Cape tribulation & tablelands.

Kun tanne Cairnssiin kerta saavuttiin niin pakkohan sita on ottaa irti jotain naista sademetsista ja vuorista jotka tata aluetta ymparoi. Maanantaiaamuna siis vuokrattiin auto ja lahdettiin posottamaan kohti Cape tribulationia. Auton vuokrauksesta sen verran, etta tama firma jolta se kiireessa jouduttiin ottamaan olikin huomattavasti enemman perseesta kuin no birds Sydneyssa, puhelimessa sanottiin, etta hinta on 104 dollaria kahdelta paivalta, mutta loppujen lopuksi jouduttiin maksamaan 148 dollaria kaikkine helvetin ikalisineen ja sen sellaisineen. Saa nyt nahda viela velottaako ne lisahintaa luottokortilta jalkeenpain, sen verran persepepe-mestalta kyseinen vuokraamo vaikutti. No vitutuksesta huolimatta tosiaan lahdettiin sinne ja ja kyllahan paikka oli nakemisen arvoinen, vetta tosin tuli aika runsaasti valista, mutta sademetsassahan ei nyt jarjenmukaan muuta voi edes odottaa. Tiet oli taas omaa luokkaansa, niinku ois s-kirjainta pitkin ajellut menemaan ja korkeuserotkin olivat aika huimaavat. Turhaapa sita kuiteskaan enempia latisee, kattokaa naita kuvia mita me sielta aikaan saatiin.

Keskiviikkona mukaamme sitten saatiin kolme muutakin suomalaista: Janne, Elisa ja Anni, joiden kanssa edellisiltana hengailtiin ja sovittiin, etta jos ne haluais tulla mukaan jakamaan vuokrataakkaa ja nauttimaan maisemista. Viidestaan sitten suunnattiin kohti tablelandsia ja jalleen kerran sade antoi oman osansa reissuun, itseasiassa se ei latistanut tunnelmaa yhtaan vaan pikemminkin lisasi sita. Nousimme talla pikkusella Hyndain-paskalla vaivalloisesti ylos vuoristotieta ihan pilvien tasalle, jossa alkoi nakyvyys olemaan suhteellisen heikkoa, kuten kuvista voitte ehka paatella. Reissun kohokohta oli viimeinen kohde Barron gorge, johon olimme hiukan kahden vaiheella, etta kannattaako sinne menna vai ei, koska itse kuskina ainakin aloin olla suhteellisen vasynyt n. 300 kilometrin jalkeen. Maisemat olivat siella ihan henkeasalpaavat ja en tieda miten se sitten valittyy sinne kotopuoleen kuvista, mutta paikanpaalla se oli kylla unohtumaton kokemus. Toki matkalla kaytiin pyorimassa hiukan metsassakin ja muutamilla vesiputouksilla. Lonely planetista loytyi myos maininta paikallisesta juusto-tehtaasta jossa pistaydyimme vetaisemassa naamaan smoothiet, kahvit ja tietysti juustokakut. Mutta niin, maisemareissuja on turha alkaa pukemaan sanoiksi joten tarkempaa infoa taalta.

Tassa lopussa on viela yleiskuvaa Cairnssista ja ihmisista siella, huoneeseemme tanaan muutti myos kuuromykka-kanadalainen David jonka kanssa nautimme olutta kaupungilla. Pakko antaa rispektit kaverille, koska en tieda olisiko itsella palleja lahta valloittamaan maailmaa lehtion ja kynan kanssa, viittomakieli kun ei ole ehka mikaan valtavaeston harjoittama kommunikaatiomuoto. Cairnssissa on muutenkin ollut omasta mielestani ehka positiivisimmat kokemukset ihmisista, suomalaiset olivat hyvaa matkaseuraa ja hostellissakaan ei taida olla ainuttakaan irkkua pilaamassa paivaa. Amerikkalaisen 32-vuotiaan ohjelmoijan Joshuan kanssa olemme ehka paaasiallisesti viettaneet aikaa ja vaihtaneet mielipiteita lahes kaikesta Bushin politiikan ja huonekalupornon valilla. Kaveri tyoskentelee Nasalle ja tekee etana milloin mitakin, kateva ammatti niille jotka haluavat matkustella. Mutta eipa tassa taida muuta mainitsemisen arvoista olla, kuvat valuvat hitaasti, mutta varmasti nettiin. Joulutunnelma on vaha hakusessa ku iso muovikuusi keskella palmuja ei vaan luo kauheasti uskottavuutta, mutta kaippa sita on sen kanssa sitten elettava.

-Timo