"Ah.. Finland. The most beautiful women in the world. What the hell are you here for?!?" Nain avasi tullimies keskustelua mulle kun saavuimme. Muutenki joka jamppa on heitellyt ne pakolliset "G'day, how're you doing?". Omat vastaukset ei ehka ole ihan parasta laatua, kun takana on 24h lentokoneessa. Voi pojat, se vasta oli hienoa! Proseduurit sujuu taalla alyttoman leppoisasti. Tullissa hymyiltiin, juteltiin mukavia, ohjattiin oikealle tiskille ulkonaon (tyolainen-backpacker) perusteella ennnen kuin suuta ehti avata. Bussikuljetuskin jarjestyi heti kun lentoasemalta astui ulos ja huumediilerin nakoinen kaveri ohjasi "sukkulaan", jonka tiesinkin jo ennalta ilmaiseksi, silla hostellimme Wake Up sponssaa asiakkailleen kyydin (vaatii tosin vah. kolmen paivan varauksen).
Tanne kuitenkin saavuttiin. Siina Intian ylapuolella vasta tajus joitain asioita tasta matkasta, joita ei ollut tajunnut 1,5v suunnittelun aikana. Tiesin itsekin, etta aika (liian) paljon positiivisia odotuksia on tahan maahan ladattu ja siina puolessa matkaa sitten leffaa katsellessa avautui, etta mista tassa on todella kysymys. Tassahan ollaan ihan tyhjan paalla! Koko turvaverkosto jai taakse Suomeen ja taalla tunnen tasan yhden henkilon itseni lisaksi. Sydneykin on aivan tuntematon. Kihisen jannityksesta. Suomessa kaikki ois ollu niin valmiiksi jarjestettya; koulu, siella tutorointi opiskelijapiireihin, turun meiningit jne jne. Taalla rajana on vain oma mielikuvitus - ja poliisi.
Mita lahtemiseen tulee, niin siihen sisaltyi omat haikeutensa - tietenkin. Pelle Miljoonan "Moottoritie on kuuma" kertoo kylla kaiken olennaisen.
Taman hetken tunnelmia: majapaikkaan on saavuttu, suihkussa kayty, viisumit on vahvistettu, pistettii just tax file number -hakemukset (verokarhu ottaa osansa taallakin) vetamaan. Vasymys on tasoa overwhelming ja tuo Ossilan television hauska englanti lahinna arsyttaa ylienergisella asenteellaan :D. Melkonen kuhina kay taalla hostellissa: ihmisia tulee ja menee, seinat on taynna tyopaikkailmoituksia (tasoa S2E = ylipositiivisia).Elamaa riittaa!! Nii ja vetta sataa. Mutta silti, oon onnelline.
Antti
2 kommenttia:
Mahtavaa, että olette perillä. Työläiset ja reppumatkaajat. suomalaiset naiset jäivät taakse, parempi tottua pisamanaamaisiin koukkunokkaisiin leideihin.... niin ja se ylitsepääsemätön commonwealth-rusketus!
Suomi jäi tiputtamaan lehtiään ja valmistautumaan lumen tuloon. Toisin kuin te, oon kyllä niin KADE! ouGH I envy you!
MUISTAKAA pojat, että jos jotain sattuu niin sanokaa olevanne ruotsalaisia! ;)
Hei, Lisättäköön, että on meitä täällä Suomessakin. Siis pisamanaamaisia tyttöjä, joskin koukkunokan kiellän. Ei ole.
Hyvä neuvo! Aina missä vain, väittäkää olevanne ruotsalaisia, ellei erityistä kunniaa ole tiedossa.
Kävin illalla pyöräilemässä ja katsomassa Suomen suurinta "mellakkaa" Kiasman edustalla. Joopajoo. Kyllä me täällä ainakin suuruudenhulluja osataan olla, jos ei muuta. Sen enempää koko asiaa ei vain voi kommentoida.
Lähetä kommentti