylamakeen kun aurinko porottaa suoraan zeniitista? Kuka hullu haluaa kuluttaa jonkin matkan taittamiseen PALJON aikaa, kun aussitytot huristelevat bikinit paalla ohi SKOOTTERIN SELASSA ja kayttavat tahan samaan matkaan vain VAHAN aikaa. Vuoristotie ei ole kuin sikari, eli matka josta pitaa nauttia paamaarasta valittamatta. Ei, ei, ei. Tarkoitus oli paasta nopeasti rannoille uimaan ja snorklaamaan (johon vaadittavien tarvikkeiden vuokraaminen tassa pyorailyn euforiassa unohtui), mutta ei. Aikaa kului ylamakia vintatessa ja vihdoin rannalle saavuttaessa juomavesi loppui. Fiilis oli vahan kuin Afrikan aavikoille haaksirikkoutuneilla piloteilla tehdessamme tylyn paatoksen matkan jatkamisesta saman tien. Oli toimittava viela kun oli taistelukuntoinen, eika odotella nestevajauksen hiipivan kehoon. Siita sitten saaren toiselle puolen Horseshoe bayhin, jossa aika kuluikin akkuja lataillessa eli juodessa kolajuomaa, uiden ja perinteista paskamattofishandchipsia syoden. Alkaa tulla korvista ulos tuo kusiini ja valinnanvaraakaan ei ollut, kun paikalliset ravintelit eivat lounasaikaan tarjonneet juuri mitaan. Saarella on nakojaan sammoinen kaytanto, etta ravintoloita pidetaan auki erittain harvoin ja silloin kun pidetaan, laitetaan kokki kotia ja pyoritellaan kasia ja todetaan ettei osata tehda muuta kuin vahan sandwichia ja fish'n'chipsia.

Illalla paatettiin lahtea pitsalle. Kas, pitseria kiinni vaikka kello on vasta puoli yhdeksan. Mainosten mukaan lafkan piti olla auki ysiin asti. Joopa joo, koko korttelin palvelut suljettu. Eteenpain, sanoi mummo lumessa. Jatkettiin seuraavaan lahioon ja loydettiin yksi avoin paikka - ranskalainen 'fine dining' -ravintola. Pitsan vaantaminen vaihtui sitten kolmen ruokalajin paivalliseksi valkkarin kera. Pastiksella karistetyt katkaravut tarjoiltiin mielenkiintoisesti aussityyliin salaatissa, jossa oli mm. porkkanaraastetta ja punasipulia (lue: hyi). Pettymykseksi valkosipulipatonki oli kaupan versiota, kokki oli ilmeisesti nakannut sen vain uuniin. Paaruokana mulla oli lohta pottumuusilla, nam. Timollekin maistui ankanrinta ja jalkkari -creme bruleet ja jaatelohassakat nautitttiin suurella nautinnolla. Miljonaarityyliin kotimatka taitettiin polkupyorilla!

Tanaan saavuttiin Airlie Beachille. Pieni kaupunki, joka nayttaa elavan turismista. Eika ihme, kun merella vaijyy 17 paratiisisaarta ja lisaksi suuri valliriutta. Huomenna lahdetaan Lasse Laivakoiraksi Lasse Laivakoiran paikalle eli hypataan purjelaivan kyytiin. Mukaan on tulossa ainakin ruottalaiset Chris ja Peter, eli odotukset on korkealla kun saadaan vahan tata jaloa svennomaanirotua matkaan. Irlantilaista rupusakkia pitaa olla kuitenkin valmis vetamaan kolin ali ja nelistaan se onnistuu aina paremmin kuin kaksin. Saksalaista kalatysta ei ole vahaan aikaan kuulunut vaan taalla on lahinna vallinnut skandinaavisten kielten ylivalta. Suomalaisa ja ruottalaisia. Jeah! Kauniita ja rehellisia ihmisia! Jeah! Laivaraporttia tulee kunhan maihin saavutaan.

I pirate I was meant to be
trim the sails and roam the sea!

Timo ja Antti