Eli se saatanan kahvikuppi ensimmaisella lennolla. Muuten lennot menivatkin ihan mallikkaasti, ensimmaista fuckerin (fokker?) paskaa palvelua lukuunottamatta. 24 tuntia on kylla itsessaan tarpeeksi perseesta mille tahansa lennolle, jalat alkoivat huutaa hallelujaa viidennentoista tunnin kohdalla. Perille kuiteski paastiin ja jopa antin suklaat saatiin salakuljetettua huumekoirien ja verenhimoisten tullivirkailijoiden seulan lapi.
Monet ovat kyselleet peraan minun lahtoni syita ja fiiliksia, syy lahtooni on hiukan paradoksaalinen: tuntui silta ettei pitaisi lahtea. Eli miksi vitussa ei pitaisi lahtea, tuollaiset ajatukset ovat todella pelottavia ja sita rataa loytaa itsensa rakentamasta taloa raaheen ja vakituisesta tyopaikasta laheisesta rautakaupasta. Eli olen taalla vastoin omaa tahtoani, luoja minua auttakoon.
Tanne saapuessa oli mukava huomata muutama asia heti alkuun, lentokoneessa mainittaessa "lesta" paat eivat kaantuneet ja katseet tuominneet minua hiilihanko perseessa helvetin patsiin. Eli ei lestoja, joka on plussaa + (toki poikkeuksena voidaan sanoa etta jotkut lestat ovat ihan mukavia, joo..) Australialaiset televisiohjelmat voivat tappaa kevyesti pari miljoonaa aivosolua suhteutettuna sekunteihin jota viettaa katsoen tuota hirvittavaa paskaa, eli kaava on tama 1s * -2000000 aivosolua. Ihmiset ovat ensisilmayksella yhta masentavia sateella kuin suomalaisetki, tuossa ne vaan istuu ja toteuttaa edella mainittua kaavaa, illalla varmaa vedetaan luudulla kuolaa irti lattiasta. No jos kaikki tama edella mainittu alkaa tuntua sietamattomalta niin onneksi vastapaata oleva mick smiths gun shop sponssaa pysyvan avun mihin tahansa naista tilapaisista ongelmista varmaa kohtuulliseen hintaan.
Taman hetken fiiliksista viela sen verran, etta olo on vahintaa niin sekava kuin voi olla, 24 tuntia sardiinipurkissa joka lensi niin kauas kuin raahesta voi vaan inhimillisesti paasta itselleni ihan tuntemattomaan maahan, siis korostan seikkaa sita seikkaa, etta lonely planet on tosiaan antin kirja, ei minun. Olihan se luettavana joo, mutta niin. Teksti voi olla sekavaa, mutta niin on olotilakin, ehka paremmmissa kuosissa voi sitte kirjotella taas jotain uutta ja mukavaa. Martti Asikaiselle terveisia.
- Timo
1 kommentti:
Kun sillon kerran lähdin liftaamalla Hollantia kohti, alkoipa mustakin tuntua että ei tää ehkä olekaan hyvä idea. Ja ettei huvittais lähteä. Ehkä tuo on just yks parhaista syistä lähteä.
Se mitä ihminen haluaa on usein eri asia, kuin mitä hän tarvitsee. Kumma kyllä, se mitä tarvitsee, löytyy kuitenkin usein jostain alitajunnasta ja tunkeutuu sitten vaikka uniin.
Jatkakaa! Minäkin jatkan. Alle kahden viikon päästä olenkin jo Espanjassa.
Kiirettä pittää...
0
Lähetä kommentti