Crossroads - Whotsdadiliyooo

Kirjoitan jatkoa Timon juttuun omasta nakokulmastani. Nyt tosiaan tiet vahaksi aikaa erosivat ja mulla alkaa torstaina 15 paivan koulutusjakso Amnesty Internationalin fundraiseriksi. Palkka on 14$ tunnilta ja koulutusjakson jalkeen se nousee aina 16$ asti. Kun rahaa sitten aletaan kerata, saan myos komission (40$) joka kolmannesta tukijasta. Tukija siis sitoutuu maksamaan kuukausittain summan Amnestylle. Meika pelastaa maailmaa! (Ja samalla Australian valtion, verokoalakarhu nimittain imeee kolmanneksen mun tuloista.)

Menen tanaan katsomaan erasta kamppaa keskustasta, silla kovasti haluttas muuttaa asuntoon, jossa ois parempi keittio ja kayttokelpoinen jaakaappi. Kun nyt jonkinlainen arki alkaa tassa kaupungissa, haluaisin myos treenata ja saada vahan omaa rauhaakin. City Resort Hostellissa tuntuu muutenkin maa polttavan jalkojen alla, kun koko ajan kuulee korealaisilta uusia juttuja siita, mita japanilaiset todella ajattelevat minusta ja Timosta. Sekopainen meininki siella.

Tapasin tassa Travellers Contact Pointilla taas pari uutta suomalaista tyyppia. Vaihdettiin pikaisesti puhelinnumerot ja lupailtiin olla yhteydessa. Kiva kun saa taas uusia tuttuja. Jos pitais yleistaa ja laittaa tapaamansa kansakuntien edustajat mukavuusjarjestykseen, kylla suomalaiset edustais aussien kans kirkkainta karkea. Sanomattakin lienee selvaa ketka pitavat peraa.

Kuriositeettina mainittakoon, etta on hauska kuinka taalla kaukana ollessaan huomaa Suomen pienuuden. Mun ja Timon tapaamista suomalaisista lahes kaikki tunsi samoja tyyppeja kuin me, lisaksi se yks neljan kaverin vaihtariporukka oli siita koulusta, mihin Timo menee ens syksyna. Tata menoa taalla alkaa ilmeisesti kohta kavella ex-tyttoystavatkin vastaan! ;o

Tulevista suunnitelmista sen verran, etta varasin just 599$pp (per person) edesta purjehtimista, sukeltelua, snorklailua, arskan ottamista ja nelivedoilla saaren tutkimista mulle ja Timolle. Kumma kylla, ei tuo rahanmeno vihlo niin paljo kun kortilla maksaa ja viela tammosella pateettisella pikkuvaluutalla kuin Austreilian Dhollarit. Ja mikapa tassa kun on tosimiesten hommia painanut taas aamulla hurjat nelja tuntia.. No, voinpaha ainaki kehua olleeni varastolla duunis. On siellaki vaha eri meininki duunarien kesken mita taalla. Vai voiko suomessa olettaa etta kunnon viiksityomies, jonka hauis on metrin halkasijaltaan, sanois kellon lyodessa yhdeksan jotta "On aamuteen aika, se on paivan paras hetki!"

Reissun paalle on tarkoitus lahtea sitten tuossa joulukuun alussa, kun tyosopimus loppuu ja rahaa on ku rantarosvoilla. Suunnite: Lennetaan Cairnsiin, rullataan rannikkoa alas bussilla ja kaydaan polttamassa hurjasti rahaa kaikkiin jarjestettyihin huvituksiin. Joulua vois yrittaa viettaa suomalaistyttojen kans Gold Coastilla, ja uutta vuotta Sydneyssa - jos ehtii. Vuoden alussa tulee ehka vietettya aikaa vahan Sydneyssa, tai sitten matka jatkuu suoraan kohti Victorian osavaltiota viinitiloineen. Melbournessa vois ostaa auton ja siirtya Great Ocean Roadia pitkin Adelaideen ja tutkailla Flinders Rangesin luonnonpuistoa ja viinitiloja. Perthiin ois tarkotus menna katsomaan Josieta, jos se viela haluaa meita nahda. Valissa pitaa taas ehka tahkota rahaa ja loppuajasta (huhti-toukokuu) vois katella pohjoista Australiaa, koska sillon siella on sadekausi loppunut ja sietamaton kuumuuskin saattaa vahan vaistya. Kotiin ois tarkoitus paasta alkukesasta.

- Antti

PS. Olenko jo kertonut kuinka huono kokemus tuo The Lost Echo -teatteriesitys oli? Taydellista petosta taas. Mainonta antoi kuvan draamasta ja tragedista, mutta koko naytelma olikin alapaahuumoria ja mukahauskaa komediaa seka musikaalia. Kyllahan nama paikalliset tykkas, mutta ei oikein muhun iskeny. Ite teatteri oli kylla hieno ja naytelmassakin loisti pari kohtausta todella hienosti toteuttuna. Kokonaisuus vaan sukkas.