Ajatuksia ennen lähtöä ja matkan taustoja

Lähtöön (8.9) on nyt tasan kuukausi aikaa. Matkajärjestelyt ovat ihan hyvässä jamassa eli viisumit, passit ja lentoliput löytyvät kummaltakin! Vakuutukset ja rinkat pitää vielä hommata. Vaikea tajuta, että täältä on tosiaankin lähdössä pitkäksi ajaksi pois. Okei, olin vuoden armeijassa, mutta siinä sai (parin) viikon välein kosketusta kotikaupungin tapahtumiin ja kaverien kuulumisiin. Ja mikä tärkeintä, varusvaraston/ruokalan Penat hoitivat äidin ohella pyykin ja ruokinnan. Nyt on vähän eri tilanne edessä. Timon kanssa. Luulenpa, että pari kertaa tulee matkalla otettua yhteen, mutta eiköhän tuolla mantereella löydy tilaa päästellä höyryjä ulos. Timo on kuitenki niitä luotettavimpia ja pitkäaikaisimpia ystäviä, joten olo tuntuu aika turvatulta. (Tätä voi sitten muistella verissä päin Land Roverin takakontissa keskellä aavikkoa..)

Mistä idea Australiaan lähtöön sitten sai alkunsa? Lukion abivuonna katselin Studia-messuilla koulutusvaihtoehtoja ja eksyin myös kansainväliselle osastolle. Ulkomaalaisten yliopistojen ohella törmäsin luullakseni Work & Travel Companyn palveluun. He siis raijaavat ihmisiä maksua vastaan Australiaan (tai Uuteen Seelantiin) työlomalle ja tarjoavat myös lisäpalveluja ja turvaa. Ajatus kaukaiseen maahan lähtemisestä tuntui tuolloin jännittävältä ja mielenkiintoiselta, mutta samalla kovin kaukaiselta. "Oishan se hienoa lähtä, mutta en minä nyt.." Ajatus jäi.

Tapasin sitten ylioppilaskirjoitusten jälkeen keväällä 2005 erään ikäiseni ja samassa elämäntilanteessa olevan tytön, joka oli lähdössä syksyllä Australiaan. Hän ikään kuin kirkasti asian. Lähteminen oli oikeasti mahdollista, eikä sen tarvinnnut olla vain kaukainen haave! Välillä ajattelin lykätä armeijaa ja lähteä Ausseihin samoihin aikoihin tuon tytön kanssa, mutta luulenpa että järki voitti kun kävin asepalveluksen alta pois. Rovaniemen hyinen loppusyksy, vesisade, läpimärkä maastopuku ja sirpaleliivi sekä lentokentältä taivaalle nouseva Blue1 keskellä yötä oli yhdistelmä, joka ratkaisi asian. Haluaisin intin jälkeen lämpimään maahan, uuteen kulttuuriin ja ympäristöön. Talvi ja kevät menivät Lonely Planetia lukiessa ja dundernews.com -webbisivuja selatessa. En ala käydä lähtövalmisteluja sen yksityiskohtaisemmin läpi, sillä jokainen tietoja ja vinkkejä haluava löytää kaiken tarpeellisen dundernewsin foorumilta ETSI-toiminnolla. Ja muuten olen sitä mieltä, että tällainen matka on parasta toteuttaa itse ilman ylihintaisten järjestöjen apuja.

Tämä blogi on tehty ystävien ja perheenjäsenten pyynnöstä sekä omasta halusta ilmaista itseä ja jakaa matkakokemuksia. Blogi on suomeksi, jotta kaikki taakse jäävät voivat sitä lukea ja luulenpa, että Australiassakin on kiva verestää välillä äidinkielen taitoja. Tänne on tarkoitus ilmestyä sekä Timon että Antin kommentteja matkalta. Kommentoikaa tekin, hyvä yleisö, ja kertokaa myös koto-Suomen kuulumisia, kun olemme kaukana! Koska matkapäiväkirjamme on suunnattu pääasiassa meidät jo tunteville ihmisille, emme itseämme sen tarkemmin esittele. Ulkopuoliset voivat muodostaa oman käsityksensä lukemalla. Aika näyttää, millainen reissusta ja tästä äänitorvesta muotoutuu.

Antti

PS. Matkustushimoja lisäsi myös tuttujen kaverien reissu Etelä-Amerikassa. Kannattaaa tutustua www.thirdclasstravel.com

PPS. Homoeroottiselta kalskahtava nimi "anttijatimo.blogspot.com" juontaa juurensa historiaan. Copyright kuulunee henkilölle JR, jonka keksinnön tässä anastimme. Nimen positiivinen puoli on sen helppo muistettavuus.