Kirjotanpa nyt ku en oo kirjottanu miljoonaan vuoteen, jos mietititte miksi niin vastaus on hyvin yksinkertainen; tallaisen arjen keskella on helppo laiskistua ja olla tekematta mitaan ja eihan taalla kylla mitaan ole tapahtunutkaa. Antti on tossa noita kohokohtia jo iskenyt tonne niin maa voisin vaan molista jostaki turhaaki turhemmasta menemaan ihan aikaa tappaakseni. Voisin vaikka survasta tanne menneita tapahtumia joita taalla Melbournessa asuessa on nyt sattunut jaamaan mieleen.
Tana aamuna Antin mennessa alakertaan joku takoi ovea suu vaahdossa ja koitti paasta sisaan, eli homman nimi oli seuraava: Billy (Bill, whatever), meidan vuokraisantamme oli tilannut uuden jaakaapin kun entinen oli levennyt jo sata kertaa ja sopinut tapaamisen aamulle. Sopinut siis etta tulee vastaanottamaan kyseisen kaapin, mutta miesta ei tapansa mukaa nakynyt missaa ja me sitte antin kanssa autettiin jaakaappi sisalle ja kuitattiinki mokoma paska. Kysyin viela etta tapahtuuko tallaista useinki ja vastaus oli kuin olikin kovin yllatykseton: "we're in Australia, what do you think?" Eli yksi ammatti vahemma mita taalla kannattaa harjottaa jos ei ole karsivallisyytta toimittaa tavaroita ihmisille, jotka saattavat olla vaikka kahden viikon lomalla sovitusta tapaamisesta huolimatta. Niin eli jos aikaisemmista BLOGAISUISTA joku ei ole sita tajunnut, etta australialaisten sovitut tapaamiset ovat painonsa arvoisia kullassa, ottaen tietysti huomioon sen, etta hengitysilma ei paina kovin paljoa. Kavin tastakin mielenkiintoisen keskustelun tyokaverini Stephanien kanssa, joka oli samaa mielta asiasta, etta jos jotain sovitaan niin se on vaan sellaista tyhjaa energiankayttoa ja suunpieksamista, en ymmarra miksi ihmiset valittaa etta Suomalaiset eivat puhu paljoa, kun vaihtoehtona on se, etta puhutaan paljon vaan ei sanota mitaan. Toki pidan siita aspektista, etta kun kavellaan ohi ja vaha tormataan niin sitte heti tulee ku automaationa "sorry", kun Suomessa taas ehka mumistaan jotaki ja kadotaan johonki nurkan taakse. Tamahan on taas minun vapaata nakemysta pohjautuen omiin kokemuksiini, mutta en maa tanne tullutkaan paasaamaan mitaan kovin objektiivista.
Voisinkin tahan kirjoittaa pikaisesti toisen esimerkin siita, etta kun puhutaan jotain niin ei sitte sanota kuiteskaan mitaan. Tapahtumapaikkana paikallinen Boost-pirtelobaari, jossa ylipirtea tyontekija aloittaa keskustelun tekohymylla joka hyokkaa silmille kuin viikon lanituksen jalkeinen auringonpaiste.
Boost-tytto: HELLO HOW ARE YOU???
Antti: Not too good, thank you, and how are you?
Mina: Bad.
Boost-tytto: (ei muutaku lisaa volyymia jos haluatte esittaa taman vaikka naytelmana) I'M GREAT, SO WHAT ARE YOU GUYS UP TO? (ottakaa pihdit avuksi jos hymya ei saa vaannettya enempaa)
Mina: Commiting a suicide
Boost-tytto: SO YOU'RE GONNA CHILL OUT?! HAVE A GREAT DAY!!!
Mina: Jeah...
Toki vahvana vaihtoehtona voisi aatella, etta tytto aatteli meidan suorittavan kyseisen operaation syvajaadytyksella, jolloin kommentissa olisi ollut jonkinlaista tilannekomiikkaa (heh, heh.) Pessimistina joudun kuitenkin kyseenalaistamaan edellisen.
Tasta seuraavasta en ole varma etta onko tama joku ehka yleinenkin ilmio mihin en ole vain osannut kiinnittaa huomiota Suomessa, jos sama asia patee niin pistakaa toki kommenttia. Eli koska aikaa pitaa tappaa olemme Antin kanssa repaisseet ja aloittaneet maanisen kuntosalitreenin, etta saamme massiiviset lihaxet ja naytamme ihan vitun kadehdittavilta kun tulemme takaisin Suomeen. Homman nimi on seuraava, salilla kun kattelee itseaan peilista ja siina sitte melkee pitaa aaneen ihailla, etta kyllapa sielta hymyilee takasi kovakuntoisen nakonen kaveri, mutta kun kampille paasee niin sama laskihan se sielta tuijottaa takasi ku ennenki... mista tallainen ilmio voi johtua? Tassa nyt kaikenmaailman amatoorit suu vaahdossa alkaa kiljumaan, etta lihaxet on ihan vitun pumpis ku siella salilla rehkii, voin paljastaa etta olette vaarassa. Tosiasia on, etta ne salin peilit vaaristavat, tama ei ole siis mitaan tuulesta temmattua roskaa vaan ihan tosiasia. Ne vitun peilit LEVENTAVAT ihan pienehkon maaran lahelta, mutta jos siirrat katsetta vaha kauemmas niin alkaa olemaan suorat seinat hiukan kuperia ja ihmiset jo aika massiivisen kokosia. Jos peilia katsoo itse kauempaa niin koko helvetin sali on ihan solmussa. Ihmisten itsepetos on toki niin massiivista luokkaa, ettei tallaista ilmiota varmaa monikaan ota huomioon vaan se on niin vitun hienoa ku on se massiivinen ylakroppa siella salilla, kotona sitte kierretaan ne peilit kaukaa. Sukupuolista tasa-arvoa unohtamatta, kaikki "naisten"-puolen peilit kaventaa. Naisten puolella tarkotan sita, missa on enemman naita aerobisia laitteita ja vahemman isoja puntteja, sovinistin leimaa voi lyoda ihan vapaasti, jos se aiheuttaa hyvia viboja. Kaytannossa tama tarkottaa sita, etta kun reenaan niin valilla kamppa-sali-kamppa vartaloni muovautuu seuraavasti, normaali-vitunlihaksikas-anorektikko-normaali. Anorektikko siis tulee siita, etta venyttelyni suoritan siina ns. naisten puolella. Paasiahan on, etta tulosta tulee ja viela parempi jos jokaiseen suuntaan saman tunnin aikana. Huonompi homma on kun myohastyy toista kun rakastuu itseensa salin peilin edessa.
Toista sen verran, etta mina tiskaan. Tiskaaminen ei ole haastavaa, se tappaa aivosoluja, jos ei ole tiskattavaa (n. 3 tuntia tyovuorosta) on tappavan tylsaa ja tasta kaikesta huolimatta minun aikanani on erotettu 5 eri tiskaajaa niiden epapatevyyden takia. Itse voin ylpeana ilmoittaa saaneeni palkankorotuksen, koska olen niin vitunmoinen uranuurtaja astioidenpesupiireissa. Tosiasiassa perusteluni paakokille palkasta oli seuraava, "the faster I work the less I get paid, that doesn't make sense does it?" "Thats a good point, I talk to the guys upstairs" Eli tuntipalkalla seilataan ja jos olen valmis aikaisemmin saan vahemman rahaa ja mita nopeampi olen niin sen paskempi juttu se periaatteessa on. Tosin tyo on sellaista, ettei siina rotankolossa vieta hetkeakaan tarvetta pitempaan. Mukavana bonuksena on tosin ilmaiset ateriat ja kalja paivan paatteeksi, jonka jatan juomatta johtuen reenaamisesta . Fanaatikot voivat sammuttaa soihtunsa, koska kylla mina sielta aina pari pulloa kampille tuon, ettei ihan hukkaan mene. Eli tyo on tylsaa, mutta tyotoverit on jees, varsinkin tukeva kokkimme Tim, joka on kiertanyt puoli maailmaa ja juttua piisaa, hanella on jopa ollut suomalainen tyttoystava jonka puheluita han joutuu valttelemaan joka paiva, koska kyseinen henkilo on ilmeisesti seinahullu. Muukin keittiohenkilokunta on mukavaa, mutta ei mitaan erityista mainittavaa paitsi ehka Stephanie, joka nayttaa nauravan mun jutuille vaikka ne yleensa aiheuttaakin paheksuntaa, muutenkin tytto on erittain mukava. Baarin puolella olevat tyypit on myos mukavia, mutta kun nimimuisti on mita on niin en kolmen kuukauden jalkeen voi nimeta kovinkaan montaa, hyvia tyyppeja joka tapauksessa. Ostin jopa yhdelle Niinalle kukkia, kun se lopetti tyot ja vaihtoi paikkakuntaa, laksiaisbileiden osoitetta tosin ei tullut tekstiviestilla yllattaen vaikka niin luvattiin, mutta kulttuuriin tottuneena olin jo varautunut kasalla vuokrattuja elokuvia ja muita suunnitelmia. Voisin viela itsekorostusta harrastaa sen verran, etta toimenkuvaani kuuluu jaapussien kantaminen lahikaupasta baariin ja pidan hallussani paikan epavirallista ennatysta kun pystyn tuomaan KUUSI pussia kerralla. Jos joku ei tieda milta tuntuu kun ihmiset katsoo sinua ihaillen ja miettii mielessaan "onpa siina kova jatka kantamaan jaapusseja", niin voi paljastaa etta se tuntuu ihan vitun hyvalta.
Koska tyonmaaraan en ollut tyytyvainen yritin jossain vaiheessa hankkia toista tyota, paatyin sellaiseen lafkaan kuin DOMINO'S PIZZA kuskiksi, eli kaytannossa odottelin, etta joku haluais syoda sita paskaa ja tilata viela extrakalliin kotiinkuljetuksen ja saisin toimittaa mokoman ja voisin nayttaa mun uskomattomat skillzzit skootterin selassa. Tosin eihan kukaan taysjarkinen sita paskaa tilannut vaikka kahteen otteeseen siella olin tilausta oottelemassa. Yhteensa viisi tuntia vietettyani tassa "harjoittelussa" ja pakattuani kaikenmaailman kinkkua ja juustoa jaakaappiin, aloin turhautua ja paatin mielessani, etten kyseiseen lafkaan taidakkaan haluta toihin. Kirsikkana kakun paalla pomo oli joku egovammainen idiootti joka oli vissiin pyorittanyt sita pitsaa enemman kuin mielenterveydelle on sopivaa. Kyseinen tyyppi nimittain kulki ympari lafkaa pomottaen debiileja joita se nyt itse oli sinne palkannut, ilmeisesti palkkauksen vahvana perusteena se, etta kengannumero pitaa olla isompi kuin alykkyysosamaara. Tama kaveri ihan vitun patevana myos minulle selitti, etta han pystyy siirtamaan paprikat purkista a, purkkiin b neljassa minuutissa ja minun tulisi pyrkia samaan... joo no, mulla ois ehdotus sulle herra Craig, mita jos vittu koittaisit maksaa ihmiselle jotain siita? Voiskohan se auttaa jotain, en tieda kylla mita tutkimukset sanoo, mutta kummasti se itsea olisi motivoinut. Eli kiinnostus ei riittanyt kuunnella tyypin mussutusta silla palkalla ja kun johtoporras ei osaa edes tyoharjoittelua jarjestaa sillee, etta ois asiaankuuluvaa tekemista niin hoidin asian kunnialla loppuun maan tavalla, eli en mennyt siihen seuraavaan harjoitteluun, josta sovittiin ja jossa niita kuljetuksiakin oisi kuulemma ollut. Virheista oppineena olen ottanut kaikki lisavuorot toissa ja tehnyt niilla sita ylimaarasta massia. Parempi palkka ja kaikkea, sitapaitsi tuolla Dominosissa oisi viela saanut TYONTEKIJAHINTAAN niita pitsoja... Siis mita vittua, eiko pitserialla ole varaa tarjota tyontekijoille pitsaa ilmaiseksi... pfft. No jos kyseiseen lafkaan viela palaan niin se on sitte polttopullon kanssa. Ainakin voin kunnialla ajatella viela olevani alyllisten ihmisten kirjoissa kun kyseista tyopaikkaa en ottanut vastaan.
Mitahan tahan loppuun voisi mainita, Sonja tosiaan tulee parin viikon paasta tanne Melbourneen, joka on melkoisissa maarin positiivisin juttu hyvin pitkaan aikaan, ikava on ollut ja kaikkea. Voipi olla, etta menemme antin kanssa katsomaan ku tytot laulelee tuolla kampuksella sitten ensi kuussa. Pitanyt koittaa rahaa saastaa sen verran, etta saa sen Sonjan kanssa tehtya kaikkea mukavaa ja se on kaytannossa tarkottanut aikamoista itseruoskintaa viimekuukausina, mutta todennakoisesti se on sen arvoista. Eipa tassa muuta nyt keksi tahan hataan, pistakaan kommenttia jos on pahoja epaloogisuuksia ja muita, kun en jaksa kovin paljo tarkistella tahan hataan.
-Timo
5 kommenttia:
Saatiin taas Eetun kans hyvät naurut kun lueskelin näitä juttuja ääneen. Sun tapa kirjoittaa on niin mahtavan negatiivisen hersyvä.
Ja mikä ihana lopetus. Ikävä on ollut ja kaikkea. Awwww<3
Hihii, olitpas taas kyllä kirjottanu timomaisen mielenkiintoisesti! =D
Ja arvaa mitä, pian nähdään! Huomenna tähän aikaan olen jo hyvinkin matkalla kohti Australiaa... =)
Pusss, ja kiitos kun olit kirjottanu noin ihanasti tuohon loppuun. <3
Paikallinen työmoraali ei ilmeisesti ole kovinkaan korkea? Tuntuu erikoiselta..
-Otto
Nauroin. :D
Olipas hauska lukea taas settiä sieltä päin. Etenkin kun itsekin pohdiskelen samantyyppisiä asioita täällä Espanjassa. Tiivistetysti voisin sanoa, ettei täälläkään monet lupaukset tyyliin "joo mää voin auttaa sua työnharjoittelupaikan etsinnässä" pidä paikkaansa 80% tapauksista. Toisaalta ihmiset tulevat kyllä sovittuihin tapaamisiin, vaikkakin usein myöhässä. Jotenkin tämä meininki on minuunkin tarttunut ja esim. espanjan kielen tunnilta olen joka kerta myöhässä sellaiset puolisen tuntia. Tämä ei kuitenkaan näytä haittaavan ketään. Mukavaa on myös se, että pystyn ylipäätään osallistumaan kurssille vaikka en etukäteen ilmoittautunut enkä ole siitä vielä edes maksanut. Ei toimisi Suomessa.
Vaikka eroja Suomeen on toki paljon muitakin, yhden yhtäläisen jutun keksin hiljattain. Kuten Kuopiossa Muotoiluakatemiassa, täälläkin taideyliopistolla on unisex WC:t. Siispä kysynkin, mahtaneeko tämä olla kuinka yleistä siellä Australiassa? Ainakin se mitä Amerikasta tiedän, siellä moinen käytäntö olisi monelle liikaa. Ehkä tämä kuvastaa Suomen ja Espanjan yhteisiä puolia: eurooppalaisuutta.
Eurooppalaisuus noin yleensä on asia, jota olen miettinyt. Miten se määrittyy ja millaisia yhteisiä tekijöitä eurooppalaisilla on siitäkin huolimatta että maiden kulttuurit ovat hyvinkin erilaisia. Kun lisää kirjoittelette, kertokaapa mitä Australialaiset tuumaavat eurooppalaisista yleensä.
Tuo kuntosalipeili-juttu kuulosti erittäin hauskalta, etenkin kun eilen katsoin noin 10 vuoden tauon jälkeen Toxic Avengerin jossa pannnaan juuri halvalla 80-luvun kuntosalikulttuuria ja sen lieve-ilmiöitä. En tiedä oletteko nähneet mutta suosittelen katsomaan, elokuvan kiero huumorikin toiminee etenkin Raulille kuin nyrkki silmään.
Ernolta terveisiä. Jatketaan!
0
Lähetä kommentti