12000 kiloa appelsiineja.

Niin, tanaan tyoskentelin 11 tuntia joista 8 meni appelsiini/sitruunapakkaamossa. Yksi laatikko painaa 20 kiloa ja niita paivan aikana pinosin sellaset 500-600 kappaletta, joten laskujeni mukaan se tekee aika monta kiloa appelsiineja yhdelle paivalle, varsinki ku osa laatikoista piti nostaa reilusti paata korkeammalle. Jostain syysta kuiteskin tyosta pidin, taustalla soi musiikki kun vieressa oli radio, joka jopa toimikin toisin kuin tuo kannettava parin euron romu jonka ostin joku aika sitten. Kaiken lisaksi tyo oli viela sisalla, koska ulkona ois ollu 31 astetta (enemma auringossa) ja kuiva tuuli joka ois tehny pellolla heilumisesta astetta paskempaa. Kadet hellana, mutta tollanen fyysisesti raskas tyo taas vituttaa mentaalisesti paljo vahemma, eli stressi vapautuu sita mukaa ku sita tulee, katevaa eiko totta?

Ostin eilen itselleni myos karpasmaskin/karpasverkon/what ever, karpaset taalla ovat nimittain aika paljo vittumaisempia kuin Suomessa. Suomessa karpaset lahtee veke ku vaha katta heilauttaa, mutta taalla nuo pirulaiset inisee korvassa niin kauan, etta vetaset puutarhasaksilla ittea paahan. Kaiken lisaksi ne on siella korvassa koko... vitun... ajan... aargghh. Eli hyvin sijoitin 6 dollaria moskiittomaskiin. Ostin eilen itselleni kirjan myos, niita alkaakin olemaan pari mukana ja en oikee tieda mihin niita tunkisin, todennakoisesti palkkaan jonkun saksalaisen kantamaan niita orjallisesti koko matkan ajan. Kavin myos hakemassa tanaan palkkani Frankilta, siis talta edellisen postauksen psykopaatti-farmarilta, joka olikin nyt erittain mukava ja tarjosi jopa oluen, whoo hoo! Huomenna menemme siivoamaan yhden australian rikkaimman naisen omistaman puutarhan, paikka naytti hienolta ja odotan ihan mielenkiinnolla. Tyot alkavat vasta yhdeksalta joka on mukavaa vaihtelua viidelta nousemisen sijaan. Aamuissa vituttaa se, etta talo jossa asun on ihan helvetin kylma aamuisin ja se ei kauheesti motivoi nousemaan lampimasta sangysta ja lahtemaan ulos paleleen. Parissa tunnissa palelu kylla muuttuu hiostukseksi kun aurinko alkaa kunnolla porottaan.

Sain tanaan tekstiviestin random numerosta englanniksi, kyseli kuulumisia ja sen sellaista. Mietin aikani, etta kuka on kyseessa ja sitte pistin vaan menemaan, etta ei oo mitaa hajua kuka on kyseessa ja vastasin kylla kuulumisiin samalla. Sitten takaisin tuli "Its Yu", eli yksi niista vitun petollisista japanilaisista jota tapasimme Sydneyssa. Eiko talla saatanallisella kohteliaisuudella ole mitaan hapya ja pistinkin tulikiven katkuista tekstiviestia takaisin johon odotan yhakin vastausta, tai lehtiuutista jossa japanilainen tytto on suorittanut harakirin ja lunastanut kunniansa takaisin. No viesti mita pistin takaisin meni sanatarkasti nain "Umm if I remember correctly you hate/despise me so don't bother with that being polite shit. No offence, but I rather have things said to my face than behind my back. I guess thats just cultural difference, but I wan't no part of it, if it makes me an asshole even if I don't mean to be one. Sorry." Siina oli minun synninpaastoni kyseisille japanilaisille ja ei paljoa liikuta vaikka tiemme ei koskaan kohtaisikaan. Saatanan kaksinaamaiset paskat.

Jospa tasta sais viela ittensa kasaan ja irtois salillekkin ennen ku se menee kiinni, noi appelsiinit kylla otti oman veronsa, mutta syyllisyys ruoskii ku ei tullu eilen kaytya. Ensimmainen personal training sessio oli ihan mielenkiintoinen ja kasittelimme ravintoa, eli mita syoda ja mita ei. Tuttua huttua ja hiukan uuttakin asiaa varsin hauskassa ja yksinkertaisessa paketissa. Niin ja jannulle sen verran terveisia, ettei se tyo minun mielesta mitaan alytonta paskaa ole, appelsiinien poimiminen on helvettia, mutta eipa noi viinitarhat paljoa hajota kun kyyristyy kumartamisen sijaan. Tuntipalkkakin takaa sen, etta voi suorittaa hommaa omaan tahtiin, toisin kuin ensimmaisessa tyopaikassa, jossa homma tuntu lahinna kilpajuoksulta kasvilta toiselle kun provikkaa piti metsastaa. Eipa tassa muuta keksi, kuulumisiin

-Timo