Yleison pyynnosta

Eli koska postilaatikkoni on nyt taynna viesteja missa ihmiset toivoo lisaa tietoa fantastisesta elamastani Griffithissa tein pienen koosteen normipaivasta upouudella digitaalikamerallani. Niin mina ostin sellaisen vehkeen itselleni kun eras anynonyymiksi jaava Sonja sellaista minulta vaati ja budjettivajeen takia olen nyt viikon syomatta. Onhan se toki silti mukavaa vieda jotain muistoja tastakin mestasta kotiin sitte joskus ku sinne palaa niin ei se kameran ostaminen minusta mikaa hukkasijoitus ollut, hintakin oli varmaa 1/3 siita mita se on suomessa.

Videot (joita upin talla hetkella, kestaa pari tuntia ja ne ei valttamatta viela ole siella) varmaa puhuu omasta puolestaan ja luulisin, etta niista jotain selvaa saa ainakin tyopaivan osalta. Eli homman nimihan oli kerata heinapaaleja pellolta, lastata niita kuormuriin ja survoa sopivaksi pinoksi latoon. Homma ei ehka kuulosta kummalta, mutta kun kertoo paalin tuhannellaviidellasadalla ja lisaa soppaan auringon, heinapolyn, karpaset ja liikkuvan auton lavalla tasapainottelemisen 5 metrin korkeudessa paalien paalla, niin soppa onkin paljon moniulotteisempi. Latoon paastessa lammotilan voi myos kertoa kahdella, koska heinapaalit ovat mukavasti siella hautoneet ilmaa ja varsinkin katon rajassa alkaa tuntua jo hiukan suomalaiselta saunalta johon joku on keksinyt laittaa heinapaaleja kannettavaksi. Mielenkiintoisena faktana mainittakoon, etta jos johonkin valiin ladossa erehtyy tunkemaan maran heinapaalin ja auringon lammittaessa kasaa lampotila kasan keskella voi nousta yli sadan asteen ja tama kyseinen kostea paali saattaa spontaanisti itsesyttya ja polttaa koko ladon! Tanaan pakkasimme paaleja myos traktorin perakarryyn ja siihen mahtuikin melkeen tuplaten paaleja verrattuna kuorma-autoon. Ainoaksi ongelmaksi muodostui se, etta farmari joka kyseista traktoria sitten koitti kuskata pois pellolta kaatoi osan lastista jorpakkoon >_< Yleisesti ottaen tyo on helvetin raskasta kuormurin ajamista lukuunottamatta, mutta paivat ovat lyhyita, koska energiaa ei vaan ole loputtomasti ja olen kampilla about yhden maissa.

Voitte nyt mielessanne kuvitella seuraavan tilanteen: Tulet edellamainitusta suhteellisen raskaasta duunista kotiapain ja ehdotat, etta voisinpa nyt nauttia kylman limonadin tyokaverillesi Paulille joka autoa ajaa. Paul suostuu ja kaartaa jonkin ajan kuluttua huoltoasemalle, joka sijaitsee noin kilometrin paassa kampilta.Menet sisaan, katselet kylmioon jossa virvoitusjuomat sijaitsee ja otat vaihtelun vuoksi tolkki-fantan itsellesi. Tietysti olet hyvin tietoinen siita, etta jokin tekija saa virvoitusjuomat maistumaan tolkista juotuna paljo paremmalle ja perustelet silla valintasi. Maksaessa pistat merkille kirpaisevan kovan hinnan (2 dollaria)ja runkkarin nakoisen myyjan tiskin takana joka hymyilemisen sijaan miettii paallesi sylkemista, mutta tyytyy keraamaan ryostohinnan sen sijaan. Poistuessasi vilkaiset taaksesi ja naet kuinka myyja poistuu ylakertaan hakkaamaan vaimoaan ja sen jalkeen avaa tv:n, surffaa kanavia kunnes loytaa vapaapainia ja itkevan vaimon tuodessa oluen mies vaivautuu liikkumaan sen verran, etta viimeistelee homman koukulla vaimonsa alavatsaan, nappaa oluen ja istuu takaisin sohvalle (oletettavasti). Itse huomaat vasta kotiovella avatessasi fantan, etta saatanan perkele, tolkin vari on haalistunut ja kun viimein loydat sen best before-paivamaaran tolkin pohjasta niin se on jostain viime vuosituhannelta. Eniten hommassa ei vituta se, etta maksoit tolkista 2 dollaria joista noin vahintaan 40 senttia on reilua ylihintaa. Eika siina vituta edes se, etta palvelu oli paskaa ja ehka tuollaisen tyopaivan jalkeen oisi mukava saada jonkinlaista ihmismaista kohtelua. Itseani tilanteessa vitutti se seikka, etta kaveri oli ryostanyt minulta tarkean hetken, hetken jota koko paivan olin vaalinut mielessani ja suunnitellut tarkasti jokaista aspektia myoten. Tama kyseinen hetki oli siirtynyt ajatuksen tasolta hyvin onnistuneeksi muistoksi, ellei ihan jokainen aspekti siina olisi mennyt vitulleen. Kaikesta paskasta huolimatta selvisin kampille ilman autokolaria, otin tolkin kateen, kysyin ajo/kavely-ohjeet huoltoasemalle, kavelin pari kilsaa harhaan ja Griffithin vammaisen ympyra-kaavan takia loysin itteni sadan metrin paasta omasta kampasta. Kysyin suunan uudelleen vuokra-isannaltani Ianilta ja loysin viimein juurikin samalle huoltoasemalle mista olin kyseisen tolkin ostanut, iskin tolkin tiskiin ja vaadin tilalle uutta. Vastahakoisesti tiskin toisella puolella oleva limainen paskakasa ehdotukseen taipui ja sain kuin sainkin uuden tilalle, mutta fantaan pettyneena otin tolkki-colan. Tarkistin tolkin paivamaaran, kiitin, kavelin ulos ja aukaisin viilean cola-juoman ja join sen kavellessani kampille puiston lapi, jossa joku paikallinen kemisti veteli paivauniaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tarinan opetuksena on varmaan se, etta jos nyt viitsii nahda ihan helvetisti vaivaa ja uhrautumista korjatakseen pikkuasioita jotka vituttaa, niin ehka ne ei sitten loppujen lopuksi ota aivoon niin paljoa, sainhan minakin sentaan sen virvoitusjuoman loppujen lopuksi. En tieda oisko joku muu toiminut samoin ja ehka Suomessa en olisi vain tyytynyt uuteen colatolkkiin, vaikkakaan ei minun olisi sita edes tarvinnut edes vaatia, koska suomalaisilla on sen verran selkarankaa, etta kauppiaan mokat yleensa hyvitetaan asiakkaalle kyselematta ja en epaile ettenko olisi suomessa kavellyt lafkasta ulos vahintaan 1,5 litran pullon kanssa tapahtuneen jalkeen. Ei voi kauhalla vaatia kun on lusikoimalla (oz) annettu, suomi 1, australia 0.

-Timo

ps. Aion jatkossakin kayttaa otsikoissa pistetta ilman mitaan muuta jarkevaa perustetta kuin se, etta muutama ihminen ehka vahingossa puree kielensa poikki lukiessaan postauksiani.